perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kukkatakki

Belgiassa on valtava helleaalto. Koko viikon lämpötilat ovat huitoneet 30 asteen tuntumassa. Kun tähän lisätään korkea ilmankosteus, on turkkilainen sauna valmis. Näissä olosuhteissa on innokkaimmankaan käsityöihmisen vaikea löytää inspiraatiota neulomiseen.

Joten palataanpa vielä kevääseen ja viileämpiin säihin. Silloin Garnstudion malleja selatessani katseeni osui villatakkiin, jossa oli selässä yksi iso kukka. Se oli menoa se. Harvoin innostun mistään mallista niin kovasti, että se on heti saatava puikoille, mutta tämä oli sellainen.
Langat tilaukseen saman tien. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä takista luonnonvaalea, mutta lankakaupan rajoitetusta värivalikoimasta johtuen päädyin vaaleanpunaiseen. Väripalettini näyttää muutenkin olevan siirtymävaiheessa tummista vihreistä ja sinisistä vaaleampiin sävyihin, mutta vaaleanpunainen oli itsellenikin pienoinen yllätys.
Garnstudion ohjeen kaavio oli selkeä. Jakku aloitetaan selästä keskeltä ja neulotaan pyörönä. Jakun selkä on siis ympyrä, johon neulotaan loppuvaiheessa lyhennetyin kierroksin etureunat. Hihat neulotaan viimeisinä. Minulla oli ongelmia silmukkamäärien ja/tai mahdollisesti ohjeen tekstin ymmärtämisen kanssa. Suunnittelin tekeväni L-koon, mutta jossain vaiheessa huomasin tekeväni S/M-kokoa. Minulla on melko löysä käsiala, joten tämä koko vaikutti jokseenkin passelilta ja annoin asian olla.
Hihat neuloin magic loopilla yhtä aikaa. Vaikka välillä tuntui, etteivät ne koskaan valmistu, niin silti suosittelen tätä tekniikkaa. Pieni ongelmanpoikanen tuli hihojen istuttamisen kanssa. Ommellusta saumasta tuli nimittäin niin joustamaton etteivät hauikset mahtuneet sisään vaikka en pahemmin käy edes punttisalilla. Ratkaisin (kirjaimellisesti) ongelman purkamalla ompelukset ja virkkaamalla hihat paikoilleen.
Jakku oli oikein mukava neulottava aina siihen asti kun siirryttiin neulomaan viimeisiä kierroksia ympyrään ja kerroksen pituus oli monta sataa silmukkaa. Jakkua ei myöskään oikein pystynyt sovittamaan tässä vaiheessa, joten koon puolesta tämä oli mysteerineule parhaimmillaan.

Lopputulos oli lopulta ihan ookoo. Vähän pitempi tämä jakku olisi saanut olla, mutta saa nyt kelvata. Ihan kelpo kesätakki tästä tuli ja käyttöönkin se on jo päässyt.

Ohje: Andromeda 
Lanka: Drops Alpaca, menekki 325 g eli 6.5 kerää
Puikot: 3 mm




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Virkkuukoukku on kesän merkki

Kesäloma lähestyy vauhdilla ja lomasuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. Niihin kuuluu tällä hetkellä rannalla haahuilu, meren katseleminen, rannalla lukeminen sekä käsityöt (ne, joita voi rannalla tehdä).

Tunnelmaa nostattaakseni kaivoin virkkuukoukun esille. Tämä näyttää olevan minulle jonkinlainen kesärituaali. Virkkaan yleensä melko harvoin ja nämä harvat kerrat painottuvat aina kesään.

Ensimmäisenä tein itselleni aurinkohatun.
Vastaavanlaisia hattuja olen virkannut ennenkin, kesällä 2014 tein niitä oikein urakalla.

