lauantai 31. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

Monissa blogeissa näkyy tähän aikaan vuodesta katsauksia menneenä vuotena tehtyihin käsitöihin. En ole itse aikaisemmin tällaista katsausta tehnyt, joten johan tässä on aikakin.
Sivupalkista löytyy kattavasti kaikki neuleet tunnisteen "valmiit 2016" alta, joten en kaikkia enää tässä erikseen luettele. Sen sijaan kerron mitkä olivat vuoden suosikit ja inhokit.
Aloitetaan sieltä huonoimmasta päästä.

Epäonnistunein projekti

Ensimmäiseksi se kaikkein epäonnistunein yksilö. Tämän vuoden palkinto menee Buttonbox-liiville
Alkuasetelma oli lupaava; olin löytänyt hyvää lankaa ihanassa syvän punaisessa värissä. Ohje oli hyvä ja neulominen mukavaa. Kun lopulta sain liivin valmiiksi, huomasin ettei se istu päälleni ollenkaan ja näytän muutenkin virkaheitolta pelimannilta.
Liivi odottaa edelleen uutta loppusijoituspaikkaa.

Paras ohje

Ehkä yllättäen tämä palkinto menee Lacey Days -puuvillajakulle, joka oli Dropsin ilmaisohje. Minulla oli vuosikausia säilytettyä ja moneen kertaan yritettyä puuvillalankaa, josta ei meinannut tulla oikein mitään.  Harkitsin jo tiskirättejä, mutta vihdoin tänä vuonna löysin inspiroivan ohjeen.  Sitä oli myös helppo muokata omaan kokoon ja omalle langan menekille sopivaksi. Lopputuote oli pitsijakku, joka on sopivan lämmin viileisiin kesäpäiviin ja tarpeeksi juhlallinen vähän parempiinkin tilaisuuksiin kuten kesäisiin perhejuhliin.
Eniten käytetty neule

Niinikään yllättäen tämä palkinto menee neuleelle, jonka tein kenties kaikkein pienimmin odotuksin. Mies oli hamstrannut alesta kummallista lankaa, jota en osannut käyttää oikein mihinkään, kunnes Novitan arkistoista löytyi ohje liiviin. Liivistä tuli käytetyin neule koko vuonna ja supersuosikki. Se on helppo vetää päälle ja käy asuun kuin asuun. Lämmittää ihanasti hartianseutua ja pysyy hyvin päällä.
Paras lanka

En osta paljoa lankoja eikä minulla ole isoa lankavarastoa. Suurimman osan olen ostanut lähikaupastani Le fil rougesta Brysselissä tai Dolce Lanasta Antwerpenin läheltä. Suosikkilankani on ollut paitsi sekä neulottavuuden, hinnan että lämmöntuotantokyvyn puolesta ollut Dropsin Alpaca. Siitä olen neulonut tänä vuonna ainakin Still light -tunikan, synttärisukat ja yhden toisen puseron jota en ole vielä ehtinyt virallisesti esitellä.
Paras lankajämien käyttöprojekti

Kun ei ole isoa lankavarastoa eikä neulo kovin värikkäitä projekteja, ei tule kovin isoa määrää jämälankoja. Minä sain niitä kuitenkin käytettyä parhaiten mm. näissä sukissa. Paras ei tässä tarkoita ehkä lankojen määriä vaan ennemminkin käyttötarkoitusta.
Paras historiallinen projekti

Oscareissa myönnetään aina kunniapalkinto jollekin vanhalle elokuvatähdelle. Oma palkintoni menee
ajalle ennen blogia ja neuleelle, jota tein pitkään ja hartaasti. Muistelen, että olisin tehnyt hihojakin useamman kappaleen ennenkuin sopiva koko löytyi. Tämä neule on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikeistani sekä mallin että neulomiskokemuksen puolesta.
Oikein neulerikasta uutta vuotta kaikille! Ensi vuonna jatketaan samalla innolla!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhaa!

Marraskuun päivinä Ravelryyn ilmestyi Project Peace -yhteisneulontaprojekti, joka kuulosti niin houkuttelevalta, että pakkohan siihen oli osallistua.
1.-21.12. välisenä aikana neulottaisiin jokaisena iltana yksi mallikerta kaulurista, ja yhteisneulonta huipentuisi 21.12. pidettävään maailmanlaajuiseen "knit-in for peace" istuntoon.

The Healthy Knitter, joka tämän tempauksen suunnitteli, kirjoitti joka päivä blogissaan ideoita ja vinkkejä miten jokainen voi edistää rauhaa omassa elämässään. Hyvin ajankohtainen aihe siis, ottaen huomioon kaiken mitä maailmalla näinä aikoina tapahtuu.
Ostin tätä projektia varten muutaman keräsen Dropsin Baby Merinoa teräksenharmaana. Sekä lanka että väri olivat tähän neuleeseen täydelliset. Lanka on pehmeää eikä pistele yhtään ja neulepinnan kuviot erottuvat siitä selkeästi. Pintaneule oli helppoa ja sitä pystyi tekemään vaikka pimeässä autossa. Testattu on.
Tällä kertaa en keksinyt mitään omiani, vaan noudatin kuuliaisesti ohjetta. Tein huiviin i-cord
-päättelyn ja lisäsin lopuksi samanlaisen i-cordin myös toiseen reunaan.
Jos tekisin saman uudestaan niin tekisin jo aloituksen i-cordina, mutta ei tämäkään ratkaisu mitenkään neuleen ulkonäköön vaikuttanut,  hidasti vain vähän kun silmukat joutui luomaan uudestaan.

Vaihtoehtoina ohjeessa annettiin kolme eri päättelytapaa, mutta kyllä mielestäni tuo i-cord antaa hienon ja huolitellun viimeisen silauksen tälle kaulahuiville.
Ohje: Project Peace cowl
Lanka: Drops Baby Merino
Puikot: 3.5 mm

Oikein iloista, mutta siitä huolimatta rauhallista joulun aikaa!


perjantai 16. joulukuuta 2016

Blogger Recognition Award

Huomioiduksi tuleminen lämmittää aina mieltä. Tällä kertaa minua muisti naapurimaasta Saksasta Voidevatkuri blogi, jolta sain Blogger Recognition Award -tunnustuksen. Kiitos paljon!

Voidevatkurin blogissa tehdään laadukasta kotikosmetiikkaa ja sieltä löytyy tietoa sekä raaka-aineista että valmistustavoista, unohtamatta hyviä ohjeita ihonhoitotuotteisiin ja meikkeihin. Jäin koukkuun!  Kotona tehtävä kosmetiikka on ollut tutkassani jo jonkun aikaa, vaikken olekaan itse vielä mitään ehtinyt kokeilemaan. Mutta nyt on taas roppakaupalla uusia ideoita.
Mutta palataan tähän palkintoon, jossa ideana siis on:
  • Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
  • Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
  • Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
  • Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
  • Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.
Bloggauksen aloitus

Tämä blogi näki päivänvalon marraskuussa 2013, vähän sen jälkeen kun olin muuttanut perheeni kanssa Brysseliin. 
Uudessa asuinpaikassa riitti kaikenlaista ihmeteltävää ja kaiken näki hetken kuin uusin silmin. Aloitin myös työpaikassa, jossa ei ollut muita suomalaisia, joten äidinkielen käyttö rajoittui omien lasten kanssa jutteluun. Suomeksi en kirjoittanut senkään vertaa. Sen jälkeen, kun olin kerran puoli päivää miettinyt miten päin kupera ja kovera nyt taas olivatkaan, päätin että asialle pitää tehdä jotain. Syntyi ajatus blogista. Blogille piti löytää vielä aihe, joka jaksaa aina vain kiinnostaa. Käsityöt ja uusi asuinmaa. Voilà!

Ohjeita aloitteleville bloggaajille

Valitse aihe, joka sinua eniten innostaa; suosikkiharrastus tai muu kiinnostuksen kohde. Valitse helposti ylläpidettävä blogialusta, netissä on monia vaihtoehtoja joista valita. Minun tietotekniset taitoni ovat aika perustasoa enkä ole mikään bittinikkari, joten Blogger on ollut hyvä ja helppo valinta. 
Kirjoita siitä mikä sinua kiinnostaa, äläkä ajattele liikaa mitä muut haluaisivat lukea. Ja ennen kaikkea, älä tee blogista pakkopullaa, vaan kirjoita silloin kun siltä tuntuu. Pidä homma hauskana! 

Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Tämä tunnustus näyttää jo kiertäneen monissa lukemissani blogeissa, joten sen sijaan, että nimeäisin heidät uudestaan, haluaisin antaa palkinnon kaikille ulkosuomalaisille käsityöblogeille, joita ei taida vielä kovin monia olla. Vai onko sittenkin? 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Snowdrift kaulahuivi

Kävipä tässä joku aika sitten niin erikoisesti, että perheen teini ilmaisi haluavansa äidin tekemän neuleen.

Toiveen mukana tulivat hyvin tarkat ohjeet: Kaulahuivi, joka yltää pari kertaa kaulan ympäri, perusneuletta, ei mitään pitsihömpötyksiä, väri musta. Niin, ja huivi pitäisi saada käyttöön mahdollisimman pian, ehtisiköhän jo huomiseksi?


Tuumasta toimeen. Kässäkaupasta olin ostanut erän Lang Yarnsin Vivienneä. Ihastuin lankaan saman tien. Langassa ei ole normaaleja kierteitä, vaan se on nyörimäistä. Ja ihanan paksua. Ja pehmeää kuin mikä.
Pitkällisen neuvottelukierroksen jälkeen tytär hyväksyi pintaneuleen kun ymmärsi että ihan sileällä neuleella ei tule hyvä. Ravelryn ohjepankista löytyi Snowdrift-huivi, joka oli kuin tähän tarkoitukseen tehty. Huivi on neulottu "korinpohjatekniikalla": Silmukat neulotaan palmikon tavoin, mutta ilman apupuikkoa ja silmukka kerrallaan. Tekniikka on helppo ja nopeakin sen jälkeen kun siihen pääsee sisälle. Mutta annas olla jos teet virheen... Tämän purkamista en suosittele edes pahimmalle vihamiehelleni. 

Tytär toivoi huivista mahdollisimman pitkää ja leveää. Tein sen ohjeen mukaisella leveydellä ja pituuden määrittelivät viisi ostettua lankakerää. Kokonaispituudeksi mitattiin lopulta 160 cm. 
Ihan huomiseksi huivi ei ehtinyt, mutta eipä tämän kanssa muutamaa iltaa kauempaa mennyt. 
Huivista olisi voinut tehdä vielä himpun verran leveämmän, mutta hyvä tuli näinkin.

En tiedä kummasta olen iloisempi; siitä että teini vihdoin suostuu käyttämään julkisesti jotain neulomaani, vai siitä että hän kylminä aamuina vihdoinkin on laittanut jotakin kaulan ympäri! 

Speksit:
Malli: Snowdrift Infinity Cowl (ilmaisohje Ravelryssä)
Lanka: Lang Yarns Vivienne, menekki 250 g
Puikot: 8 mm

perjantai 2. joulukuuta 2016

Villahuivi

Täällä on kilistelty puikkoja siihen tahtiin, etten ole muistanut kaikkea edes blogiin asti laittaa. Yksi näistä viime aikojen valmistuneista, tämä paksu kaulahuivi, on osoittautunut jo yhdeksi tämän talven hyödyllisimmistä neuleista.
Huivi on tehty puoliksi kierrätyslangasta. 
Olin aikaisemmin tehnyt mobius-huivin, joka jäi kuitenkin täysin vaille käyttöä, joten purin sen pois. Haaveilin langasta kuitenkin jonkin sortin kaulan lämmitintä, joten ostin sille kaveriksi kerän mustaa merinoa. Tässä sinisessä langassahan väri vaihtelee sinisestä violettiin ja vähän mustaankin, joten musta lanka oli hyvä pari.

Mikään valmis ohje ei iskenyt, joten päätin neuloa yksinkertaisen kulmasta aloitettavan kolmiohuivin. Siinä jokaisen oikean puolen kerroksen alussa lisätään 1s ja lopussa kavennetaan 1s, nurjalla puolella lisätään 1s vain kerroksen lopussa. Näin syntyy loivasti levenevä kolmion muoto. Tätä metodia käytetään paljon kolmiohuiveissa ja sen etu on siinä, että neuletta voi jatkaa niin pitkälle kuin lankaa tai intoa riittää.
Neuloin huivin ainaoikealla ja vaihdoin lankaa aina kahden kerroksen välein. Vaikka langoissa oli sama metrimääräkin, musta lanka loppui ennen sinistä. Jatkoin huivia kotoa löytyneellä mysteerilangalla. Koska huivissa on niin monia eri sävyjä, ei eroa käytännössä huomaa. Neuloin huivia niin pitkälle kuin sinistä lankaa riitti ja tein viimeisen päättelykerroksen mustalla langalla.

Lopputulema oli lämmin ja rouhea huivi, jossa on ihanat talviset värit. Huivi ei ole järin iso muttei liian pienikään. Lisäksi se on kummaltakin puolelta samanlainen. Jos jotain negatiivista pitäisi tästä sanoa niin siitä reunasta, jossa langat vaihdetaan, tuli pikkiriikkisen liian tiukka ja joustamaton. Langanjuoksu ei ollut vaihdoskohdassa pitkä, mutta olisi vaatinut vähän löysempää käsialaa. Mutta ei tämä onneksi käyttöön vaikuta millään lailla.
Belgiaan iski tällä viikolla joku polar vortex ja lämpötilat ovat öisin olleet pakkasen puolella, mikä ei ole Brysselin lakeuksilla ollenkaan tavallista. Tämäkin huivi pääsi heti käyttöön ja on osoittautunut erittäin lämpimäksi. Olen käyttänyt sitä viikon aikana enemmän kuin aiempaa mobiusta koko aikana. Muutkin talviset neuleet ovat olleet kovassa käytössä.

