sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Simpukankerääjä

Neulominen tökkii pahasti edelleen ja jouduin purkamaan sen edellisenkin aloituksen. 

Käsityöinnostuksen olen neuleiden sijaan purkanut koruihin. Tällä kertaa korupajassa valmistui merihenkinen riipus.



Minulla on korillinen erinäisiltä rantalomilta mukaan tarttuneita simpukankuoria ja olen aina miettinyt mitä niistä voisi tehdä. Ongelma on ollut se, etten pidä erityisemmin mistään tyypillisistä simpukankuorilla koristelluista valokuvakehyksistä tai koruista, joihin on liimattu simpukankuoria.

Halusin jotain yksinkertaista ja omille taidoille sopivaa. Ideoita googlaillessa vastaan tuli usein tämä yksinkertainen malli.




Olin jokin aika sitten löytänyt yhden nappimallisen helmikorvakorun. Koska sille ei koskaan löytynyt omistajaa eikä kyse ole aidosta helmestä, päätin käyttää sen omiin projekteihini ja tähän se sopi paremmin kuin hyvin.



Koru oli hyvin helppotekoinen näin vasta-alkajallekin. Simpukankuoreen tarvitsi vain kaivertaa pieni reikä, laittaa korvakoru reiästä läpi, muotoilla piikki pieneksi lenkiksi ja lisätä ketju. Lopputulos on minusta yksinkertainen ja kaunis. Jopa teini-ikäiset lapsenikin kehuivat että se on kuin "kaupasta ostettu". Ja se on paljon se.



Tällainen koru voisi olla myös kiva lahjaidea nyt kun ollaan taas joulun kanssa samalla puolella vuotta.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Chandelier

Viikonloppuna iski inspiraatio askarrella jotain.

Radiosta on viime aikoina kuulunut usein Chandelier-biisi, josta tykkään kovasti. Tykkään myös isoista korvakoruista ja kun mies aina jaksaa muistuttaa että korvikseni muistuttavat kattokruunuja, niin siitä se idea sitten lähti.



Pinterestin aarreaitasta sain vähän osviittaa miten edetä.

Näiden tekemiseen on käytetty kutistemuovia ja krääsäkaupasta ostettuja koruaskartelutarvikkeita.



Kutistemuovia saa askartelukaupoista. Siihen voi tussilla tai värikynillä piirtää ja värittää haluamiaan kuvia. Sen jälkeen kuviot leikataan haluttuihin muotoihin ja  "paistetaan" uunissa 175 asteessa muutaman minuutin ajan. Muovi kutistuu uunissa 7 kertaa pienemmäksi ja 7 kertaa paksummaksi.

Alla kuva uuniin menevästä satsista.



Kuumetessaan muovi rullautuu ensin vaikka minkälaisiin muotoihin uunissa, mutta tasoittuu ja suoristuu kyllä hetken kuluttua.



Ja tämän näköisenä se tuli ulos.



Muoviin kannattaa tehdä rei'ittimellä reiät jo ennen uuniin laittamista.




Nämä korvikset saivat loppusilauksensa tyttäreltä perityistä ylijäämähelmistä.



Kutistemuoviaskarelu on hauska ohjelmanumero myös lasten kanssa. Muovin muodonmuutos uunissa on jännää katseltavaa ja kutistuneista muovihahmoista saa hauskoja avaimenperiä tai pikkukoruja.



perjantai 12. syyskuuta 2014

Teoria keskenjääneistä neuleista

Minulla on teoria, jonka mukaan kesken jääneiden, kaapin perukoille hylättyjen neuleiden määrä on vakio. 
Minulla suhdeluku on noin 5:1, eli jokaista viittä neuletta kohtaan jätän yhden syystä tai toisesta jäähylle. Useimmiten syy löytyy siitä että sävellän ohjetta liikaa tai neulon väärillä langoilla.

Näihin matemaattis-filosofisiin mietelmiin minut siivitti tämä villatakin tekele, joka innostuneen alun jälkeen sai jäähytuomion ja joutui tuumaustauolle.



Tästä villatakin alusta ei tullut edes sitä kuuluisaa tuluskukkaroa, vaan tekele alkoi vaikuttamaan uhkaavasti soputeltalta. Neuleohje oli tämä kaunis Flaming June, josta ajattelin neuloa oman vaaleasävyisen versioni. Lanka oli jonkun verran paksumpaa kuin ohjeessa, mutta mitäs pienistä. Mallitilkkua en myöskään jaksanut ruveta neulomaan, ajattelin että vähän pienemmän koon neulominen ajaa saman asian. No, ei ajanut.

Mutta ei se mitään, jätetään asia hautumaan ja jatketaan kohti uusia projekteja. Puikoilla onkin jo toiveikkaasti uusi yritelmä ja odotukset ovat korkealla.




Brysselissä alkaa olla paikoitellen jo melko syksyiset tunnelmat, vaikka lämpimistä päivistä saakin vielä joskus nauttia. Aamuisin tarvittaisiin jo sitä villatakkia. 



Työmatkalla tänään törmäsin hauskaan citykurpitsaviljelmään. 


Liekö joku paikallinen sissipuutarhuri asialla?

perjantai 5. syyskuuta 2014

Viherpeukalo

Viherpeukalon taitoni tulivat kesän aikana todistetuiksi oikein kahteen otteeseen.

Ennen Suomen matkaa jätin parvekkeelle muutamia kukkaruukkuja saattohoitoon. Yrtit olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja ajattelin syksyllä ottaa ruukut uusiokäyttöön. Yhteen ruukkuun olin laittanut muutamia sitruunan siemeniä ja unohtanut ne sinne. Yllätys yllätys, heinäkuun aikana siemenet olivat itäneet ja nyt ikkunalla kasvaa pieni sitruunapuun alku. Tai alkuja, tässä näyttäisi olevan useampikin verso alulla.



Toimistollakin oli odottamassa iloisia huonekasviuutisia. Monta vuotta koomassa ollut kaktus oli alkanut loman aikana puskea poikasta.



Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että kasvit menestyvät parhaiten kun en ole niitä hoitamassa.