Kevätbägi

Kevät tuli sitten pitkän talven jälkeen yhdessä humauksessa tänne Brysseliinkin. Puut ovat jo hiirenkorvilla ja magnoliat täydessä kukassa. Kirsikkapuut aloittelevat. Kevään merkki on sekin, että minä nostin ompelukoneen esille ja ommella surautin itselleni laukun. Tämä alkaakin olla jo jokavuotinen perinne.

Tein pari vuotta sitten pienen olkalaukun tällä Hipun erinomaisella ohjeella. Siitä tuli niin sopivan kokoinen, hyvä ja paljon käytetty, että halusin tehdä kesäksi toisen samanlaisen.

En ole mikään kangasekspertti, joten kankaan suhteen menin helpoimman kautta. Käyn silloin tällöin Ikeassa ja sieltä löytyi sopiva kankaanpalanen tähänkin tarkoitukseen. Kangas on vähän paksumpaa ja tarkoitettu luultavasti verhoihin. Minusta se sopi tosi kivasti myös tähän laukkuun.

Koska en ole myöskään ompeluekspertti, seurasin ohjetta taas tunnontarkasti ja vaihe vaiheelta. Kävin jopa silittämässä kaikki osaset sitä mukaa kun niitä leikkasin ja aina kun ohje tätä suositteli.

Kaikki sujui hyvin, vaikka aika kimurantteja kohtia ompelussa olikin. Mm. kaikkien osien, vuorin, päällisen ja vetoketjuosan yhteen ompelu ei ollut sieltä helpoimmasta päästä eikä sovi heikkohermoisille.

Ainut isompi tenkkapoo tuli vetoketjun ompelussa. Ohjeessa neuvotaan ompelemaan se vetoketjupaininjalalla mahdollisimman läheltä itse vetoketjua. Otin ohjeen niin kirjaimellisesti ettei koko vetoketju mahtunut aukeamaan. Onneksi kuitenkin kokeilin avaamista jo heti ensimmäisen puolen ompelun jälkeen joten purkamisurakka ei ollut kovin iso. Toisella kertaa jätin kunnolla tilaa eikä se minusta tee ulkonäköä yhtään sen huonommaksi.

Minulla ei ollut oikeaa vuorikangasta, joten tein sen ohuesta puuvillakankaasta. Tämä ratkaisu toimi viimeksikin ja toiminee nytkin. Itse asiassa luulen, että tämän yksinkertaistettu ratkaisu tekee siitä todella käytännöllinen 'pese ja pidä' –laukun, eli sen voi vain laittaa pesukoneeseen tavalliseen 60 asteen ohjelmaan aina tarvittaessa, eikä tarvitse pelätä että tukikankaiden liimaukset irtoilevat.

Esittelin laukkua neuleryhmässäni ja siellä arvailtiin laukun olevan marimekon kankaasta. Sitä samaa henkeä tässä kieltämättä on, enkä kyllä marimekkofanina pane sitä ollenkaan pahakseni.

Laukusta tuli niin huippukäytännöllinen että taidanpa vielä jossain vaiheessa tehdä yksivärisenkin mallin. 

Se taitanee kuitenkin jäädä taas ensi keväälle.

Toinenkin kissa

Jos vielä yksi kissapostaus sallitaan, niin tässäpä olisi vielä viimeisin. En uskalla sanoa että viimeinen, sillä näitä on niin mukava neuloa.

Jos kohta se edellinen kissa oli oikein kunnon kolli, niin tämä uusin on pieni kissanpentu. Neuloin tämän eri ohjeella ja ohuemmasta langasta. Kuten viimeksi kerroin, vuosina 2007-2008 Suuri Käsityö -lehdessä julkaistiin ohjeet sarjaan kotikissoja, joista olen nyt neulonut kaksi.

Tämän kissan kanssa osasin vähän jo välttää ohjeen sudenkuoppia ja sain osaset valmiiksi nopeasti ja suht helposti. Neulominen yksivärisestä langasta auttoi myös asiaa.
Ohjetta en uskalla silti suositella aloittelijoille. Minulle tuotti harmaita hiuksia esim. lisäysohjeet muodossa "lisää 1s, neulo 1o" jossa piti ymmärtää neuloa 1 oikein ja lisätä siihen 1 s ja sen jälkeen neuloa 1o.
Samoin epätarkkuudet, kuten "tee ylivetokavennus, neulo 11o, lisää 1,  ja neulo vain näillä 14 s:lla". Toisen kissan kohdalla nämä osasi jo oikaista ja sivuuttaa, mutta ensimmäisen kissan kohdalla tuli verenpainetta ja migreeniä, varsinkin kun ohje oli vain sanallisessa muodossa, eikä tukena ollut kaavioita tai kuvia.

Vaikka valitan ohjeesta, niin suurimman ongelman aiheutin kumminkin itse ompelemalla vahingossa takatassut etutassujen paikalle. Voin sanoa, että huolella ommeltujen tassujen irrottaminen ei käynyt helposti. Onnistuinkin tekemään kissan rintaan kunnon reiän, jonka paikkauksessa testattiin parsimistaitoni oikein viimeisen päälle.

Mutta en valita ohjeesta sen enempää, oikein hauskat kissat näistä tuli. Tämä kissanpentu on paljon rauhallisempi luonteeltaan kuin ensin neulottu kolli, joka on perheen teinien kanssa villiintynyt ihan kokonaan.

Tämä kissanpentu meni jo uuteen kotiin, tyttären parhaalle kaverille. Tilauksia olisi muuallekin, mutta saa nyt nähdä. Jos nyt jotain muuta tekisi välillä, vaikka kissojen neulominen on kieltämättä aika koukuttavaa.

Malli: 16 Musta kissa / Suuri Käsityö -lehti 4/2008
Lanka: Apilou (Veritas), 50 g
Puikot: 3 mm
Muut tarvikkeet: Täytettä ja 2 turvasilmää

Kissojen kanssa toivotan vielä kaikille oikein hyvää pääsiäistä!

Kissa

Tuossa päivänä eräänä, pienimuotoista siivousprojektia suorittaessani, löysin laatikollisen takavuosien Suuri Käsityö -lehtiä. Niitä tuli siinä hieman selailtua kun bongasin sarjan suomalaisista kotikissoista. Miten en ollut ikinä ennen tätä huomioinut?

Yksi syy on ollut tietysti ajattelutapani, että neuleen pitää aina olla käytännöllinen ja hyödyllinen.
En ollut myöskään kovinkaan kummoinen neuloja siihen aikaan kun lehti tuli, joten en varmastikaan olisi uskaltanut näin monimutkaista ohjetta edes yrittää.

Sanottava on, että tämä ohje ei ollut sieltä kaikkein helpoimmasta päästä vielä nytkään, kun kokemusta on enemmän.  Siinä ei ole kaavion kaaviota ja kuviakin vain yksi. Sanallista ohjetta on useampi sivu ja kokoamisohjeet ovat myös melko yleisluontoiset, ainakin harjaantumattomalle neulojalle.

Omista varastoista löytyi yllättäen mustaa ja valkoista lankaa, tosin reilusti paksumpana versiona kuin ohjeessa suositeltu. Koska tämä kissa oli testikappale ja prototyyppi, en halunnut investoida kalliimpiin lankoihin vaan päätin kokeilla sillä mitä oli. Jouduin tosin ostamaan välillä lisää mustaa lankaa kun kissasta tuli paljon isompi kuin osasin odottaa.

Kissa neulotaan osissa. Ensin neulotaan vartalo ja pää yhtenä kappaleena ja sitten erikseen käpälät ja häntä. Seurasin ohjeita tällä kertaa hyvin orjallisesti, koska en välillä edes ollut varma mitä kohtaa olin tekemässä, saati että mihin se lopulta koko vartalossa sijoittuu.

Kun kaikki osaset on neulottu, ommellaan ne ohjeen mukaan kokoon ja täytetään vanulla. Lopulta eri palaset ommellaan kiinni vartaloon ja tuloksena on toivon mukaan kissa.