Tähän aikaan vuodesta huomaa miten talvi aina yllättää, ja miten eri tavalla ihmiset siihen valmistautuvat. Toisilla on kunnon talvivarustus ja toiset kulkevat hyvinkin kesäisissä vermeissä. Minuakin vastaan kävelee joka aamu shortseihin pukeutunut mies, säästä huolimatta. Tällä viikolla hän on sentään ottanut pitkähihaisen takin käyttöön. 
Brrr, paleltaa jo pelkkä ajatuskin shortseista.

Mutta onneksi meitä neulojia harvemmin paleltaa, sen verran on täälläkin tätä lämmikettä tullut syksyn aikana neulottua.   
Knitted scarf with blue and black stripes
Syksyisestä näkymästä huolimatta täällä on talvi!
Speksit:
Lanka: Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor  (sininen) ja Veritas Merino (musta) (vyöte hävisi ja sen myötä tarkemmat nimitiedot), 100 g kerä kumpaakin väriä
Puikot: 7 mm
Fiilis: Lämmin!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lankalauantai

Olen viime aikoina lukenut monia postauksia Tampereen Kädentaidot -messuilta ja täytyy kyllä sanoa, että olen aika kade teille kaikille jotka sinne pääsitte. Belgiassa järjestetään joitakin käsityötapahtumia, mutta ei ihan samanlaisella tarjonnalla eikä samanlaisessa mittakaavassa. 

Niinpä järjestin itselleni oman "lankalauantain" ja tein päiväretken Antwerpenin lähellä olevaan Dolce Lanaan. Kaupasta saisi tilattua lankoja kätevästi netissäkin, mutta minä tykkään kierrellä ja katsella ja hypistellä. Ja jotenkin ne väritkin ovat erilaiset luonnossa nähtynä kuin nettisivun kuvissa.
Basketweave knitting
Kaupassa sattui olemaan samaan aikaan sekä Lang Yarnsin loppuunmyynti että jonkin sortin Alpakkakarnevaali, joten tilaisuutta täytyi tietysti käyttää hyväksi. Lankoja lähtikin mukaan pari isoa kassillista. Lang Yarnsin Viviannesta tulee kieputettava kaulahuivi tyttärelle.  Toiveväri tosin oli musta, joten täytynee hommata neulepuuhiin joku kirkasvalolamppu, jotta sitä näkee marraskuun pimeydessä tehdä.
Malmedy lanka on pojalleni, joka heitti minulle haasteen antamalla kaksi kuvaa ohjenuoraksi toivevillapuseroonsa. Toisessa kuvassa on astetta erikoisempi palmikkopusero ja toisessa huppari. Näiden yhdistelmä olisi siis toiveissa saada. Ohjetta ei tietenkään ole kumpaankaan, joten nyt on jo monta vihkon sivua täyttynyt piirrustuksista ja laskelmista.
Ravelryssä 1.12. alkavaa Peace Project -neuletempausta varten ostin muutaman keräsen erittäin pehmoista Dropsin baby merinoa teräksenharmaana. En ole ikinä ennen osallistunut mihinkään sukkakalentereihin tai muihinkaan yhteisneulontahaasteisiin, mutta tätä odotan innokkaasti. Jos olet kiinnostunut, niin tästä pääset alkuun.
Kaupasta lähti mukaan myös erikoistarjouksessa ollut erä Cascade220 -lankaa vaalean vihreänä (vaikka kamera valehtelee, että se on sinistä). Tämä oli heräteostos, josta tulee mahdollisesti joku kiva kevätneule kunhan nuo jouluprojektit saa ensin pois alta.
Lankojen tummasta väriskaalasta huomaa, että talvi tekee tuloaan, mutta onneksi siellä on myös tämä kevään vihreä odottelemassa valoisampia aikoja.

Nyt en enää tarvitsisi kuin muutaman lisätunnin vuorokauteen jotta voisin toteuttaa kaikki suunnitelmani. Toisaalta käsitöissä on mukavaa myös haaveilu ja suunnittelu, joten täytyy nauttia myös siitä.

