Työn alla

Kevät keikkuen tulevi ja neuleprojektit samoin.

Terapianeule on edelleen niin alkutekijöissään ja edistyy niin h-i-t-a-a-s-t-i, että kelpaisi vastaukseksi siihen lasten arvoitukseen "mikä on hitauden huippu?"

Saa nähdä saako tämän täksi kesäksi päälle, vai siirtyneekö seuraavan suven puolelle.

Koska tuon silkkineuleen tekeminen on niiiiin hidasta niin otin puikoille myös toisen vähän vaihtelevamman työn, johon sain inspiraation eräästä suosikkiblogistani. Jännityksellä odotan lopputulosta itsekin.

En olekaan kirjoneuletta neulonut miesmuistiin. Syy kirjoneuleiden epäsuosioon on muistikuvat koko ajan sotkussa olevista langoista, hirveästä päättelyurakasta ja kirraavasta ja joustamattomasta neuleesta. Tätä on kuitenkin ollut yllättävän hauska neuloa, vaikka silmät kierossa onkin joskus saanut kaaviota seurata.

Sukat olisi tästä tulosessa. Ei näistäkään mitään superjoustavia näytä tulevan, vaikka kuinka novitan sukkaohjeen mittoja sommittelin isommaksi, mutta katotaan.

Brysselin kevät on myös keikkunut hyytävän tihkusateen ja porottavan auringonpaisteen välillä.  Yöt ja aamut ovat olleet melkeinpä kylmempiä kuin keskitalvella. Mutta kaunista täällä on; puut on hiirenkorvilla ja kaikki kukkii.  

Viikonlopuksi on odotettavissa aurinkoista ja lämmintä. Nyt voi taas näyttää kieltä niille jotka varoittelivat Belgian kamalasta säästä :-)

Sä oot silkkii

Vanhojen lankojen kierrätysbuumi jatkuu edelleen, ja tällä kertaa komeron kätköistä löytyi iänikuinen, takavuosina colourmartista tilattu silkkilanka, josta olen ammoisina aikoina neulonut clapotis-huivin. Huivin jälkeen lankaa jäi reilusti jäljelle, enkä keksinyt sille enää käyttöä. Yritin pari kolme kertaa aloitella siitä jotain, mutta mikään ei oikein iskenyt eikä onnistunut.

Vika ei ole langassa; se on aivan ihanan pehmeää ja siinä on kaunis himmeä kiilto. Väri on "moss green", jota ei saa millään kameralla toistettua koskaan oikein. Jos osaat kuvitella melko vaalean, hieman omenanvihreään taittuvan värin niin olet lähellä. Langan ainoa huono puoli on se, että se on melko löyhäkierteistä ja sen takia  aika työlästä neuloa. Langan ohuuskaan ei välttämättä ole tässä mielessä plussaa. Mutta jos jaksaa nähdä vaivaa, niin lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Selailin ravelrystä mitä muut ovat tästä ja samanlaisista langoista neuloneet ja palasin aina tähän malliin. Kaunis ja yksinkertainen. Helppo toteuttaa ja mikä tärkeintä, malli on armelias vyötärölle.

Tämän työn valmistumista tosin saanee odotella, sillä en aio ottaa tästä mitään stressiä. Päinvastoin, lanka on niin kaunista ja pehmeää, että sitä on ihan pakko jäädä välillä ihan vain silittelemään ja katselemaan ja  ihailemaan. Olenkin ristinyt tämän jo zen-terapianeuleeksi. Vaikkei tästä tulisi ikinä valmista niin ainakin voin sanoa, että tätä on ollut ilo katsella ja hypistellä.  Koska koko neulomisinnon ideahan taitaa juurikin olla itse neulomisprosessi eikä se valmistuva tuotos. Vai mitä mieltä olette? Harva valmis neule on niin tärkeä kuin se kesken oleva tekele.

Näiden syvällisten neulomusmietteiden vallassa toivotan teillekin oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! Itse aion viettää sitä Pride and Prejudicen uusintakatselukierroksen ja terapianeuleeni parissa. Maanantaina olen varmasti kuin uusi ihminen!

PS. Anteeksi otsikon aiheuttama korvamato

Viikonloppuna

Brysseliin tuli viikonloppuna kesä. Juuri valmistunut villatakkikin oli liikaa lämpimässä säässä. 
Puistossa olivat puut ja pensaat jo kukassa.

Kauniin puistopäivän päätteeksi oli mukava tulla kotiin kahville ja appelsiinimuffinseille. Kuorrute taas on täältä. 

Leivointainspiraation takana on mies, joka oli vahingossa ostanut kotiin suolatonta voita. Joskus virheostoksesta on enemmän iloa kuin siitä varsinaisesta tuotteesta, joka olisi pitänyt ostaa.

Tällä viikolla kesä jatkuu, nautitaan siitä.

Grommet

Joskus käy tuluskukkarossakin niin päin että aloittaa pienen neuleliivin ja sitten huomaakin että lankaahan jäi reilusti yli ja päättääkin tehdä villatakin. 

Löysin ravelryn kautta kauniin Grommet Eyelet Ridge Cardi Vest -liivin ohjeen ja neuloinkin sen viittä vaille valmiiksi kun huomasin että lankaa jäi aika lailla yli. En ollut varma miten paljon hihoihin tarvittaisiin, mutta päätin ottaa riskin ja kokeilla riittääkö. Koska kuitenkin sen verran olin ohjetta seurannut etten ollut tehnyt nappilistaan napinreikiä niin päätin purkaa koko tekeleen ja aloittaa alusta. Story of my life…

Neuloin takin ohjeesta poiketen ylhäältä alaspäin eli luin ohjetta väärinpäin. Tämä oli hyvää aivojumppaa koska itse neule oli melko yksinkertainen. Lisäsin neuleeseen täyspitkät hihat ja nätit napit ja hyvä tuli. 

