Taisin mainita, että ostin Suomen lomalla pari erää Novitan lankoja.
Ensimmäisestä erästä valmistui parisen viikkoa sitten villatakki viileämpiin kesäaamuihin.
Ohje on taas kerran Garnstudion valikoimista ja miellytti heti silmää. Mallissa on pitsineuleella tehdyt hihat ja sileää neuletta oleva vartalo-osa. Takki neulotaan raglanina ylhäältä alas. Ohjeen mukaan raglanlisäykset tehdään langankiertona vain hihan puolella, jolloin sileän neuleen puolelle ei tule reikiä. Minä tykkäsin rei'istä, joten tein kaikki lisäykset langankiertona. Lisäksi tein, ohjeesta poiketen, helmaan samanlaisen reunuksen kuin yläreunassa ja hihoissa.
Muuten menin ihan ohjeen mukaan.
Nelosen puikoilla, paksuhkolla langalla ja muutenkin hyvästä ohjeesta innostuneena tämä takki valmistui viikossa.
Erityisesti pidän tästä väristä, tai oikeastaan paremmin sanottuna epäväristä. En vieläkään tiedä onko takki beige vai harmaa vai joku muu, mutta ehkä juuri tämän ominaisuuden takia se käykin sitten ihan kaikkien vaatteiden kanssa. Tämä onkin ollut ahkerassa käytössä heti valmistumisestaan lähtien.
Erittäin vaihtelevan ja vähän koleankin kesän jälkeen lämpömittariin pamahti yhtäkkiä 30 astetta tai enemmänkin. Kaupoista myytiin tuulettimet ja ilmastointilaitteet loppuun ja auringonpalvojat valtasivat puistojen nurmikot. Sää-appsit varoittelivat ääriolosuhteista.
Tarvinneeko sanoakaan, että neuleet eivät nyt houkuttele eivätkä muutenkaan tunnu kovin ajankohtaisilta. Varmaan puikot alkavat taas heilua kun lämpöasteet vähenevät ja kaikki syksyn kiinnostavat telkkarisarjat alkavat.
Taannoisella Suomen kesälomalla sen sijaan tuli neulottua mm. tämä puuvillainen pusero.
Alkunsa tämä sai kun yhdessä kuopiolaisessa sittarissa (Ne karkkihyllyt! Missään muualla maailmassa ei ole semmoisia! Arvatkaa vaan montako salmiakkisuklaata lähti mukaan?) sattui olemaan tarjouskorissa Novitan Eco Cotton –lankaa. Tykkäsin kovasti langan rouheudesta ja kierrätysideasta muutenkin.
Jos olet blogiani seurannut, niin olet varmasti huomannut, että harrastan aika paljon kierrätystä myös lankojen suhteen; yleensä tosin niin, että puran omia vähälle käytölle jääneitä tekeleitäni ja neulon langoista jotain uutta.
Ravelryssä tästä langasta oli tehty enimmäkseen kodintekstiilejä, mutta Novitan sivuilta löysin muutamia vaateohjeitakin.
Minulla oli alusta asti ajatuksena neuloa farkkuihin käypäinen rento pusero edessä olevia viileämpiä kesäiltoja varten. Mikään ohje ei ihan sellaisenaan ollut sopiva, joten poimin taas parhaat palat tästä ja tästä mallista, ja yhdistin sekaan vähän omiakin ideoita. Lopputulemana tuli ihan mukava ja helppo pusero, joka valmistui isoilla puikoilla nopeasti siitäkin huolimatta, että otin alun taas pariin kertaan uusiksi kun yliarvoin koon.
Pusero on neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Yläosaan, helmaan ja hihansuihin on neulottu joitakin kerroksia ainaoikeaa (tässä tapauksessa pyöröpuikoilla 1 kerros oikein, 1 nurin).
Takakappaleesta tein vähän pidemmän kuin etukappaleesta, kun sellainen näyttää nykyään olevan muoti. Jos jotain tekisin nyt toisin, niin tekisin helmasta vielä ihan hitusen pidemmän. Luulin nimittäin, kuten joskus on käynyt, että pingotettaessa neule venyy aika lailla. Tämä ei liiemmälti venynyt ja jäikin siten melko naftiksi.
Lanka oli sen verran karheaa, että neulomisessa oli ihan työtä. Lasken tämän puseron neulomisen ihan voimaharjoitteluksi, lankakaan kun ei ollut ihan kevyemmästä päästä. En taaskaan muista paljonko sitä kului, mutta veikkaanpa että noin 8 kerää eli 800 grammaa.