Mukavaa viikonloppua missä ikinä neulotkin!




lauantai 19. marraskuuta 2016

Ihan paras porkkanakakku

Minulla on tapana leipoa viikonloppuisin jotakin. Usein se jotakin on korvapuusteja tai erilaisia variaatioita aiheesta kahvikakku. Kahvikakkujen kanssa käy usein niin, että niistä jää puolet syömättä ja joudun heittämään loput pois. Nyt olen pari kertaa onnistunut tekemään porkkanakakkua, joka on niin hyvää ja mehevää, että se syödään pois alta aikayksikön.
Ohje on vielä kaiken lisäksi hyvin nopeatekoinen ja helppo. Kakku sisältää porkkanaa ja voi on korvattu kasviöljyllä (ei puhuta sokerista). Lähes terveellistä siis. Kuulostaako jo liiankin hyvältä?
No, kokeilkaa itse. Resepti on tämän näköinen:

Mahtavan mehevä porkkanakakku

0,5 dl kasviöljyä
2,5 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 tl kardemummaa (voi laittaa vähemmänkin), vaihtoehtoisesti voi laittaa kanelia, tai molempia.
ripaus suolaa
2 munaa
1 dl hienoa sokeria
1 dl tummaa sokeria
1 purkillinen (150 g) kreikkalaista jogurttia
2,5 dl raastettua porkkanaa (n. 2 keskikokoista)

Sekoita kuivat aineet. Vatkaa toisessa astiassa munat, sokerit, jogurtti ja öljy tasaiseksi seokseksi. Vatkaa kuivat aineet pienissä erissä mukaan taikinaan. Lisää lopuksi porkkanaraaste ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 C asteessa n. 45 minuuttia. Ripottele jäähtyneen kakun päälle tomusokeria koristeeksi.
Ja varoituksen sana - tästä ei sitten yhdellä palalla selviä.
Alkuperäinen resepti löytyy täältä.



lauantai 12. marraskuuta 2016

Raitoja ja pilkkuja sekä hyväntekeväisyyshaaste

On se tunnustettava, että blogi on jäänyt vähän huonolle hoidolle viime aikoina.
Käsitöitä on kyllä tullut tehtyä ihan entiseen malliin, mutta jostain kumman syystä niistä ei ole saanut tänne mitään kirjoitettua. Instaan on ollut helpompi näpsäistä tuokiokuvia käsillä olevista töistä.

Mutta yritetäänpä päästä taas ajan tasalle. Puikoilla on parikin neuletta tuloillaan ja kuvaamista ja valoisampia päiviä odottaa ainakin yksi neulepusero.

Viime aikoina valmistuneista voisin esitellä nämä sukat:


Idea näihin raitoihin tuli täältä. Vaikka onnistun yleensä käyttämään lankani aika lailla loppuun, on lankalaatikon pohjalle silti kertynyt joitakin jämälankanöttösiä. Niistä eroon pääsemiseen tämä raitamalli sopii oikein hyvin.

Lankana oli siis sekalainen kokoelma lankoja, enimmäkseen Schachenmayr Universaa ja Seiskaveikkaa. Väreinä vaalea ja tumma harmaa, valkoinen ja sinapinkeltainen.


Sukat neuloin perinteisellä tyylillä varresta varpaisiin. Kun en ollut varma, tulevatko sukat miehelle vai naiselle, päädyin keskikokoon 39-40. (Erittäin hyvä taulukko sukkien silmukkamääristä  löytyy muuten täältä.) Puikot 3.5 mm.


Tarkoitus oli neuloa jalkateristä kokonaan harmaat, mutta niinhän siinä sitten kävi, että lanka loppui kesken. Päätin sitten tehdä jalkateristä keltaiset ja sanoisinpa melkein, että se oli parempi ratkaisu kuin alkuperäinen suunnitelma.

Nämä sukat neuloin alusta alkaen tiettyä henkilöä ajatellen. Työmatkani varrella on eräs kirkko, jonka   sisääntulokatoksen alla nukkuu joka aamu eräs koditon henkilö. En tiedä onko kysymyksessä mies vai nainen, vaikka lähes joka aamu näen hänet nukkumassa. Iltapäivisin katoksessa on vain rullalle kääritty patja ja peitto. Näinä aikoina Brysselin yöt ovat kylmiä ja kylmenevät talvea kohti. Minulla ei ole mahdollisuutta auttaa oikein muilla tavoin, joten näillä ajatuksilla kävin jättämässä sukat patjarullan päälle.


Toivon, että tämä pieni ele toisi lämpöä talveen.

