perjantai 29. toukokuuta 2015

Kotitossut

Valitettavan alkumetreille Suomen osalta tyssänneiden jääkiekon MM-kisojen ja Euroviisujen aikana neuloin kotitossuja.


Keskittymiskyky oli jännittäviä kilpailuja seuratessa heikonpuoleinen, enkä uskaltanut riskeerata lankoja mihinkään vaativampaan hommaan.

Kotitossut on tarkoitettu meillä käyvien vieraiden jalkaan ja suunnitelmissa on tehdä eteiseen pieni valikoima erilaisia. Belgiassa ei kyläiltäessä riisuta yleensä kenkiä jalasta, joten jonkunlaiset jalkineet on hyvä olla tarjolla jos aikoo pyytää vieraita jättämään kengät eteiseen.



Ensimmäisistä tossuista tuli niin eripariset, että päätin ottaa ne koekäyttöön itselleni. Toisesta parista päätin tehdä Suomen kannustusmielessä sinivalkoiset. Kannustus ei tosin tehonnut kun putosivat mokomat jatkosta ennen kuin sain ensimmäistäkään valmiiksi.

Värikkäämmissä tossuissa on lankana Novitan 7 veljestä petroolin värisenä ja Puro värissä 'Ilo'. Aika iloiset näistä tulikin, toisesta tossusta varsinkin. Toinen on vähän vakavamman oloinen.



Toinen pari on neulottu sinisen osalta Katian Oxfordista ja valkoisen osalta Novitan 7 veljeksestä (ehkä, vyöte on aikojen saatossa kadonnut). Puikot on molemmissa 5 mm.

Tossujen ohje "Simple garter stitch slippers" on todella helppo ja sopii hyvin jännittävimpienkin telkkariohjelmien oheistoiminnoksi. Tossut neulotaan alusta loppuun ainaoikealla ja päätellään virkkaamalla saumat ja reunat korostusvärillä. Ainaoikea neule paksun langan kanssa tekee tossuista ihanan pehmeät ja jotenkin "kuohkeat". 



Tämä tossumalli on muuten erittäin hyvä ja nopea lahjaideakin. Ja vaikka perusmalli on ihan yksinkertaisen tyylikäs sellaisenaankin, niin näihin voi helposti keksiä itse lisäkoristuksia. 
Ehkäpä itsekin uskallan kokeilla jotain muutakin kuin raitoja nyt kun olen siirtynyt taas rauhallisempien tv-ohjelmien pariin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Siedätyshoitoa

Tulipa tartuttua pitkästä aikaa virkkuukoukkuun ja tehtyä kesäkassi.


Minulla sattui olemaan pari rullaa kalastajanlankaa kaapin perukoille unohtuneena. Kevätsiivousinnostuksessa otin ne esille ajatuksena viedä ne kierrätykseen, mutta ajattelin sitten antaa niille vielä viimeisen tilaisuuden.

Minulla on nimittäin paha "kalastajanlanka-allergia". Se on tullut lapsena saadusta liiallisesta altistuksesta tälle langalle. Meillä oli kotona tästä langasta tehtyjä sänkypeittoja, verhoja, pöytäliinoja ja kaikkea muuta mitä nyt virkkaamalla voi tehdä. Molemmat mummoni olivat kovia käsityöihmisiä ja kummankin lempiharrastus oli virkkaus. Lankana oli aina luonnonvaalea kalastajanlanka ja virkkuita tehtiin omalle perheelle, sukulaisille, naapureille ja ystäville. 

Minullakin on näitä sänkypeittoja useampikin kappale varastolaatikossa. Ne ovat ihania muistoja mummeistani, eikä mieleeni tulisi missään tapauksessa antaa niitä pois. Tiedän myös, että niiden tekemiseen on mennyt valtava määrä aikaa ja työtä. Käyttöön asti niitä en ole kuitenkaan ottanut.


 Päätin siis aloittaa pikkuhiljaa siedätyshoidon. Yritin ensin tehdä sänkypeiton ruutua, mutta se tyssäsi "allergiaoireisiin" heti kättelyssä. Kalastajanlanka on kovaa ja karheaa ja varmaankin hyvin kestävää, mutta sänkypeittoon se ei minusta oikein sovi. Kokeilin tehdä suihkukintaita. Niihin se taas olisi saanut olla karheampaa. 


Rantareissulle lähtiessä piti keksiä nopeasti automatkalle sopiva käsityö ja siitä se idea sitten lähti. 

Malli on omasta päästä. Pohja on kiinteillä silmukoilla virkattu soikio ja laukun sivut tehty pylväillä, joita raidoittamaan on tehty muutaman kerroksen välein ristipylväitä. Yläreunassa on muutama vahvistava kerros kiinteitä silmukoita ja hihnat on tehty myös kiinteillä silmukoilla.


Lankana on kaksinkertainen kalastajanlanka ja koukku kokoa 3 mm. 

Siedätyshoito näyttää tehonneen, koska seuraava kassi on jo tulossa. Ehkäpä jonain päivänä otan vielä ne sänkypeitotkin käyttöön.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Aikaan sinikellojen

Sininen on nyt meillä kovassa huudossa.

Aamupäivän inspiraatiossa tekaisin itselleni äitienpäivälahjaksi rannekorun.
Pinterestistä saadun alkuperäisidean pohjalta tein oman värikkäämmän versioni.


Tarvikkeina oli helmiä sinisen sävyissä ja metallilankaa.


Kuvauspaikkana on Brysselin eteläpuolella oleva Hallerbosin metsä, joka peittyy joka kevät parin viikon ajaksi sinisten hyasinttien peittoon, niin että näyttää kuin metsässä olisi sininen matto.
Nyt käydessämme kukat eivät enää olleet täydessä loistossaan, mutta kaunista ja vehreää metsässä oli silti. Ja mikä parasta, turistiryntäys oli ohi.


Sinistä (ja valkoista) kannatamme nyt kovasti myös täällä. Tsemppiä Leijonat!