Langasta vielä sellainen vähän erikoinen huomio, että neulottaessa siihen tuli outo, vähän ummehtunut tai jotenkin tunkkainen haju. En tiedä johtuuko se siitä, että lanka oli kierrätyspuuvillaa. Joka tapauksessa hajuhaitta poistui heti ensimmäisessä pesussa. Langasta irtoaa myös aika paljon nöyhtää, joten vaatteen alle ei kannata laittaa kovin eriväristä t-paitaa.
Puikot: 5 mm (Novitan koivu-pyöröpuikot, ihan huiput muuten!)
Tämä pusero päällä on hyvä siirtyä syksyyn päin. Ensin kuitenkin vietetään kunnon intiaanikesää. Läheisessä puistossa järjestetään tänä viikonloppuna Havanabeek musiikkifestivaalit, joissa teemana on tietenkin Kuuba. Sääkin on kuin tilauksesta trooppinen, joten sinne siis!
Tässä teillekin pienet maistajaiset latinomusiikkia. Tällä saa kyllä lämpötilan nousemaan missä olosuhteissa tahansa.
Kävin siis Suomessa kesälomalla ja liekö säillä ollut osuutta asiaan, mutta neuloin kevyiden kesäneuleiden sijaan kaulurin ja pipon.
Molemmat tuli neulottua ihan omasta päästä ja tällä kertaa kirjoitin ohjeetkin muistiin vastaisen varalle.
Aloitetaan kaulurista.
Käytän kylmemmillä ilmoilla aina jotain kaulan lämmitintä. Huivit ovat ihan ok, mutta huiveja on minusta vaikea saada pysymään kiinni ja paikoillaan. Tykkään siitä, että talvella kylmä ei pääse sisään takin kauluksesta. Parhaita lämmittäjiä tässä mielessä ovat poolopuserot.
Päätin siis neuloa kaulurin joka sopii tämänhetkiseen jokasään takkiini. Syntyi kauluri, joka muistutti niin kellomaista kukkaa, että annoin sille nimen Campanula.
Erittäin helppo ohje kauluriin on seuraavanlainen:
Campanula
Lanka: Katia Air Alpaca, 50 g
Puikot: 4 mm pyöröpuikot
Luo 108 silmukkaa. Silmukkamäärä on jaollinen 4:llä, joten lisäämällä tai vähentämällä silmukoita 4:n erissä kaulurista saa halutessaan isomman tai pienemmän.
Neulo 2 oikein 2 nurin joustinneuletta
11 cm.
Lisää 11 cm:n jälkeen oikein neulottujen silmukoiden
väliin 1 silmukka (Nosta kahden silmukan välinen lanka puikolle ja neulo se kiertäen
(=takareunasta) niin ettei lisäyskohtaan tule reikää).Jatka joustinneuletta nyt 3 oikein, 2
nurin kunnes työssä on 16 cm.
Lisää 16 cm:n jälkeen oikein neulottujen silmukoiden loppuun
1 silmukka ja jatka joustinneuletta 4 oikein 2 nurin kunnes työssä on 22 cm.
Lisää 22 cm:n jälkeen oikein neulottujen silmukoiden
keskelle 1 silmukka ja jatka joustinneuletta 5 oikein 2 nurin kunnes työssä on
27 cm (tai niin pitkä kuin kauluristasi haluat).
Jatka neuletta vielä kunnes työn pituus on 30 cm.
Neulo reunus seuraavasti:
1. Krs: *1 langankierto, 1 oikein, 1 lk, 1 o, 1 lk, 1 o, 1 lk, 1 o, 1 lk, 1 o, 1 lk, neulo 2 s oikein yhteen* Toista tätä kerroksen loppuun.
2. Krs: neulo oikein.
Päättele neule.
(Disclaimer: Tätä neuletta ei ole kukaan testineulonut, joten jos huomaat ohjeessa jonkun virheen tai puutteen, niin mielellään otan vastaan palautetta.)
EDIT 17.8.2016
Langan määrä korjattu 100 grammasta 50 grammaan. Huomasin ravelryä päivittäessäni, että Air Alpaca kerät ovat 25 gramman painoisia ja tähän tarvitaan niitä kaksi.
En ollut suunnitellut pitäväni kesällä blogitaukoa, mutta vanha iPadini päätti toisin. Bloggerin päivittäminen oli sellaista takkuamista, että päätin suosiolla keskittyä itse asiaan eli lomailuun ja neulomiseen, ja jättää päivittämiset tuonnemmaksi.
Vietin koko heinäkuun Suomessa, jossa aika kului mukavasti mökkiaktiviteeteissa, tärkeimpinä saunominen ja makkaran paisto. Metsässäkin tuli koluttua, ja sieltähän löytyi Pokemonien lisäksi myös mustikoita ja vadelmia. Tuosta pelistä olen muuten sitä mieltä, että mikä vain saa teinin ulos ja liikkumaan ei voi olla kuin hyvästä.
Suomen kesä oli hyvin vaihteleva ja innoitti neulomaan pipon, kaulurin ja neulepuseron. Näistä lisää myöhemmin, mahdollisesti osittain jopa ohjeen kanssa, mikäli onnistun paikallistamaan muistiinpanoni. Kesäloman jäljiltä kaikki tuntuu olevan vielä vähän hukassa.
Ja entäs ne neulomispaikat? Parempia saa hakemalla hakea.
Lankaostoksia tuli Suomessa tehtyä varsin maltillisesti. Tiukasta maalle suuntautuneesta lomaohjelmasta johtuen varsinaisia lankakauppoja ei ollut lähellä. Markettien lankahyllyt tutkin ja ostin Novitan Eco Cottonia neulepuseroon sopivan määrän sekä kassillisen Siskoa, kun sitä löytyi hyvässä värissä ja hinnassa.
Muutaman keräsen ostin myös Kajo-lankaa ihanissa järven väreissä. Langassa on niin ihanat vihreän ja sinisen värisävyt etten luultavasti edes halua neuloa siitä mitään vaan otan sen vain hypisteltäväksi ja ihailtavaksi aina silloin tällöin.
Näillä eväillä jatketaan taas uudella innolla syksyä kohti. Mutta vielä on kesää jäljellä joten otetaan siitä ensin kaikki ilo irti.
Pitsijakku valmistui jo parisen viikkoa sitten, mutta Belgian sateinen ja kolea kesä ei ole ollut kovin otollinen jakun kuvaamiseen saati sen ottamiselle käyttöön. Matkalla (toivon mukaan) aurinkoisempaan Suomeen päätin rohkeasti ottaa kesävaatteet käyttöön.
Tämä jakku on virkattu vuosikertalangasta, jonka ikää en kehtaa edes sanoa. Olin ostanut aikoinaan Bendigo Woollen Millsin myymälästä pussillisen tätä puuvillalankaa koska ihastuin sen väriin. Mitään ideoita sen käyttöön minulla ei siihen aikaan ollut, eikä moneen vuoteen sen jälkeenkään. Viime kesänä virkkasin langasta sentään onnistuneesti yhden aurinkohatun.
Tämä malli löytyi Garnstudion valikoimista ja se on tarjolla ilmaiseksi monilla eri kielillä, myös suomeksi. Itse ohje, varsinkin se suomenkielinen, on harvinaisen mutkikkaasti kirjoitettu. Onneksi mukana on selvät kaaviot joita on helppo seurata.
Jännäsin taas tiheyden kanssa ja alussa näytti siltä, että takista tulee liian iso. Hätäilin kuitenkin turhaan ja koosta tuli lopulta ihan sopiva.
Hätä sen sijaan meinasi tulla langan riittävyyden kanssa. Jouduinkin muuttamaan virkkausjärjestystä ja jättämään helman odottelemaan että saan hihat ensin valmiiksi. Helmassa lankaa oli enää sen verran, että jouduin improvisoimaan loppukerrokset. Jakusta tuli mielestäni silti ihan riittävän pitkä.
Lankaa jäi kaiken tämän jälkeen vain pieni nöttönen, joka riitti sopivasti nappien ompeluun.
Ja apropoo, myös napit ovat tässä takissa vuosikertaa ja kierrätystavaraa yhdestä vanhasta jakustani. Onneksi satuin löytämään nämä, koska tämän sopivampia sekä koon että värin puolesta en olisi löytänyt mistään kaupasta.
Kyllä tämä päällä kelpaa kesäjuhlissa kierrellä. Nyt on myös virkkausinto vähäksi aikaa tyydytetty ja seuraavaksi pitää päästä vähän taas neulomaan.
Tai mistä sitä tietää mistä sitä innostuu.
Kesälomakin juuri alkoi ja kaikki.
Ohje: Lacey Days
Lanka: Bendigo Woollen Mills Cotton 8-ply, väri 'brass'
Menekki: 800 g?
Koukku: 3,5 mm.
Ps. Bloggerin käyttäminen iPadilla on sanonko mistä. Lisäilen puuttuvat linkit kun pääsen normaalin tietokoneen ja nettiyhteyden ääreen. Terveiset vaan täältä M/S Finnmaidilta Gotlannin korkeuksilta.
Ompelukärpänen puraisi.
Tai oikeastaan se meni niin, että mies sanoi että ompeluverstaani olohuoneen nurkassa vie aika paljon tilaa ja että voisinko mitenkään yrittää saada valmista aikaan.