Tällä pienellä teolla haastan juuri sinut joka tätä nyt luet, tekemään yhden pienen eleen sitä tarvitsevalle, olkoon se sitten sukkapari kodittomalle tai hetki yksinäisen vanhuksen kanssa tai mikä tahansa muu asia, jolla voit tehdä jonkun toisen elämästä vähän helpompaa ja parempaa.
Aina ei tarvitse lahjoittaa suuria summia tai tehdä valtavia määriä neuleita hyväntekeväisyyteen (arvostan suunnattomasti niitä jotka näin jaksavat ja ehtivät tehdä), jo yksi pieni teko auttaa. Eikä se teko aina ole rahasta kiinni.


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Claire

Fanitan kovasti Netflixin House of Cardsia (hyvää neuleseuraa), ja pidän kovasti Claire Underwoodin tyylistä. Pukeutumisessa siis, en välttämättä muissa asioissa. Voi sanoa, että hänen ansiostaan musta ja valkoinen tulivat uudestaan vaatekaappiini, aikaisemmin olin hylännyt ne liian jyrkkinä omiin kalpean suomalaisiin väreihini.
Yhdessä jaksossa Clairella oli yllään musta tai hyvin tumma slipoveri, josta sain idean omalleni.
Lankakaupasta ostin muutaman kerän Lang Yarnsin Donegalia tummanharmaana tweedinä. Lanka on hyvin rouheaa ja siinä on harmaan lisäksi häivähdys valkoista ja harmaan sävyjä siellä täällä.

Liivi on neulottu mututuntumalla ja pyörönä alhaalta ylös. Mallineuleena on hyvä ja yksinkertainen 2 kerrosta oikein, 2 kerrosta 2o2n, jonka olen jostain taannoisesta sukkaohjeesta pöllinyt. 
Halusin Clairen tapaan liiviin aika pelkistetyt linjat enkä ruvennut kehittelemään mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Kaula-aukosta neuloin korkean ja huolittelin sen ja kädentiet 2o2n -joustinneuleella.  
Ja kerrankin voin elvistellä sillä, että otin selvää neuletiheydestä, jonka avulla laskin tarvittavat silmukkamäärät. Tästä poikkeustapauksesta huolimatta neuletiheys ja minä emme edelleenkään ole erityisen lämpimissä väleissä.

Langasta voisin sen verran mainita, että vaikka jälki on hienon näköistä, niin kylläpä se oli vastahakoista neulottavaa! Lanka ei karheutensa takia luista oikein mihinkään suuntaan, joten neulominen kävi ihan työstä. Sen takia varmaan tästä tulikin ns. ikuisuusprojekti, jonka valmistuminen kesti kuukausikaupalla.
Mutta kuulkaapas kummia, tämän valmistuttua minulla ei ollut hetkeen yhtään keskeneräistä neuletta missään komeroiden kätköissä vaanimassa.
Vieroitusoireet kuitenkin iskivät hyvin pian, joten uutta on jo tulossa.

Ohje:   Oma (Ravelryssä tarkemmat silmukkamäärät ja karkeat suuntaviivat)
Lanka:   Lang Yarns Donegal, menekki n. 150 g
Puikot:  3.5 mm

lauantai 8. lokakuuta 2016

Talven varalle


Vaikkei ihan ensi näkemältä arvaisi, tämä setti oli yksi kesäneuleistani. Pitkille auto- ja laivamatkoille piti löytää joku pieni ja helppo käsityö, joka ei veisi liian isoa tilaa laukussa.
Lankalaatikossa oli sopivasti hamstrattuna kerä Regian harmaata tweediä (Regia 6-fädig tweed), joka riittäisi mukavasti johonkin pieneen myssy- tai sukkaprojektiin.  

Vaikka sain vietettyä ravelryn syövereissä paljon aikaa tutkimusretkillä, mikään valmis ohje ei oikein puhutellut. Sen sijaan mielessä alkoi pyöriä idea löysästä tupsullisesta piposta, jonka alla ei kampaus heti litisty sekä palmikkokuvio, joka ei kuitenkaan olisi ihan sitä perinteistä tavallista mallia.  


Näistä aatoksista syntyi myssy, joka sai nimekseen Väre kun pintaneule muistuttaa minusta kovasti väreilevää vedenpintaa. Neuloin tätä myös kesämökin laiturilla, joten voi olla että yhteys tuli sieltä.



Lapaset tein jälkeenpäin kun huomasin että lankaa jäi tähteeksi ainakin puoli kerää. Koska en ollut varma riittäisikö se lapasiin, harkitsin ensin kämmekkäitä, mutta rohkeana (ja kylmäsormisena) suomalaisena päätin lopulta tehdä kokonaiset lapaset. Ja riittihän se lanka, jopa niin hyvin, että sitä jäi vieläkin johonkin sopivaan jämälankaprojektiin.

Lapasen kädensuulla on samanlainen taite kuin myssyssä ja kämmenselkään on neulottu samaa pintakuviota.



Oikean lapasen kämmenpuolella on jekku. Otan aika paljon valokuvia ulkona, joten neuloin lapasen kärkeen etusormelle pienen aukon kuvien ottamista varten. Näin ei tarvitse palelluttaa koko kättä kun hyvä kuvauskohde tulee hollille kun lapasta ei tarvitse ottaa kokonaan pois. 
Aukko on tehty samalla tekniikalla kuin napinlävet.


Talveen on nyt siis varauduttu kunnolla. Tosin ennen viime viikkoa ei ainakaan täällä Brysselissä edes ollut merkkejä mistään talven tulosta, eikä melkein syksynkään. Päinvastoin, päivät olivat aurinkoisia ja koko syyskuu oli lämpimämpi kuin esim. kesäkuu, jolloin ihmettelin monesti minne kesä on unohtunut. 
Viikko sitten tapahtui selvä käänne ja joinakin aamuina on käsineitä jo vähän kaivannut. 



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Markkinahumua ja kurpitsakeittoa

Brysselissä vietetään kerran vuodessa autotonta päivää. Silloin on yksityisautoilu kaupungissa päivällä kielletty ja liikkuminen julkisilla on ilmaista. Kadut täyttyvät autojen sijasta pyöristä, potkulaudoista, rullaluistelijoista ja jos jonkinlaisista kulkupeleistä. Varsinkin lapset ovat innoissaan kun pääsevät kaduille pyöräilemään ja luulenpa, että ajatus nähdä kaupunkia muualtakin kuin liikenneruuhkan seasta on myös aikuisten mieleen.

Pikkumies ei ole hiffannut että on autoton päivä
Tänä vuonna päivä sattui olemaan kaunis ja aurinkoinen, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys Brysselin ilmastossa. En tiedä, oliko liikennevalvonta tällä kertaa löperömpää, mutta autoja näkyi katukuvassa yllättävän paljon ottaen huomioon että oli autoton päivä.

Minä ja mies hyppäsimme metroon ja hurautimme kaupungin toiselle laidalle Anderlechtin markkinoille. Vaikkei Bryssel mitenkään suuren suuri ole, on tämä kaupunginosa jäänyt minulle aika vieraaksi. Se on ihan toisella puolella kaupunkia kuin missä itse asun ja tutuksi se on tullut lähinnä uutisista ja siellä käydystä terroristijahdista viime kuukausina.


Mutta isot markkinat sinne pystytetään joka sunnuntai. Tarjolla on kaikkea mitä maa päällään kantaa; vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, mausteita, vaatteita, kodintarvikkeita, kukkia, eläviä eläimiä ja vaikka mitä muuta. Ympärillä kuuluu puheensorinaa eri kielillä, mutta voisin melkein sanoa että ranska ja flaami taitavat olla vähemmistössä.  
Markkinoilla tuntuu kuin olisi lähtenyt matkoille ja päätynyt Pohjois-Afrikkaan tai Lähi-Itään. Hintatasokin on murto-osa keskikaupungin supermarkettien hinnoista. Meille lähti mukaan iso kassillinen kauden vihanneksia ja hedelmiä. 
Kotona tein päivän saaliista maailman parasta kurpitsakeittoa, jossa maistuu kurpitsan lisäksi chili ja kookos. 



Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta alla oma versioni, jota olen tuunannut helpommaksi ja määrää vähän pienemmäksi.

Kurpitsakeitto
  • Pieni kurpitsa (n. 0.5 kg), kuori ja poista siemenet, pilko paloiksi
  • Ruokalusikallinen limetin lehtiä (ainakin täällä Belgiassa myydään hienonnettuna purkissa, löytyy aasialaisista kaupoista)
  • 1-2 chiliä riippuen tulisuusasteesta, poista siemenet
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • 5 cm pala tuoretta inkivääriä kuorittuna 
  • 1-2 sitruunaruohoa 
  • Nippu tuoretta korianteria 
  • 1 teelusikallinen five-spice maustetta (saatavilla aasialaisista kaupoista)
  • 1 teelusikallinen jeeraa eli juustokuminaa
  • 1 sipuli 
  • Oliiviöljyä
  • 0.5 litraa kana- tai kasvislientä
  • 1 dl basmati- tai jasmiiniriisiä
  • 1 purkki (400 ml) kookosmaitoa
  • Suolaa ja pippuria
  • 1 limetin mehu 

Hienonna limetin lehdet, chili, valkosipuli, inkivääri, sitruunaruoho, korianteri, sipuli ja mausteet tehosekoittimella massaksi ja keitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia jotta kaikki aromit irtoavat.
Lisää kana- tai kasvisliemi ja kurpitsa. Keitä kunnes kurpitsa pehmenee (15-20 minuuttia). Hienonna tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää riisi ja kookosmaito. Keitä kunnes riisi on kypsää. 
Lisää halutessasi yhden limetin mehu sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria.
Nauti.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Sekalainen sukkapostaus

Brysselin helleaalto hellitti viimeinkin ja nyt voimme pikkuhiljaa ruveta nauttimaan lempivuodenajastani syksystä. Syksyllä valo muuttuu vinommaksi, päivät lyhyemmiksi, ilmaan tulee kirpeyttä ja minä rupean neulomaan urakalla sukkia.


Miehen varpaita lämmittämään neuloin viime vuonna oppimallani varpaista varteen -tekniikalla perussukat, joissa on tiimalasikantapää

Lankana oli Regian valmiiksi raidoittuva 4-fädig Vermont Color ja puikot 2.5 mm.  Lankaa kului näihin koon 43 sukkiin reilusti alle 100 gramman kerä. 
En ole ihan hirveän innostunut näistä valmiiksi raidoittuvista langoista, mutta tästä värimaailmasta tykkäsin, ja niin tykkäsi (onneksi) mieskin.



Työkaverini täytti myös vuosia. Sain tietää merkkipäivästä vain pari päivää ennen h-hetkeä, joten aikaa ei ollut kovin suureellisiin neuleisiin. 


Nämä pienet sukkaset valmistuivat parissa illassa Narcosin loppujaksoja katsellessa. Tekniikkana taas  kerran hyväksi havaittu 'varpaista varteen'. Kuvioneule jalkapöydän puolella ja sukanvarressa on sitä samaa valepalmikkoa, johon kirjoitin ohjekaavion tänne. Lankana oli Dropsin Alpacaa ja sitä kului vajaa kerä eli vähän alle 50 grammaa. Sukan kokokin tosin oli hyvin pieni 36-37. Puikot 3 mm. 


Itselleni neuloin kotitossut. Minulla on ollut hakusessa helppo ja hyvä huovuttamaton tossumalli ja nyt sen taisin löytää tästä 'Nola's slippers' -ohjeesta. 


Lankana oli Suomen lomalta tuotu Novitan Kajo, joka oli vähän liian muovimaista makuuni, mutta joka näihin tossuihin sopi erinomaisen hyvin. Langan väri vaihtelee taivaansinisestä syvien vesien tummaan ja onpa mukana välillä häivähdys vihreääkin. Väri on yksi kauneimmista mitä olen langoissa nähnyt, harmi ettei se näissä kuvissa pääse ollenkaan oikeuksiinsa. 

Tossut neuloin 6 mm pyöröpuikoilla ja lankaa kului yksi 100 gramman kerä. Ohje oli todella helppo ja nopeatekoinen, ja sopii hyvin myös aloittelijoille. Lopputuloksena sain erittäin joustavat ja mukavan tuntuiset tossut.
Nämä jalassa kelpaa neulojan huilata ennen seuraavaa projektia. 


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Villatakki vähän viileämpiin kesäaamuihin

Taisin mainita, että ostin Suomen lomalla pari erää Novitan lankoja. 
Ensimmäisestä erästä valmistui parisen viikkoa sitten villatakki viileämpiin kesäaamuihin.


Ohje on taas kerran Garnstudion valikoimista ja miellytti heti silmää. Mallissa on pitsineuleella tehdyt hihat ja sileää neuletta oleva vartalo-osa. Takki neulotaan raglanina ylhäältä alas. Ohjeen mukaan raglanlisäykset tehdään langankiertona vain hihan puolella, jolloin sileän neuleen puolelle ei tule reikiä. Minä tykkäsin rei'istä, joten tein kaikki lisäykset langankiertona. Lisäksi tein, ohjeesta poiketen, helmaan samanlaisen reunuksen kuin yläreunassa ja hihoissa.
Muuten menin ihan ohjeen mukaan. 


Nelosen puikoilla, paksuhkolla langalla ja muutenkin hyvästä ohjeesta innostuneena tämä takki valmistui viikossa.
Erityisesti pidän tästä väristä, tai oikeastaan paremmin sanottuna epäväristä. En vieläkään tiedä onko takki beige vai harmaa vai joku muu, mutta ehkä juuri tämän ominaisuuden takia se käykin sitten ihan kaikkien vaatteiden kanssa. Tämä onkin ollut ahkerassa käytössä heti valmistumisestaan lähtien.


Pähkinänkuoressa:
Malli: Sea Nymph
Lanka: Novita Sisko, 350 g 
Puikot: 4 mm