Perhosen siipi

Olen ollut huomaavinani, että nyt keväällä on monissa blogeissa neulottu urakalla erilaisia huiveja. Minä en ole oikein koskaan oppinut niitä käyttämään ja niinpä minun huivihistoriani on melko lyhyt; muutama kauluri ja pari huivia.  Nyt kuitenkin kaikkia näitä ihania huiveja katsellessa rupesi omia sormia syyhyttämään neuloa itselleni kokeeksi kiva keväthuivi.

Mallia ei tarvinnut kauaakaan miettiä kun ravelryn syövereistä lennähti perhosen lailla ulos tämä Nymphalidea. Huivi on siis nimetty erään perhoslajin mukaan ja se muistuttaakin kovasti perhosen siipeä. Helpolta vaikuttava ohje ilman liiallista pitsihömpötystä - siispä ihan täsmäohje minulle, joten tuumasta toimeen.

Joku aika sitten valmistuneesta Still Lightista oli jäänyt sopivasti tähteeksi kerä tummansinistä Dropsin Alpacaa ja sille hain kässäkaupasta kaveriksi kerän Katia Darlingia lempiväreissäni sini-vihreä-turkoosi -sekamelskassa. Olen hehkuttanut tätä monta kertaa ennenkin, mutta näiden liukuvärjättyjen lankojen neulominen on niin hypnoottista touhua, että jos ei perhe välillä muistuttaisi muunkin elämän olemassaolosta niin varmaan unohtuisin ihan kokonaan kotiin neulomaan ja havahtuisin vasta kun lanka loppuu. Ja se täytyy kyllä sanoa että tässä mallissa tuo liukuvärjätty lanka todella pääsee oikeuksiinsa.

Ohje oli tosiaan mukavan helppo ja leppoisa neulottava. Alkuosien jälkeen neulotaan kahta toistettavaa osiota, jotka oppii nopeasti ulkoa. Huivin koko kasvaa joka kerroksella ja sen voi tehdä niin isoksi kuin itse haluaa. Itse päätin neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää. Ja kyllähän sitä riitti ihan hyvän kokoiseen huiviin.

Ravelryssä oli varoiteltu pingotuksesta. Monet valittivat että reunat jäävät helposti liian kireiksi ja suosittelivat käyttämään isompia puikkoja. Minä neuloin koko huivin vähän ohjeessa suositeltuja puikkoja suuremmilla 4.5 millisillä puikoilla eikä reunojen kanssa ollut mitään ongelmia. Ongelma tuli vastaan vasta siinä vaiheessa kun huomasin etten ollut lukenut kunnolla pingotusohjeita. Huivin yläreunan pitäisi valmiina olla melko suora (eikä kolmio kuten minulla), joten joudun vielä ottamaan pingotusvaiheen uusiksi.

Minusta onnistuneen käsityön merkki on se, että ei ensin haluaisi koko käsityön loppuvan ja sitten haluaisi heti tehdä saman uudestaan. 
Minulla on seuraava jo tulossa.