Viime viikkojen intiaanikesästä huolimatta on pakko ruveta uskomaan pikkuhiljaa, että syksy se on.
Syksy on jännää aikaa, sillä silloin aika ikään kuin hidastuu.
Johtuneeko tästä hidastumisen tunteesta, mutta neuleprojekti ei meinaa edetä sitten niin millään. Eikä asiaa yhtään auta se, että kun on päässyt työssä puolenvälin paremmalle puolelle niin huomaa tekeleessä jonkun kauhean katastrofin (liian iso, liian pieni, järkyttävä virhe, iso reikä, muuten vain kamala - vain muutamia viimeaikaisia mainitakseni). Ja sitten alkaa taas purkuhommat.
Tämä viimeisin yritelmä on nyt ylittänyt kriittisen puolenvälin merkkipaalun. Tämänkin aioin jo kerran laittaa purkuun kun yhdessä vaiheessa huomasin neuloneeni pari kierrosta pitsikuviosta kahteen kertaan, sekä yhtenä iltana illan pimeydessä, tuijottaessani netin videopalvelua, pudottaneeni huomaamatta silmukan keskellä pitsikuviota ja saaneeni aikaan ison reiän. Sain nämä kauneusvirheet paikattua melko huomaamattomiksi ja päätin jatkaa urheasti eteenpäin.
Niin, enpä ole tainnut kertoa vielä, että se kuuluisa videopalvelu (sen enempää nimiä mainitsematta) rantautui sitten vihdoin myös Belgiaan. Tämä oli minun neulomisieni kannalta hyvä uutinen, koska en osaa enkä jaksa neuloa, ellei minulla ole jotain muutakin ajanvietettä sen lisäksi. Mielellään jotain kevyttä katseltavaa. Lukeminen ja neule on liian hankala yhdistelmä, ja äänikirjoihin taas en osaa oikein keskittyä. Mutta neule ja telkkari/video, jes! Nyt on parhaillaan katsottavana takavuosien hittisarja Lost, joka jostain syystä aikoinaan meni minulta täysin ohi. Lapset taisivat olla vielä niin pieniä, että nukkuminen oli tärkeämpää kuin telkkari. Minulle siis, ei lapsille. Mutta nyt, muutaman jakson jälkeen, ymmärrän niitä, jotka tätä niin hehkuttivat.
Ja näyttipä tuolla sivustolla olevan ihan vain muutama muukin kiinnostava sarja ja leffa… Nyt ei puutu kuin sitä aikaa. Ensimmäistä kertaa eläissäni kadehdin eläkeläisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti