sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Virkkuukoukku on kesän merkki

Kesäloma lähestyy vauhdilla ja lomasuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. Niihin kuuluu tällä hetkellä rannalla haahuilu, meren katseleminen, rannalla lukeminen sekä käsityöt (ne, joita voi rannalla tehdä).

Tunnelmaa nostattaakseni kaivoin virkkuukoukun esille. Tämä näyttää olevan minulle jonkinlainen kesärituaali. Virkkaan yleensä melko harvoin ja nämä harvat kerrat painottuvat aina kesään.

Ensimmäisenä tein itselleni aurinkohatun.
Vastaavanlaisia hattuja olen virkannut ennenkin, kesällä 2014 tein niitä oikein urakalla.

Tein tämänkin samalla, hyväksi todetulla mallilla, tosin joka kerta muokkaan sitä aina vähäsen ja jokaisesta hatusta tuleekin aina vähän erilainen.  Tällä kertaa virkkasin vuorotellen kerroksen pylväitä ja kerroksen kiinteitä silmukoita.  Lieristä tuli tällä tyylillä paljon napakampi. Lankakin vaikutti asiaan, se oli Garnstudion Bomull-Liniä, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi pellavaa ja siksi paljon jämäkämpää kuin pelkkä puuvillalanka. Keskelle tein pari kerrosta ristipylväitä. Virkkuukoukku oli kokoa 4 mm, joten tulosta syntyi sukkelaan.
Olin ostanut tätä lankaa kuusi kerää, joista hattuun kului kaksi (100 g). Lopuista neljästä tein yhteen sopivan laukun.
Laukkukin on tehty vanhalla, hyväksi todetulla mallilla. Se on lähestulkoon samanlainen kuin tuo edellinen, lukuun ottamatta paria parannusta. Tein tähän kapeamman pohjakappaleen. Näin se ei rupea ikävästi lörpöttämään kantamusten kanssa. Lisäksi tein tähän vain yhden, vähän leveämmän ja vähän lyhyemmän kantohihnan.  Edellisessä laukussa, kevyilläkin kantamuksilla kantohihnat venyivät pituutta niin paljon ettei laukkua oikein pystynyt enää mukavasti käyttämään. Tämä hihna saa mielellään vaikka vähän venyäkin.

Tuli oikein kesäinen olo! Nyt ei enää puutu kuin se kesäloma!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hidasta elämää

Viime viikkoina ja päivinä on tullut neulottua ja neulottua. Silti on tuntunut, ettei työ ole oikein edistynyt, saati että mitään olisi valmistunut. 

Työn alla on tosin tällainen isompi pitsihuivi, joka ei ole kovin nopeasti valmistuvaa sorttia.

Ulkoneulontakausi on Brysselissä parhaimmillaan
Sen lisäksi liityin jokunen aika sitten Ravelryssä Elena-huivin mysteeri KAL:iin, eli yhteisneulontaan. Huivin ohje on nyt kokonaisuudessaan julkistettu ja minullakin se alkaa olla viittä vaille valmis.
Innostuin tästä mysteerihuivista niin kovin, että laitoin alulle toisenkin version samaisesta Elenasta. Se ei ole vielä paljon alkua pidemmällä.
Teen tätä toista Elenaa jämälangoista, enkä ole vielä ihan satavarma miten toimiva ideani on. Värit ainakin ovat kesäisen hempeät. 

Ja sitten on vielä tämä kietaisuliiviprojekti. Ostin viime kesänä Suomen matkalta Novitan Kajoa, kun siinä olivat kaikki suomalaisen järvimaiseman värit, enkä sitten keksinyt mitä siitä voi tehdä. Lisäksi lankaa on näiden kotitossujen jäljiltä vain kaksi kerää, joten mihinkään kovin kummoiseen se ei riitä. 
Eli eipä tässä tämän enempää tarvitsekaan miettiä mikseivät neuleet edisty. 
Liian monta rautaa tulessa.
Mutta näissä hommissa onneksi matka taitaa olla tärkeämpi kuin päämäärä. 