Ja  lankaa jäi vieläkin jäljelle! Miten ihmeen paljon sitä on voinut yhteen villahuiviin kulua? Tämä lankahan palveli aikaisemmin isona villahuivina, jonka takavuosina neuloin mutta en sitten tykännyt käyttää, joten laitoin langat kierrätykseen.

Tällainen valoilmiö on nyt bongattu Brysselin taivaalta useimpina päivinä parin viime viikon ajan.

Viikonlopuksi on luvattu säätiedotuksessa lähes kesäisiä olosuhteita, sunnuntaille +19 astetta, joten täytyy ruveta tekemään suunnitelmia ettei tällainen ihanuus mene hukkaan.

Pahoittelen kuvien laatua ja varsinkin väriä (takki on oikeasti siniharmaa), mutta valoilmiö ei vielä ihan riitä sisäkuvaukseen. Yritän saada takista parempia kuvia jos vain olosuhteet/säät/kuvaaja sallivat.

Rantaloma

Olen kevätintoilussani siirtynyt jo kesävaiheeseen, siispä kävin viikonloppuna perheen kanssa pienellä rantalomalla.

Helmikuu ei ehkä ole ihan tavallisin tai suosituin aika lähteä rantalomalle Belgiassa, mutta jos sen rohkenee tehdä niin voi yllättyä positiivisesti. Vietimme viime viikonlopun Oostenden lähettyvillä Middelkerke –nimisessä pikkukaupungissa meren rannalla. Netin kautta edullisesti löydetty asunto sijaitsi Westenden alueella korttelin päässä rantaviivasta.

Kaupunki oli tähän aikaan vuodesta hiljainen ja rauhallinen. Silti vapaiden parkkipaikkojen löytäminen oli työn takana. Minkähänlaista kaduilla on kesäviikonloppuisin kun turisteja on paljon? 

Kesämatkalle  suosittelen hotellia, jossa on parkkipaikka,  ja muutenkin ajomatkaa ruuhka-aikojen ulkopuolella. Me erehdyimme lähtemään Brysselistä perjantai-iltana klo 17 ja meiltä kesti yhtä kauan ajaa Brysselistä ulos kuin koko loppumatka moottoritiellä.

Sääennustus, joka meni onneksi täysin pieleen, oli luvannut lauantaiksi pilviä ja sadetta. Koiranilman sijaan saimmekin nauttia lähes pilvettömältä taivaalta paistavasta auringosta koko viikonlopun. Ja kun lämpötilakin oli 15 asteen tuntumassa niin rannalla oli todella mukava käyskennellä. Yleisen rannalla haahuilun lisäksi teimme myös pienen päiväretken Ranskan puolelle Dunkerqueen ja Calais'iin.

Oli minulla kyllä neulekin mukana, mutta kuka sitä nyt rannalla ehtii neulomaan kun pitää kerätä simpukankuoria ja ihailla merta.

Maastoudu!

Keväinen neuleinto puhkesi täyteen lehteensä Saroyan huivin parissa. Ihanan pehmeästä ja kauniin värisestä Puro-langasta oli mukava ja joutuisa neuloa paksuilla puikoilla. Ohje on helppo ja mukava, ja lehtikuvionkin oppi jossain vaiheessa ulkoa.

Neuleen edistyessä oli myös hauskaa seurata vihreän eri sävyjen vaihtelua lehdillä.

Joskus kuitenkin kannattaisi katsoa asioita myös kauempaa. Nimittäin.

Kauniit vihreän vaihtelut näyttävät kauempaa katsottuna vähän liian kirjavilta ja omituisilta raidoilta.

Lähinnä tästä tulee mieleen sotilaiden maastokuviot.

No, voin lohduttautua sillä että ainakin tämä on lämmin ja tätä oli kiva neuloa. Ja maastoudun hyvin keväämmällä kun luonto alkaa vihertää.

Sitten lopuksi vielä kuva-arvoitus. Mitä seuraava kuva esittää?

Niin, Brysselin taivashan se. Viime päivät on olleet juuri niitä harmaita ja sateisia joista Bryssel on kuuluisa. Mutta en anna sen häiritä, valoisammat päivät ja keväiset säät ovat vääjäämättömästi edessä ja niistä onkin sitten mukavampi nauttia kun on ensin saanut viettää harmaampia aikoja.

Mukavaa viikonloppua!

Neulovat miehet

Talviolympialaisia seuratessa ei ole voinut välttyä törmäämästä uutiseen lumilauta-areenan reunalla neulovasta valmentajasta, joka on siis mies. OK, ymmärrän että siinä tilanteessa miehen neulominen vaikuttaa kyllä kieltämättä aika erikoiselta, mutta onko neulova mies muuten vielä nykyään joku kummajainen? Miten yleisesti miehet neulovat?

Neulooko sinun miehesi?

Minun nimittäin neuloo. Ja on neulonut jo vuosia. Hänellä on se yksi sukkamalli ja yksi kaulurimalli ja yksi pipomalli, mutta niitä hän on neulonutkin urakalla sekä kotiväelle että kaikille ystäville ja tuttaville.

Myönnän että olen itsekin joskus ajatellut että onko tuo nyt kovin miehinen harrastus, istua sohvalla neulomassa. Että eikö miehen pitäisi mielummin olla jossain työpajalla nikkaroimassa huonekaluja tai autotallissa korjaamassa autoa. Mutta kaikki ei sovi kaikille ja omalle miehelleni neulominen on hermolepoa ja rentoutumiskeino siinä missä minullekin.  

Jos sen lumilautamäen reunalla olisi neulonut nainen, niin olisiko se ollut edes uutinen?