perjantai 10. tammikuuta 2014

Purkaako vai eikö purkaa, kas siinäpä pulma

Neulerintamalla salamasota on siirtynyt viivytystaisteluvaiheeseen. Sain automatkalla aloitetun villatakin ensimmäisen hihan jo lähes valmiiksi kunnes huomasin, että koko takkihan on aivan liian pieni. Hiha kiristää ikävästi eikä takki mene rinnuksista lähimainkaan kiinni. Toki siitä vielä puuttuvat ympärysmittaa lisäävät nappilistat, mutta hiha on kyllä auttamattoman tiukka.  Varmaan tämäkin neulomus pingotettaessa venyy, mutta miten paljon? Haluaisin takista istuvan, en sellaista jonka alle ei mahdu mitään vaatteita, käsiä ei pysty taivuttamaan ja nappilista soi. Millään ei huvittaisi ruveta purku-urakkaan, mutta kai se on pakko. Hiha ainakin on otettava uusiksi.



Vai onko sittenkään? Nyt alkaa sisäinen taistelu siitä neulonko pokkana takin valmiiksi, pingotan, venytän ja mietin sitten sopiiko vaiko ei, vai puranko nyt kiltisti lähestulkoon valmiin hihan ja aloitan alusta. Purkaako vai ei, nämä ovat niitä elämän suuria kysymyksiä.

Huomasin että kun neuleprojektissa tulee vastoinkäymisiä niin minulle tulee aina sama reaktio. Sysään työn vaivihkaa syrjään "odottelemaan" ja rupean tekemään mitä tahansa muuta. Jopa vastenmielisemmätkin tai jo unohtuneet projektit kelpaavat silloin työn alle. Tällä kertaa sain pääteltyä jo kuukausia sitten valmistuneet sormikkaat, joissa oli ikävän paljon langanpäitä odottelemassa päättelyä. 




Taidankin villatakin jäähykauden aikana neuloa sormikkaisiin sopivan myssyn. Täytyykin sukeltaa ravelryn syövereihin etsimään sopivaa mallia…


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti