Kun on alkuun päästy...

...niin antaa mennä vaan...

En tiedä onko teillä muilla ongelmia näiden liukuvärjättyjen lankojen kanssa, mutta minä en malttaisi lopettaa niiden neulomista ollenkaan. Mielestäni näihin liukuvärjättyihin ja itseraidoitettuihin lankoihin pitäisi vähintään laittaa joku "aiheuttaa riippuvuutta" varoitusteksti.

Tästä todisteena vastavalmistunut toinen Nymphalidea-huivi.

Tykästyin viime kerralla kovasti Katian Darling -lankaan. Siinä oli melko pitkät värivaihtelut ja muutenkin se oli mukavan pehmeää ja tiheäkierteistä neulottavaa. Tällä kertaa valitsin erilaisen, punasävyisen väripaletin ja sille kaveriksi yksivärisen harmaan.

Katian sävyt vaihtelevat kirkkaan puna-oranssista tumman harmaaseen ja ovat paikoitellen niin samaa sävyä Lang Yarnsin harmaan kanssa ettei niitä edes kunnolla erota toisistaan. Lopputulemana on neule jossa on kaikki hiilloksen sävyt. Tämä huivi lämmittää siis jo pelkästään sitä katselemalla.

Viime kerralla minulla oli ongelmia pingotuksen kanssa ja tällä kertaa päätinkin tehdä sen huolellisemmin. Minulla ei ole ohjeessa suositeltuja pingotusvaijereita, joten liotin huivia kädenlämpöisessä vedessä puolisen tuntia. Sen jälkeen pingotin huivin nuppineuloilla ison pyyhkeen päälle ohjeen mukaisesti.

Se kannatti, koska tällä kertaa huivin suora reuna jäi lähes suoraksi ja koko huivi asettui muutenkin paremmin mallilleen.
Neuloja on ainakin tyytyväinen.

Speksit:
Malli: Nymphalidea
Langat: Katia Darling  50 g, Lang Yarns Jawoll 50 g, kerä kumpaistakin
Puikot: 4.5 mm

Kirjakassi

En tiedä onko viime aikojen helteillä osuutta asiaan, mutta neuleet ovat saaneet olla ihan rauhassa viime viikkoina. Välillä on mennyt useampiakin päiviä etten olen neulonut silmukan silmukkaa.

Neuleiden sijasta kaivoin taas varastokomeron ylähyllyltä esiin sinne jo kauan sitten unohtuneen ompelukoneen.  Tuli näet tarvis ommella kassi.

Joudun pari kertaa viikossa kantamaan pinon kirjoja ranskan tunnille ja tähän asti minulla on ollut käytössä "mikä-milloinkin-on-sattunut-löytymään" –laukku. Yleensä niiden kanssa on ollut kaikenlaisia ongelmia, milloin niissä on liian pitkät tai liian ohuet hihnat jotka painavat ikävästi olkaa tai milloin ne eivät ole muuten vaan kestäneet. Viimeisin mainoslahjana saatu laukku ylitti lopullisesti ärsytyskynnykseni, kun se omituisen liukkaan materiaalin takia ei pysynyt millään olalla ja läpässä olleet tarrakiinnittimet nuhjaantuivat hetkessä siihen kuntoon ettei laukku pysynyt myöskään kiinni.

Niinpä viimeisimmällä Ikean reissulla ostin palan vahvaa kangasta ja näillä Tosimummon selkeillä ompeluohjeilla surautin itselleni uuden kassin.

Ohjetta seurasin vain periaatteellisella tasolla, mitat otin omasta isohkosta kirjakasastani ja olkahihnoista tein pidemmät ja mukavammat. Muuten laukku on kaksinkertainen ja sen voi myöskin kääntää. 

Hyvä idea olisikin ommella sisäpuoli toisenlaisesta kankaasta. 

Mittausten mukaan korkeutta tuli 35 cm ja leveyttä saman verran (+saumavarat). Pohja on tasainen ja sen leveys on 10 cm. Olkahihnojen pituus on 70 cm.

Kun ompelukonekaan ei tällä kertaa suuremmalti hangoitellut vastaan niin aikaa tähän projektiin meni kaikkineen vain parisen tuntia. Hintaa kassille tuli alle 5 euroa jos ei työaikaa lasketa mukaan.

Laukusta tuli erittäin hyvä ja tukeva ja se saikin jo kehuja, joissa oli viittauksia pohjoismaiseen tyyliin, marimekkoon jne. Ensi viikolla testataan miten kassi toimii käytännössä, tämän viikon tunneilta se unohtui heti kirjoineen päivineen kotiin.

Tässä vielä kassi toiselta puolelta.

Perhosen siipi

Olen ollut huomaavinani, että nyt keväällä on monissa blogeissa neulottu urakalla erilaisia huiveja. Minä en ole oikein koskaan oppinut niitä käyttämään ja niinpä minun huivihistoriani on melko lyhyt; muutama kauluri ja pari huivia.  Nyt kuitenkin kaikkia näitä ihania huiveja katsellessa rupesi omia sormia syyhyttämään neuloa itselleni kokeeksi kiva keväthuivi.

Mallia ei tarvinnut kauaakaan miettiä kun ravelryn syövereistä lennähti perhosen lailla ulos tämä Nymphalidea. Huivi on siis nimetty erään perhoslajin mukaan ja se muistuttaakin kovasti perhosen siipeä. Helpolta vaikuttava ohje ilman liiallista pitsihömpötystä - siispä ihan täsmäohje minulle, joten tuumasta toimeen.

Joku aika sitten valmistuneesta Still Lightista oli jäänyt sopivasti tähteeksi kerä tummansinistä Dropsin Alpacaa ja sille hain kässäkaupasta kaveriksi kerän Katia Darlingia lempiväreissäni sini-vihreä-turkoosi -sekamelskassa. Olen hehkuttanut tätä monta kertaa ennenkin, mutta näiden liukuvärjättyjen lankojen neulominen on niin hypnoottista touhua, että jos ei perhe välillä muistuttaisi muunkin elämän olemassaolosta niin varmaan unohtuisin ihan kokonaan kotiin neulomaan ja havahtuisin vasta kun lanka loppuu. Ja se täytyy kyllä sanoa että tässä mallissa tuo liukuvärjätty lanka todella pääsee oikeuksiinsa.

Ohje oli tosiaan mukavan helppo ja leppoisa neulottava. Alkuosien jälkeen neulotaan kahta toistettavaa osiota, jotka oppii nopeasti ulkoa. Huivin koko kasvaa joka kerroksella ja sen voi tehdä niin isoksi kuin itse haluaa. Itse päätin neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää. Ja kyllähän sitä riitti ihan hyvän kokoiseen huiviin.

Ravelryssä oli varoiteltu pingotuksesta. Monet valittivat että reunat jäävät helposti liian kireiksi ja suosittelivat käyttämään isompia puikkoja. Minä neuloin koko huivin vähän ohjeessa suositeltuja puikkoja suuremmilla 4.5 millisillä puikoilla eikä reunojen kanssa ollut mitään ongelmia. Ongelma tuli vastaan vasta siinä vaiheessa kun huomasin etten ollut lukenut kunnolla pingotusohjeita. Huivin yläreunan pitäisi valmiina olla melko suora (eikä kolmio kuten minulla), joten joudun vielä ottamaan pingotusvaiheen uusiksi.

Minusta onnistuneen käsityön merkki on se, että ei ensin haluaisi koko käsityön loppuvan ja sitten haluaisi heti tehdä saman uudestaan. 
Minulla on seuraava jo tulossa.

Jos metsään haluat mennä nyt

Nyt on taas se aika vuodesta kun Brysselin eteläpuolella olevassa Hallerbosin metsässä voi käydä ihailemassa kun koko metsä peittyy upeisiin sinikelloihin.

Itse asiassa kysymyksessä ei ole sinikello vaan eräs hyasinttilajike, vaikka kukinnot enemmän sinikelloja muistuttavat.  Hyasintin vahvaa tuoksua ei näissä kukissa ole, tai sitten se hukkuu metsän raikkauteen.

Lyhyellä ajomatkalla kerkesin päätellä myös uusimman neuleen, joka sopikin tälle metsäretkelle ainakin värien puolesta. Vai mitä sanotte?

Sukat on neulottu taas varpaista alkaen ja tiimalasikantapäällä. Tällä kertaa tekniikka on tullut jo sen verran tutuksi, ettei ohjeita tarvitse enää katsoa. 

Lankana oli vanha tuttu Schachenmayr Regia 4-fädig ja 100 gramman kerästä jäi ehkä vajaa puolet jäljelle. Puikot 2,5 mm.

Sukat valmistuivat juuri kun villasukkia ei enää tarvita, joten seuraavaksi täytynee ruveta siirtymään kesäneuleiden pariin. Tai ehkä omalla neulomistahdillani olisi viisainta tähdätä suoraan ensi talveen.

Ja vielä lopuksi lisää metsätunnelmaa Hallerbosista.

Buttonbox

Tuli sitten tehtyä liivi. 

Se on aika näppärä pikku asuste ja käy monenlaisen vaatteen kanssa ja muutenkin moneen menoon. 

Minulla oli itse asiassa kaksikin liiviä tekeillä, mutta nyt ensimmäiseksi valmistui tämä Buttonbox.

Tätä ohjetta olen katsellut sillä silmällä jo pitemmän aikaa, ja nyt viimein päätin tarttua puikkoihin.

Knittyssä oleva ilmaisohje oli hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja ihan kohtuuhelppokin.

Vaikka noudatin tällä kertaa hyvinkin kuuliaisesti ohjetta ja lanka ja puikotkin olivat lähellä suositeltuja, niin sopivan koon kanssa tuli taas vähän mutkia matkaan. Tällä kertaa olin jopa tavoistani poiketen mennyt niin pitkälle, että olin ennen aloitusta ottanut omat mittani välttyäkseni turhalta purkamiselta. No, se ei auttanut, vaan jo muutaman sentin jälkeen neuleen ympärysmitta näytti niin valtaisalta, että jouduin ottamaan aloituksen uusiksi, pienemmässä koossa.

Jos jotakin tekisin toisin, niin kaulukseen olisi voinut muutaman kerroksen enemmän lisätä. Nyt se ei asettunut aloilleen ennen kuin ompelin sen muutamalla tikillä alas.

Tämä lanka oli muuten ihan huippua; pehmeää ja sopivan tiukkakierteistä. Neulepinnasta tuli minunkin epävakaalla käsialallani tasaista ja kaunista. Tätä aion suosia jatkossakin. Lankakaupassa tätä löytyi  kaikissa ihanissa väreissä ja hinta-laatusuhdekin näytti olevan aika kohdallaan. 
(Kuvissa väri vääristyy liian vadelmanpunaiseksi. Oikea väri on syvän punainen ja lähinnä ylintä kuvaa)

Speksit:

Malli: Buttonbox

Lanka: Lang Yarns Merino 120 superwash, menekki ihan vähän yli 250 g

Puikot: 4 mm

Ja lopuksi vielä säätiedotus. Brysseliin on vihdoin tullut oikea kevät ja tälle viikonlopulle on luvattu lähes parinkymmenen asteen lämpötiloja. Näyttäisi vielä onnekkaasti siltä, että ensi viikolla hyvä sää jatkuu.

Kyllä kelpaa. Viime viikkojen terroristihässäkän keskellä on mukava saada tähän kaupunkiin jotakin positiivista ja mukavaa, josta kaikki voivat nauttia tasapuolisesti.

Tällä viikolla

Kukaan ei ole varmastikaan voinut olla kuulematta uutisia tämänviikkoisista terrori-iskuista Zaventhemin lentokentälle ja Maelbeekin metroasemalle.