Tein tämänkin samalla, hyväksi todetulla mallilla, tosin joka kerta muokkaan sitä aina vähäsen ja jokaisesta hatusta tuleekin aina vähän erilainen.  Tällä kertaa virkkasin vuorotellen kerroksen pylväitä ja kerroksen kiinteitä silmukoita.  Lieristä tuli tällä tyylillä paljon napakampi. Lankakin vaikutti asiaan, se oli Garnstudion Bomull-Liniä, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi pellavaa ja siksi paljon jämäkämpää kuin pelkkä puuvillalanka. Keskelle tein pari kerrosta ristipylväitä. Virkkuukoukku oli kokoa 4 mm, joten tulosta syntyi sukkelaan.
Olin ostanut tätä lankaa kuusi kerää, joista hattuun kului kaksi (100 g). Lopuista neljästä tein yhteen sopivan laukun.
Laukkukin on tehty vanhalla, hyväksi todetulla mallilla. Se on lähestulkoon samanlainen kuin tuo edellinen, lukuun ottamatta paria parannusta. Tein tähän kapeamman pohjakappaleen. Näin se ei rupea ikävästi lörpöttämään kantamusten kanssa. Lisäksi tein tähän vain yhden, vähän leveämmän ja vähän lyhyemmän kantohihnan.  Edellisessä laukussa, kevyilläkin kantamuksilla kantohihnat venyivät pituutta niin paljon ettei laukkua oikein pystynyt enää mukavasti käyttämään. Tämä hihna saa mielellään vaikka vähän venyäkin.

Tuli oikein kesäinen olo! Nyt ei enää puutu kuin se kesäloma!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hidasta elämää

Viime viikkoina ja päivinä on tullut neulottua ja neulottua. Silti on tuntunut, ettei työ ole oikein edistynyt, saati että mitään olisi valmistunut. 

Työn alla on tosin tällainen isompi pitsihuivi, joka ei ole kovin nopeasti valmistuvaa sorttia.

Ulkoneulontakausi on Brysselissä parhaimmillaan
Sen lisäksi liityin jokunen aika sitten Ravelryssä Elena-huivin mysteeri KAL:iin, eli yhteisneulontaan. Huivin ohje on nyt kokonaisuudessaan julkistettu ja minullakin se alkaa olla viittä vaille valmis.
Innostuin tästä mysteerihuivista niin kovin, että laitoin alulle toisenkin version samaisesta Elenasta. Se ei ole vielä paljon alkua pidemmällä.
Teen tätä toista Elenaa jämälangoista, enkä ole vielä ihan satavarma miten toimiva ideani on. Värit ainakin ovat kesäisen hempeät. 

Ja sitten on vielä tämä kietaisuliiviprojekti. Ostin viime kesänä Suomen matkalta Novitan Kajoa, kun siinä olivat kaikki suomalaisen järvimaiseman värit, enkä sitten keksinyt mitä siitä voi tehdä. Lisäksi lankaa on näiden kotitossujen jäljiltä vain kaksi kerää, joten mihinkään kovin kummoiseen se ei riitä. 
Eli eipä tässä tämän enempää tarvitsekaan miettiä mikseivät neuleet edisty. 
Liian monta rautaa tulessa.
Mutta näissä hommissa onneksi matka taitaa olla tärkeämpi kuin päämäärä. 

***

Arvatkaapa muuten kuka on tulossa Brysseliin ensi viikolla?
Siihen kyllä löytyy jo valmista.


tiistai 9. toukokuuta 2017

Tanssii karhujen kanssa

Tämä blogi nukahti joku aika sitten karhujen lailla talviunille.
Ei ollut oikein mitään esiteltävää ja talvella oli niin vähän valoa ottaa kuvia ynnä muut kootut selitykset.
Täällä sitä kuitenkin taas ollaan. Toivottavasti sielläkin on vielä joku.