Minulla ei ollut kissan silmiä, joten jouduin improvisoimaan sellaiset kankaasta ja napeista. Kissasta tuli aika hurjan ja villin näköinen, ja aionkin ne vielä vaihtaa jos saan jostain toisenlaisia silmiä käsiini.

Nuoriso ihastui kissaan täydestä sydämestä ja siitä tuli hetkessä supersuosittu myös kaveripiirissä. Kissa on aika villi ja keksii kaikenlaisia kepposia. Koskaan ei voi arvata hyppääkö se oven päältä niskaan vai löytyykö lukemasta sähköposteja.

Malli: Mustavalkoinen kissa, Suuri Käsityö 11-12/2007
Lanka: Novita 7 veljestä, Katia Big Merino, mukana saattaa olla muitakin lankoja, menekkiä en lähde edes arvailemaan
Puikot: 3 mm

Arvingen - erään langan kolmas inkarnaatio

Jotkut tätä blogia pitempään seuranneet ovat saattaneet huomata, että minulla on tapana uusiokäyttää lankoja usein. Olen aika kova purkamaan neuleita, joista en pidä tai joita ei ole tullut käytettyä, ja neulomaan langoista jotain ihan muuta.

Esimerkkejä löytyy blogista useampiakin, mutta harvemmin olen mitään lankaa kierrättänyt yhtä paljon kuin tätä hiljattain kolmanteen inkarnaationsa, eli Arvingen-ponchopuseroksi tullutta.

Asuin kymmenisen vuotta sitten Australiassa muutamia vuosia. Ostin siellä paikallisesta kaupasta ihanaa paksua merino-alpakka-silkki -lankaa ja neuloin itselleni viileitä aamuja varten nopeasti hartioille heitettävän ison huivin. Tämä oli aikana ennen Ravelryä, joten kuva-aineistoa huivista ei jäänyt.

Huivista tuli kuitenkin pikkuisen omituisen muotoinen eikä se istunut hartioille mukavasti, joten muutaman vuoden säilömisen jälkeen otin ja purin sen.  Langoista neuloin Grommet-villatakin, jota tässäkin blogissa ylpeänä esittelin. Takki olikin ihan kiva, mutta malli ei istunut minulle. Hihat olivat himpun verran liian pitkät ja nappilista irvisti ikävästi. Ei tullut takistakaan käyttövaatetta ja purin langat vielä kerran. Lanka oli edelleen hyvässä kunnossa, koska kumpikaan vaate ei ehtinyt olla käytössä juuri ollenkaan.

Tänä talvena löysin Ravelrysta Arvingen-ponchopuseron ohjeen. Se oli niin houkuttelevan ja mukavan näköinen, että tiesin että vihdoin ja viimein näille kierrätyslangoille löytyi se oikea olomuoto ja loppusijoituspaikka.

Ohje oli helppolukuinen, enkä edes yrittänyt miettiä siihen mitään omia virityksiä. Neuloin hihat ensin sillä ajatuksella, että voin sitten loppulangoista neuloa helmaa niin pitkäksi kuin lankaa riittää. Yhden ihan pienen muutoksen tein. Helmaan tulee ohjeen mukaan joustinneuletta, mutta minä tein sen sijaan suosikkini i-cordin kun pelkäsin että joustinneule vetäisi koko puseron pussille.

Ja ai että! Puserosta tuli juuri niin ihana ja lämmin ja mukava kuin odotinkin. Se on tänä talvena ollut todella kovassa käytössä. Niin kovassa, että lanka alkaa sen verran jo nyppyyntyä ettei neljättä inkarnaatiota enää edes voisi edes tulla, koska purkaminen olisi jo mahdotonta. Enkä kyllä enää sitä suunnittelekaan, kyllä tämä on hyvä näin.
Tosin... Sinne lankavarastoon jäi siitä ihan ensimmäisestä huivista kasa sopiviin pituuksiin leikattuja hapsuja, jotka tähän puseroon voisi lisätä. Hmmm.....