Melkein jokainen Brysselissä asuva voisi kirjoittaa läheltä piti -tilanteista, koska kumpikin paikka on hyvin tuttu ja keskeinen.

Itsekin olin maanantai-iltana, 12 tuntia ennen iskuja, Zaventhemin lentokentällä koko perheen kanssa odottamassa lentoa pääsiäismatkalle. Tulimme paikalle himpun verran liian aikaisin ja jouduimme odottelemaan lähtöselvityksen aukeamista. Hengailimme lähtöaulassa ja kävimme kahvilla aulan kahvilassa. Olimme innoissamme tulevasta matkasta. Näimme aulassa partioivat sotilaat ja menimme läpi mittavien turvatarkastusten. Kävimme haistelemassa parfyymeita lentokenttämyymälässä.

Kun seuraavana aamuna kuulin pommeista lähtöaulassa ja näin uutisissa ihmisten juoksevan lentokenttämyymälän edestä savun keskellä, en voinut uskoa koko asiaa.
Samaan aikaan tuntui siltä, että olin juuri voittanut lotossa täysosuman.

Eilen palasimme kotiin, lento oli ohjattu toisen kaupungin lentokentälle. Lentokenttäbussin jälkeen otimme metron kotiin.

Tunteikkain hetki oli se kun metro ajoi, huomattavasti normaalia hitaammin, hiljaisen ja pimeän Maelbeekin metroaseman läpi.

Tänään sytytin kynttilän kaikille niille jotka eivät voittaneet lotossa.

Still light

Monen viikon tikuttamisen jälkeen sain valmiiksi yhden ikuisuusneuleistani, Still Lightin.

Tämä on neule, jota on neulottu ja hehkutettu monissa blogeissa, eikä syyttä, koska aivan nerokas mallihan tämä on. Yksinkertainen ja kaunislinjainen, helppo neuloa ja uskoisin että myös käyttää.

Langaksi hankin kerrankin ohjeen mukaista Dropsin Alpacaa, joka oli ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa. Langan väri, tumma turkoosi, ei ollut niitä ihan kaikkein silmäystävällisimpiä vaihtoehtoja hämärinä sydäntalven iltoina neulottavaksi. Väri on kuitenkin kaunis ja vaihtelee valosta riippuen sinisen ja violetin sävyissä. Turkoosia siitä tosin ei saa tekemälläkään, tai sitten olen värisokea.

 Vaikka neuloin puseron ohjeen mukaan ja ohjeen mukaisilla langoilla, niin onnistuinpas kuitenkin saamaan jännitysmomentin aikaan neuletiheyden kanssa. Luin nimittäin epähuomiossa, että pusero neulotaan 3,5 mm:n puikoilla kolmosen sijaan ja huomasin tämän virheeni vasta kun olin neuloa posottanut jo lähes kainaloihin asti. En jaksanut ruveta purkamaan, vaan jatkoin neuletta tyynesti XS-koossa. Neulepinnasta tuli hyvin pehmeä ja ilmava, eikä tuo väärä neuletiheys haitannut mitään.

Ainoa asia, joka jäi vähän kaivelemaan on se, että hihat olisivat saaneet olla himpun verran tyköistuvammat. Nyt niistä tuli vähän löperöt, mutta ei niin paljon, että jaksaisin ajatella muutostöitä. Vähän huolettaa myös miten tuo alpakkalanka käyttäytyy myöhemmin, nyppyyntyykö helposti? Jos sinulla on tästä kokemuksia niin kerro.

Vielä lopuksi haluan esittää kiitokset uusille KnitPron pyöröpuikoilleni, joiden ansiosta neulominen oli niin helppoa ja hauskaa. Kyllä tämä neulominenkin taitaa olla välineurheilua.

Speksit:

Malli: Still light

Lanka: Drops Alpaca

Menekki: Vähän vajaa 8 kerää, eli n. 400 g

Puikot: 3,5 mm