Vaikka blogi oli talviunilla, niin neulominen ei. Onkin tässä kevään mittaan tullut neulottua yhtä sun toista.
Yksi viimeisimmistä, ja ehkä kaikkein ihanin neulomukseni ikinä (taidan sanoa tämän jokaisen valmistuneen jälkeen...) on tämä huivi 'Dancing with Bears'.
Olin ostanut 'kun halvalla saa' -periaatteella erään belgialaisen lankakaupan konkurssiloppuunmyynnistä (nyyh!) erän Lang Yarnsin Silk Merinoa. Sitä oli hyllyssä jäljellä 6 kerää hunajan/beigen sävyssä. Kaavailin ensin neulepuseroa, mutta arvelin näyttäväni siinä itse Nalle Puhilta, joten tulin hyvin pian toisiin aatoksiin. Selailen usein Ravelryn ohjeita 'Hot right now'            -suodattimella, ja tämä huivi oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Huivi aloitetaan luomalla silmukat picot-reunukseksi, ja siinä tulikin ensimmäinen tenkkapoo. Minulla on usein vaikeuksia sanallisten ohjeiden kanssa, tykkään paljon mielummin lukea kaavioita. Ensimmäinen yritelmä menikin parin kerroksen jälkeen purkuun kun silmukkamäärät eivät stemmanneet. Onneksi suunnittelijan kotisivuilla oli kuvallinen ohje miltä reunuksen pitäisi näyttää, en olisi jaksanut kovin montaa kertaa luoda 436 aloitussilmukkaa!
Kun reunuksen sai alkuun, sujui loppu helpommin. Reunuksen jälkeen neulotaan loppuosa ainaoikeinneuleena lyhennetyin kierroksin. Tein vielä reunaan i-cordin viimeistelemään tämän ihanuuden. Minulle suurin vaikeus (aloituksen jälkeen) oli ohjeeseen luottaminen. Luulin usein 'tietäväni paremmin' miten joku kohta pitäisi neuloa, mutta onneksi palasin aina ohjeeseen enkä lähtenyt säveltämään omiani.

Huivin ohjeen sai valita kolmesta eri kokovaihtoehdosta. Minä neuloin omani kaikkein suurimmassa koossa kun halusin oikein ison ja lämpimän huivin. Lieneekö kylmällä keväällä ollut osuutta tässä päätöksessä. Joka tapauksesta huivista tuli niin valtaisa, etten meinannut löytää tarpeeksi suurta tilaa edes pingotukseen. Mittasin summittaisesti, että pituus on lähemmäs 2.5 metriä. No, onpahan mihin kylminä päivinä kääriytyä.
Langasta voisin sen verran mainita, että se on pehmeää, lämmintä, ylellistä ja muutenkin kaikin puolin ihanaa. Lanka ei ole ihan tasaisen sileää, joten neulepintakin on vähän elävämpää. Jos joku haittapuoli pitäisi tästä langasta mainita, niin sen purkaminen on todella tuskallista ja lähes mahdotonta. Melkein vetää mohairille vertoja siinä suhteessa. Purkamista en suosittele, lankaa muuten kyllä.

Summa summarum:
Ohje: Dancing with Bears
Puikot: 4.5-5.5 mm, silmukoiden luonnissa isommat, ainaoikeinneuleessa pienimmät
Lanka: Lang Yarns Silk Merino (worsted), menekki 275 g
Vaikka huivi pitää huolen ettei palella enää tarvitsekaan, niin toivon silti, ettei tätä enää tänä keväänä paljoa tarvittaisi.

Tästäpä se taas alkaa.
Jatketaan.




sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Palmikkohuppari

Teini-ikäisille lapsille ei oikein osaa neuloa mitään, makutottumukset ova kertakaikkiaan niin erilaiset. Eivätkä teinit, meillä ainakaan, ole edes kovin kiinnostuneita käyttämään neuleita, varsinkaan kotitekoisia. 

Niinpä ilahduin kun 16 v poikani toivoi minun neulovan hänelle villapuseron. Hänellä oli siihen ideakin, jonka hän minulle välitti kahden kuvan muodossa.
Puserossa pitäisi olla yläosaa kohti ohenevia palmikkoja kuten kuvan muotinäytöksen miehellä. Lisäksi siinä pitäisi olla huppu kuten toisessa kuvassa. Ja väri saisi mielellään olla tumma.

Yritin käsityösivujen syövereistä etsiä kuvan puserolle ohjetta, mutta en löytänyt mitään sinne päinkään. Selailin erilaisia palmikkomalleja, mutta en tullut niistäkään paljon viisaammaksi. Lopulta sisuunnuin sen verran että päätin että kyllä meikäneuloja nyt yhden villapuseron osaa neuloa ilman ohjettakin.
Päätin neuloa puseron alhaalta ylös jotta saisin erikokoiset palmikot kohdilleen ja jotta minulle jäisi aikaa miettiä ja suunnitella hartiaseudun kavennuksia ja huppua. Silmukkamäärän päättivät langan paksuus, aiemmat kokeilut sekä lopun viimein mutu-tuntuma. 