Malli: Arvingen
Lanka: Paksu merino-alpakka-silkki sekoite, lankamerkistä ei mitään muistikuvia tai todistusaineistoa
Puikot: 7 mm

Huovutettu hätätilaratkaisu

Käväisin pari viikkoa sitten viikonloppumatkalla Suomessa. Liekö ollut niin kiire nousta torinalusparkista Kuopion torille lihapiirakalle ja kahville, että astuin liian vauhdikkaasti portaille sillä seurauksella, että näin silmissäni kaikki tähdet ja planeetat ja sain jalkapöytään useamman luun rasitusmurtuman.

Hoidoksi tuli 'chaussure de barouck' -kenkä kuukauden ajaksi. Ja mikäpä siinä, paitsi että kenkä on sandaali ja nyt on helmikuu. Ja helmikuussa voi olla kylmä, jopa Belgiassa.

Ensimmäisenä aamuna sovelsin kerrospukeutumista ja laitoin useamman kerroksen sukkia, ml. villasukat, mutta kylmä viima kävi niistä ikävästi läpi.

Niinpä otin viikonloppuprojektiksi huovutettujen tossujen neulomisen. Tein tällaisia tossuja urakalla pari vuotta sitten ja kotoa löytyi sopivasti muutama keränen Dropsin Eskimoa. Olisin tehnyt kaikista mieluiten kenkään sopivat huomaamattomat mustat tossut, mutta kotoa löytyvä värivalikoima oli hyvin rajoitettu eikä riittänyt edes yksivärisiin. Päädyin armeijan vihreän ja harmaan rauhalliseen yhdistelmään.

Sopiva ohje oli myös kysymysmerkki. Olen tehnyt tossuja erilaisista langoista ja jokainen on huopunut eri tavoin. Yleensä tykkään improvisoida itse, mutta nyt oli pakko pelata varman päälle ja luottaa Garnstudion omaan ohjeeseen. Ja onneksi luotin, nimittäin tossuista tuli juuri sopivan kokoiset. Omilla ohjeilla nimittäin se, mitä kokoa pesukoneesta löytyy, on melkoista arpapeliä.

Sen verran ohjeesta poikkesin, että tein koko tossun sileällä neuleella. Ja koska jouduin tekemään tossut kahdella värillä, yritin tehdä värien vaihtumiskohdasta sellaisen että se näyttäisi suunnitellulta design-elementiltä, eikä pakon edessä hutaistulta kehitelmältä.

Nyt ei enää varpaita palella, ja muutenkin tossu tuo mukavuutta tähän kenkään, josta eroon pääsemistä en malta odottaa.
Tossuista sen sijaan tuli niin mukavat, että niiden käytöstä en aio luopua ollenkaan.

Malli:  Huovutetut Drops tohvelit 
Lanka: Drops Eskimo, menekki n. 1.5 kerää kumpaakin väriä, yhteensä n. 150 g
Puikot: 6 mm

Nelson

Kuten hyvin tiedämme, teini-ikäisille lapsille on todella vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, neuloa mitään vaatteita. Tämä on ollut tilanne tässäkin taloudessa viime vuosina. Viime talvena silloin 16 v poikani heitti minulle neulehaasteen, josta sukeutui villapusero jota jopa käytettiin aika paljon.
Ja ilmeisesti myös tykättiin, koskapa hän tänä talvena toivoi uutta.

Tällä kertaa ajattelin päästä vähemmällä säätämisellä, joten suosittelin itse mallia. Ehdotus hyväksyttiin sillä ehdolla että alkuperäisen ohjeen palmikkoraita piti muuttaa erilaiseksi. Tähänkin löytyi hyvässä yhteisymmärryksessä sopiva malli.

Näillä eväillä syntyi neulehuppari Nelson. Lankana oli Dropsin Karisma, jonka kanssa yhteistyö pelasi myös hyvin.

Ohjeessa oli muutama jännitysmomentti. Ensinnäkin neulominen aloitettiin olkapäistä.
Ensimmäisenä neulottiin pienet olkapoletit ja näistä poimittiin silmukat etu- ja takakappaleisiin. Kappaleet yhdistettiin kainalossa ja loppuvartalo neulottiin pyörönä. Hihojen neulominen aloitettiin myös olalta ja ne "kasvatettiin" hiha-aukkoon sopiviksi lyhennetyillä kierroksilla.

