Siedätyshoitoa

Tulipa tartuttua pitkästä aikaa virkkuukoukkuun ja tehtyä kesäkassi.

Minulla sattui olemaan pari rullaa kalastajanlankaa kaapin perukoille unohtuneena. Kevätsiivousinnostuksessa otin ne esille ajatuksena viedä ne kierrätykseen, mutta ajattelin sitten antaa niille vielä viimeisen tilaisuuden.

Minulla on nimittäin paha "kalastajanlanka-allergia". Se on tullut lapsena saadusta liiallisesta altistuksesta tälle langalle. Meillä oli kotona tästä langasta tehtyjä sänkypeittoja, verhoja, pöytäliinoja ja kaikkea muuta mitä nyt virkkaamalla voi tehdä. Molemmat mummoni olivat kovia käsityöihmisiä ja kummankin lempiharrastus oli virkkaus. Lankana oli aina luonnonvaalea kalastajanlanka ja virkkuita tehtiin omalle perheelle, sukulaisille, naapureille ja ystäville. 

Minullakin on näitä sänkypeittoja useampikin kappale varastolaatikossa. Ne ovat ihania muistoja mummeistani, eikä mieleeni tulisi missään tapauksessa antaa niitä pois. Tiedän myös, että niiden tekemiseen on mennyt valtava määrä aikaa ja työtä. Käyttöön asti niitä en ole kuitenkaan ottanut.

 Päätin siis aloittaa pikkuhiljaa siedätyshoidon. Yritin ensin tehdä sänkypeiton ruutua, mutta se tyssäsi "allergiaoireisiin" heti kättelyssä. Kalastajanlanka on kovaa ja karheaa ja varmaankin hyvin kestävää, mutta sänkypeittoon se ei minusta oikein sovi. Kokeilin tehdä suihkukintaita. Niihin se taas olisi saanut olla karheampaa. 

Rantareissulle lähtiessä piti keksiä nopeasti automatkalle sopiva käsityö ja siitä se idea sitten lähti. 

Malli on omasta päästä. Pohja on kiinteillä silmukoilla virkattu soikio ja laukun sivut tehty pylväillä, joita raidoittamaan on tehty muutaman kerroksen välein ristipylväitä. Yläreunassa on muutama vahvistava kerros kiinteitä silmukoita ja hihnat on tehty myös kiinteillä silmukoilla.

Lankana on kaksinkertainen kalastajanlanka ja koukku kokoa 3 mm. 

Siedätyshoito näyttää tehonneen, koska seuraava kassi on jo tulossa. Ehkäpä jonain päivänä otan vielä ne sänkypeitotkin käyttöön.