sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Claire

Fanitan kovasti Netflixin House of Cardsia (hyvää neuleseuraa), ja pidän kovasti Claire Underwoodin tyylistä. Pukeutumisessa siis, en välttämättä muissa asioissa. Voi sanoa, että hänen ansiostaan musta ja valkoinen tulivat uudestaan vaatekaappiini, aikaisemmin olin hylännyt ne liian jyrkkinä omiin kalpean suomalaisiin väreihini.
Yhdessä jaksossa Clairella oli yllään musta tai hyvin tumma slipoveri, josta sain idean omalleni.
Lankakaupasta ostin muutaman kerän Lang Yarnsin Donegalia tummanharmaana tweedinä. Lanka on hyvin rouheaa ja siinä on harmaan lisäksi häivähdys valkoista ja harmaan sävyjä siellä täällä.

Liivi on neulottu mututuntumalla ja pyörönä alhaalta ylös. Mallineuleena on hyvä ja yksinkertainen 2 kerrosta oikein, 2 kerrosta 2o2n, jonka olen jostain taannoisesta sukkaohjeesta pöllinyt. 
Halusin Clairen tapaan liiviin aika pelkistetyt linjat enkä ruvennut kehittelemään mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Kaula-aukosta neuloin korkean ja huolittelin sen ja kädentiet 2o2n -joustinneuleella.  
Ja kerrankin voin elvistellä sillä, että otin selvää neuletiheydestä, jonka avulla laskin tarvittavat silmukkamäärät. Tästä poikkeustapauksesta huolimatta neuletiheys ja minä emme edelleenkään ole erityisen lämpimissä väleissä.

Langasta voisin sen verran mainita, että vaikka jälki on hienon näköistä, niin kylläpä se oli vastahakoista neulottavaa! Lanka ei karheutensa takia luista oikein mihinkään suuntaan, joten neulominen kävi ihan työstä. Sen takia varmaan tästä tulikin ns. ikuisuusprojekti, jonka valmistuminen kesti kuukausikaupalla.
Mutta kuulkaapas kummia, tämän valmistuttua minulla ei ollut hetkeen yhtään keskeneräistä neuletta missään komeroiden kätköissä vaanimassa.
Vieroitusoireet kuitenkin iskivät hyvin pian, joten uutta on jo tulossa.

Ohje:   Oma (Ravelryssä tarkemmat silmukkamäärät ja karkeat suuntaviivat)
Lanka:   Lang Yarns Donegal, menekki n. 150 g
Puikot:  3.5 mm

lauantai 8. lokakuuta 2016

Talven varalle


Vaikkei ihan ensi näkemältä arvaisi, tämä setti oli yksi kesäneuleistani. Pitkille auto- ja laivamatkoille piti löytää joku pieni ja helppo käsityö, joka ei veisi liian isoa tilaa laukussa.
Lankalaatikossa oli sopivasti hamstrattuna kerä Regian harmaata tweediä (Regia 6-fädig tweed), joka riittäisi mukavasti johonkin pieneen myssy- tai sukkaprojektiin.  

Vaikka sain vietettyä ravelryn syövereissä paljon aikaa tutkimusretkillä, mikään valmis ohje ei oikein puhutellut. Sen sijaan mielessä alkoi pyöriä idea löysästä tupsullisesta piposta, jonka alla ei kampaus heti litisty sekä palmikkokuvio, joka ei kuitenkaan olisi ihan sitä perinteistä tavallista mallia.  


Näistä aatoksista syntyi myssy, joka sai nimekseen Väre kun pintaneule muistuttaa minusta kovasti väreilevää vedenpintaa. Neuloin tätä myös kesämökin laiturilla, joten voi olla että yhteys tuli sieltä.



Lapaset tein jälkeenpäin kun huomasin että lankaa jäi tähteeksi ainakin puoli kerää. Koska en ollut varma riittäisikö se lapasiin, harkitsin ensin kämmekkäitä, mutta rohkeana (ja kylmäsormisena) suomalaisena päätin lopulta tehdä kokonaiset lapaset. Ja riittihän se lanka, jopa niin hyvin, että sitä jäi vieläkin johonkin sopivaan jämälankaprojektiin.

Lapasen kädensuulla on samanlainen taite kuin myssyssä ja kämmenselkään on neulottu samaa pintakuviota.



Oikean lapasen kämmenpuolella on jekku. Otan aika paljon valokuvia ulkona, joten neuloin lapasen kärkeen etusormelle pienen aukon kuvien ottamista varten. Näin ei tarvitse palelluttaa koko kättä kun hyvä kuvauskohde tulee hollille kun lapasta ei tarvitse ottaa kokonaan pois. 
Aukko on tehty samalla tekniikalla kuin napinlävet.


Talveen on nyt siis varauduttu kunnolla. Tosin ennen viime viikkoa ei ainakaan täällä Brysselissä edes ollut merkkejä mistään talven tulosta, eikä melkein syksynkään. Päinvastoin, päivät olivat aurinkoisia ja koko syyskuu oli lämpimämpi kuin esim. kesäkuu, jolloin ihmettelin monesti minne kesä on unohtunut. 
Viikko sitten tapahtui selvä käänne ja joinakin aamuina on käsineitä jo vähän kaivannut.