Hienot niistä tulivatkin, ja oikein huolitellun oloiset. Hihan keskellä jatkettiin olkapäältä alkanutta palmikkoraitaa. En ole ennen tällä tyylillä hihaa tehnyt, mutta taidanpa ottaa ohjelmistoon.

Lopuksi koko komeuteen neulottiin korkea kaulus, jossa jatkettiin palmikkoraitaa ja jonka reunaan tehtiin vielä nauhakuja. Nyöri neulottiin i-cordina. Vaikeinta koko neuleessa oli minulle tuo nauhakujan taitteen ompeleminen siististi ja niin ettei joku kohta vetäisi yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Muutaman purkukerran ja ärräpään tämäkin vaihe vaati ennen kuin päätin että lopputulos on ihan tarpeeksi hyvä.

Poika oli tyytyväinen ja saattaapa vielä tilata jonkun neuleen tulevaisuudessakin.
Äiti oli tyytyväinen, eniten siihen että poika oli tyytyväinen.

Malli: Nelson (Interweave Knits, Fall 2017), vaihtoehtoisen palmikon kaavio löytyy täältä
Lanka: Drops Karisma Superwash, menekki 600 g
Puikot: 4.5 mm

Midsummer vai Midwinter Haze?

Olen kyllä vähän ihmetellyt että miksi Joji Locatelli nimesi tämän kaulahuivinsa juuri Midsummer hazeksi? Sehän on kuitenkin neulehuivi, eikä minusta mitenkään erityisen kesäinen. Vai johtuuko se siitä, että hän suunnitteli sen Jyväskylän neulefestareille ja Suomessa oli juhannuksena niin talviset olosuhteet?

Tiedä häntä, mutta kesäloman (ei Jyväskylässä eikä edes Suomessa) jälkeen halusin itsekin neuloa tämän niin monessa blogissa kehutun kaulahuivin. Langaksi ostin Lang Yarnsin Jawoll Magicia vihreän sävyissä.

Kerrankin sekä lanka että malli olivat aivan optimaalisen hyvä yhdistelmä. Näillä liukuvärjätyillä langoilla neuloessa kun on aina se riski, että neulepinta näyttää levottomalta tai värit ryhmittyvät kummallisen muotoisiksi kuvioiksi. Tällä kertaa sellainen ihme tapahtui, että langan värivaihtelut asettuivat niin että ne korostivat ohjeen parhaita puolia.

Neulominen oli kaikin puolin mukavaa ja ohjetta oli helppo seurata, vaikka ensikatsomalta vähän vierastin useampia sivuja kaavioita. Monisivuisista kaavioista huolimatta tämä oli aika hyvä telkkarineule sekä varsinkin matkaneule. Kaavioita oli helppo seurata ja ne oppi hyvin pian ulkoa niin, että ainoastaan kerroksen alussa ja lopussa joutui aina vähän lunttaamaan.

Tykästyin malliin niin kovin, että päätin tehdä toisenkin. Ostin kesällä Alicantesta täysin heräteostoksena tai mahdollisesti auringonpiston seurauksena mitä omituisimman värisimmän lankakerän, vai miltä kuulostaa yhdistelmä violettia, beigeä ja taivaansinistä?

En keksinyt langalle muutakaan käyttöä, joten otin sen matkaseuraksi joululoman pitkille ajomatkoille Englantiin. Ajattelin, että onpahan edes jotain tekemistä autossa istuessa. Ja katso, värit rauhoittuivat tässä neuleessa tosi harmoniseksi yhdistelmäksi!
Joskus kannattaa näköjään mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kokeilla jotain ihan muuta.  Saattaa jopa yllättää itsensä positiivsesti.

Malli: Midsummer Haze
Lanka: Lang Yarns Jawoll Magic, n. 150 g (vihreä huivi), Katia Spring Rainbow (pastellihuivi), n. 150 g
Puikot: 3.5 mm vihreässä huivissa, toisessa 4 mm