Raitoja ja pilkkuja sekä hyväntekeväisyyshaaste

On se tunnustettava, että blogi on jäänyt vähän huonolle hoidolle viime aikoina.
Käsitöitä on kyllä tullut tehtyä ihan entiseen malliin, mutta jostain kumman syystä niistä ei ole saanut tänne mitään kirjoitettua. Instaan on ollut helpompi näpsäistä tuokiokuvia käsillä olevista töistä.

Mutta yritetäänpä päästä taas ajan tasalle. Puikoilla on parikin neuletta tuloillaan ja kuvaamista ja valoisampia päiviä odottaa ainakin yksi neulepusero.

Viime aikoina valmistuneista voisin esitellä nämä sukat:

Idea näihin raitoihin tuli täältä. Vaikka onnistun yleensä käyttämään lankani aika lailla loppuun, on lankalaatikon pohjalle silti kertynyt joitakin jämälankanöttösiä. Niistä eroon pääsemiseen tämä raitamalli sopii oikein hyvin.

Lankana oli siis sekalainen kokoelma lankoja, enimmäkseen Schachenmayr Universaa ja Seiskaveikkaa. Väreinä vaalea ja tumma harmaa, valkoinen ja sinapinkeltainen.

Sukat neuloin perinteisellä tyylillä varresta varpaisiin. Kun en ollut varma, tulevatko sukat miehelle vai naiselle, päädyin keskikokoon 39-40. (Erittäin hyvä taulukko sukkien silmukkamääristä  löytyy muuten täältä.) Puikot 3.5 mm.

Tarkoitus oli neuloa jalkateristä kokonaan harmaat, mutta niinhän siinä sitten kävi, että lanka loppui kesken. Päätin sitten tehdä jalkateristä keltaiset ja sanoisinpa melkein, että se oli parempi ratkaisu kuin alkuperäinen suunnitelma.

Nämä sukat neuloin alusta alkaen tiettyä henkilöä ajatellen. Työmatkani varrella on eräs kirkko, jonka   sisääntulokatoksen alla nukkuu joka aamu eräs koditon henkilö. En tiedä onko kysymyksessä mies vai nainen, vaikka lähes joka aamu näen hänet nukkumassa. Iltapäivisin katoksessa on vain rullalle kääritty patja ja peitto. Näinä aikoina Brysselin yöt ovat kylmiä ja kylmenevät talvea kohti. Minulla ei ole mahdollisuutta auttaa oikein muilla tavoin, joten näillä ajatuksilla kävin jättämässä sukat patjarullan päälle.

Toivon, että tämä pieni ele toisi lämpöä talveen.

Tällä pienellä teolla haastan juuri sinut joka tätä nyt luet, tekemään yhden pienen eleen sitä tarvitsevalle, olkoon se sitten sukkapari kodittomalle tai hetki yksinäisen vanhuksen kanssa tai mikä tahansa muu asia, jolla voit tehdä jonkun toisen elämästä vähän helpompaa ja parempaa.
Aina ei tarvitse lahjoittaa suuria summia tai tehdä valtavia määriä neuleita hyväntekeväisyyteen (arvostan suunnattomasti niitä jotka näin jaksavat ja ehtivät tehdä), jo yksi pieni teko auttaa. Eikä se teko aina ole rahasta kiinni.