***

Arvatkaapa muuten kuka on tulossa Brysseliin ensi viikolla?
Siihen kyllä löytyy jo valmista.


tiistai 9. toukokuuta 2017

Tanssii karhujen kanssa

Tämä blogi nukahti joku aika sitten karhujen lailla talviunille.
Ei ollut oikein mitään esiteltävää ja talvella oli niin vähän valoa ottaa kuvia ynnä muut kootut selitykset.
Täällä sitä kuitenkin taas ollaan. Toivottavasti sielläkin on vielä joku.

Vaikka blogi oli talviunilla, niin neulominen ei. Onkin tässä kevään mittaan tullut neulottua yhtä sun toista.
Yksi viimeisimmistä, ja ehkä kaikkein ihanin neulomukseni ikinä (taidan sanoa tämän jokaisen valmistuneen jälkeen...) on tämä huivi 'Dancing with Bears'.
Olin ostanut 'kun halvalla saa' -periaatteella erään belgialaisen lankakaupan konkurssiloppuunmyynnistä (nyyh!) erän Lang Yarnsin Silk Merinoa. Sitä oli hyllyssä jäljellä 6 kerää hunajan/beigen sävyssä. Kaavailin ensin neulepuseroa, mutta arvelin näyttäväni siinä itse Nalle Puhilta, joten tulin hyvin pian toisiin aatoksiin. Selailen usein Ravelryn ohjeita 'Hot right now'            -suodattimella, ja tämä huivi oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Huivi aloitetaan luomalla silmukat picot-reunukseksi, ja siinä tulikin ensimmäinen tenkkapoo. Minulla on usein vaikeuksia sanallisten ohjeiden kanssa, tykkään paljon mielummin lukea kaavioita. Ensimmäinen yritelmä menikin parin kerroksen jälkeen purkuun kun silmukkamäärät eivät stemmanneet. Onneksi suunnittelijan kotisivuilla oli kuvallinen ohje miltä reunuksen pitäisi näyttää, en olisi jaksanut kovin montaa kertaa luoda 436 aloitussilmukkaa!
Kun reunuksen sai alkuun, sujui loppu helpommin. Reunuksen jälkeen neulotaan loppuosa ainaoikeinneuleena lyhennetyin kierroksin. Tein vielä reunaan i-cordin viimeistelemään tämän ihanuuden. Minulle suurin vaikeus (aloituksen jälkeen) oli ohjeeseen luottaminen. Luulin usein 'tietäväni paremmin' miten joku kohta pitäisi neuloa, mutta onneksi palasin aina ohjeeseen enkä lähtenyt säveltämään omiani.

Huivin ohjeen sai valita kolmesta eri kokovaihtoehdosta. Minä neuloin omani kaikkein suurimmassa koossa kun halusin oikein ison ja lämpimän huivin. Lieneekö kylmällä keväällä ollut osuutta tässä päätöksessä. Joka tapauksesta huivista tuli niin valtaisa, etten meinannut löytää tarpeeksi suurta tilaa edes pingotukseen. Mittasin summittaisesti, että pituus on lähemmäs 2.5 metriä. No, onpahan mihin kylminä päivinä kääriytyä.
Langasta voisin sen verran mainita, että se on pehmeää, lämmintä, ylellistä ja muutenkin kaikin puolin ihanaa. Lanka ei ole ihan tasaisen sileää, joten neulepintakin on vähän elävämpää. Jos joku haittapuoli pitäisi tästä langasta mainita, niin sen purkaminen on todella tuskallista ja lähes mahdotonta. Melkein vetää mohairille vertoja siinä suhteessa. Purkamista en suosittele, lankaa muuten kyllä.

Summa summarum:
Ohje: Dancing with Bears
Puikot: 4.5-5.5 mm, silmukoiden luonnissa isommat, ainaoikeinneuleessa pienimmät
Lanka: Lang Yarns Silk Merino (worsted), menekki 275 g
Vaikka huivi pitää huolen ettei palella enää tarvitsekaan, niin toivon silti, ettei tätä enää tänä keväänä paljoa tarvittaisi.

Tästäpä se taas alkaa.
Jatketaan.