Kevät tuli sitten pitkän talven jälkeen yhdessä humauksessa tänne Brysseliinkin. Puut ovat jo hiirenkorvilla ja magnoliat täydessä kukassa. Kirsikkapuut aloittelevat. Kevään merkki on sekin, että minä nostin ompelukoneen esille ja ommella surautin itselleni laukun. Tämä alkaakin olla jo jokavuotinen perinne.
Tein pari vuotta sitten pienen olkalaukun tällä Hipun erinomaisella ohjeella. Siitä tuli niin sopivan kokoinen, hyvä ja paljon käytetty, että halusin tehdä kesäksi toisen samanlaisen.
En ole mikään kangasekspertti, joten kankaan suhteen menin helpoimman kautta. Käyn silloin tällöin Ikeassa ja sieltä löytyi sopiva kankaanpalanen tähänkin tarkoitukseen. Kangas on vähän paksumpaa ja tarkoitettu luultavasti verhoihin. Minusta se sopi tosi kivasti myös tähän laukkuun.
Koska en ole myöskään ompeluekspertti, seurasin ohjetta taas tunnontarkasti ja vaihe vaiheelta. Kävin jopa silittämässä kaikki osaset sitä mukaa kun niitä leikkasin ja aina kun ohje tätä suositteli.
Kaikki sujui hyvin, vaikka aika kimurantteja kohtia ompelussa olikin. Mm. kaikkien osien, vuorin, päällisen ja vetoketjuosan yhteen ompelu ei ollut sieltä helpoimmasta päästä eikä sovi heikkohermoisille.
Ainut isompi tenkkapoo tuli vetoketjun ompelussa. Ohjeessa neuvotaan ompelemaan se vetoketjupaininjalalla mahdollisimman läheltä itse vetoketjua. Otin ohjeen niin kirjaimellisesti ettei koko vetoketju mahtunut aukeamaan. Onneksi kuitenkin kokeilin avaamista jo heti ensimmäisen puolen ompelun jälkeen joten purkamisurakka ei ollut kovin iso. Toisella kertaa jätin kunnolla tilaa eikä se minusta tee ulkonäköä yhtään sen huonommaksi.
Minulla ei ollut oikeaa vuorikangasta, joten tein sen ohuesta puuvillakankaasta. Tämä ratkaisu toimi viimeksikin ja toiminee nytkin. Itse asiassa luulen, että tämän yksinkertaistettu ratkaisu tekee siitä todella käytännöllinen 'pese ja pidä' –laukun, eli sen voi vain laittaa pesukoneeseen tavalliseen 60 asteen ohjelmaan aina tarvittaessa, eikä tarvitse pelätä että tukikankaiden liimaukset irtoilevat.
Esittelin laukkua neuleryhmässäni ja siellä arvailtiin laukun olevan marimekon kankaasta. Sitä samaa henkeä tässä kieltämättä on, enkä kyllä marimekkofanina pane sitä ollenkaan pahakseni.
Laukusta tuli niin huippukäytännöllinen että taidanpa vielä jossain vaiheessa tehdä yksivärisenkin mallin.
Se taitanee kuitenkin jäädä taas ensi keväälle.