Ensimmäisenä valmistui bägi.
Kaipasin kevyttä kesälaukkua ja osallistuin joku aika sitten Hipun järjestämään blogiarvontaan, jossa voittona oli tällainen bägi. Kun onni ei siinä potkaissut niin rohkaisin mieleni ja päätin ommella laukun itse. Blogissa on tähän aivan loistavan selkeät kaavat ja ohjeet.
En oikein luottanut omiin ompelutaitoihini, joten en uskaltanut investoida mihinkään kalliisiin kankaisiin. Ostin ne siis edullisesti Ikeasta. Kankaiden ja vetoketjun hinnaksi tuli yhteensä noin 10 euroa.
En löytänyt mistään metallisia hihnanpidikkeitä, joilla hihnan pituutta olisi voinut säätää, joten ompelin hihnan suoraan alavaran ja yläreunan väliin.
Vaikka ohjeet olivat todella selvät niin välillä homma näytti melko sekavalta. Vuorin kiinnitys ei ollut mikään maailman helpoin nakki.
Lopulta väkertäminen palkittiin ja lopputulos oli oikein professionaali.
Tein vuorin ohuemmasta kankaasta, enkä viitsinyt laittaa sille erikseen tukikangasta. Nähtäväksi jää miten se kestää käytössä. Mutta mikäpä tässä elämässä on ikuista?
Eikä tässä kaikki.
Samaisen ukaasin saattelemana viimeistelin myös kesäisen kotelomekon.
Jos tämä aiheuttaa tämän blogin lukijalle déjà vu -tunteen, niin eipä ihme. Olen nimittäin ommellut ihan samanlaisen mekon pari vuotta sitten, mutta onnistuin kutistamaan sen pesussa niin ettei se enää mahdu päälle. Belgialaisella suklaalla voi tietysti myös olla osuutta asiaan.
Olohuoneen ompeluverstas on nyt laitettu kesäteloille ja kesä saa jatkua muiden käsitöiden parissa. Niistä sitten seuraavaksi!
Brysselin kevät on ollut tänä vuonna tavallistakin keikkuvampi eikä täällä oikein vieläkään uskalla kunnolla puhua kesästä.
Vettä on tullut viime viikot kuin saavista kaatamalla ja vaikkei täällä ole ihan yhtä pahoja tulvia ollut kuin Etelä-Belgiassa tai Pariisissa (paitsi yhtenä päivänä) niin se ei johdu veden puutteesta vaan siitä, ettei tässä kaupungin tuntumassa ole mitään kovin isoa jokea tai järveä.
Joka tapauksessa viime viikonloppuna täällä ei enää tarvinnut kateellisena lukea Suomen helteistä, vaan lämpömittarin lukemat kipusivat täälläkin hellerajan tuntumaan. Ja silloin kun tällainen ihme tapahtuu, niin hetkestä pitää ottaa kiinni. Minäkin pakkasin laukkuun uusimman virkkausprojektin, termoksen (miten sitä kahvia pitää helteelläkin vain juoda) ja ranskan kirjat (kokeet taas tulossa), ja siirryin vihreille niityille läheiseen puistoon nauttimaan päivästä.
En ole virkannut paljon mitään sitten viime kesän, jolloin tehtailin urakalla aurinkohattuja. Tällä kertaa ajattelin tehdä jotain ihan muuta ja käyttää siihen vuosikausia lankalaatikossa muhineen puuvillalankaerän, jolle en ole monista yrityksistä huolimatta löytänyt hyvää mallia.
Tätä on ollut kiva virkata, mutta tiheyden kanssa on ollut kaikenlaista hässäkkää. Voisi luulla, että virkkuuksesta saisi helposti sopivan kokoisen kun sitä on niin helppo sovittaakin pudottamatta puikoilta puolta silmukoista, mutta ei. Tämän pienen ongelmanpoikasen takia minulla on käynnissä poikkitieteellinen tutkimus miten saisin ihan vähän kutistettua tästä langasta virkattua tuotosta. Tästä näyttäisi nimittäin tulevan ihan vähän liian iso.
Ei näet millään huvittaisi ruveta purkamaan useamman päivän urakkaa, koko kun olisi täydellinen ihan pienellä fiksauksella. Tai ehkäpä ongelma poistuu ihan luonnostaan kesälomalla Suomen makoisien ruokien ja kesämökin grillimakkaroiden äärellä.
Palataan asiaan. Sitä ennen nautitaan ihanan vihreästä ja vehreästä viikonlopusta ja toivotaan että sitä vettä tulisi edes vähän vähemmän.