Ensimmäiset, paksuimmat palmikot onnistuivat hyvin yhdeksällä silmukalla. Seuraavassa osiossa tulikin ensimmäinen tenkkapoo kun palmikkoa piti kaventaa ja sen puolin lisätä tasaisesti nurjien silmukoiden määrää, mikä ei parittomalla silmukkamäärällä oikein hirveän tasaisesti onnistu. Luovalla ratkaisulla sekin lopulta onnistui.
 
Kainaloihin päästyä oli pakon edessä tehtävä päätös kaarrokkeen kavennuksista. Pojan antamassa kuvassa kavennukset on kauniisti piilotettu kaarrokkeeseen ja tämä oli minullakin ohjenuorana ja päämääränä. Vaan kuinkas sitten kävikään? En saanut millään kavennuksia istumaan kolmannen ja kapeimman palmikkokuvion sekaan niin, että jäljestä olisi tullut sellainen kuin halusin. En tajua miten ne ovat sen tuossa muotinäytöksen puserossa tehneet? 

Tässä vaiheessa olin muutenkin jo niin leipääntynyt koko neuleeseen, että päätin tehdä kavennukset miten parhaiten osaan eli raglanina.

Helpotuksen huokaus. Tämän päätöksen ansiosta myös kaula-aukko ja huppu syntyivät helposti kun ei tarvinnut niiden lisäksi enää miettiä minne ne kavennukset oikein laitetaankaan.
Tein huppuun ja kaula-aukkoon vielä leveän joustinneulereunuksen ja päättelin koko komeuden i-cordilla.
Kerrankin kaikki palaset naksahtivat kohdalleen, nimittäin puserosta tuli täydellinen. Se on sopivan kokoinen, sisältää kaikki toivotut ominaisuudet, lämmin, upea. Joustavan neulepinnan ansiosta pusero on päällä kuin äidin antama lämmin halaus. 
Samanlainen se ei kylläkään ole kuin pojan alun perin kaavailema malli, mutta eipä tarvitsekaan.
Langasta voisin sen verran sanoa, että ensimmäinen kerä meni kiroillessa, koska langassa oli sen sata solmua. Ajattelin tämän olleen syy edulliseen hintaan ja pelkäsin että muutkin kerät ovat samanlaisia. Onneksi loppuerä oli priimaa. Muuten lanka oli oikein mukava uusi tuttavuus ja miellyttävä neulottava. 
Tummanharmaa väri tosin ei ollut kaikkein silmäystävällisin vaihtoehto sydäntalven hämärinä päivinä neulottavaksi, varsinkin kun koko ajan piti skarpata palmikonkiertojen kanssa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja mikä parasta, poika on tyytyväinen ja äiti on tyytyväinen.

Pähkinänkuoressa:
Malli: Oma
Lanka: Annell Malmedy (100% villa)
Puikot: 4 mm
Fiilis: Voitin!



perjantai 6. tammikuuta 2017

Katutaiteilijan kynsikkäät

Olen aina tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta ja liityin viime syksynä Belgian Urban Sketchers -ryhmään. Ideana tällä ryhmällä on tavata aika ajoin eri puolilla Belgiaa ja joskus muuallakin, ja piirtää tai maalata näkymiä ja ihmisiä paikan päällä. Ryhmän motto on "We show the world, one drawing at a time".
Kun vielä tarkeni ilman käsineitä (Kuva: Marc Van Liefferinge)
Liityin ryhmään syksyllä ja huomasin aika pian, että ulkosalla ei ole kovin mukava taiteilla jos käsiä paleltaa. Piirrustussessioita häiritsee aika paljon jos sormet ovat niin jäässä etteivät toimi kunnolla. Tarvittiin siis kädenlämmittimet.

Kämmekkäitä minulla on entuudestaan monia pareja, mutta halusin tehdä uudet ja mahdollisimman lämpimät juuri tätä tarkoitusta varten. Arvelin, että paras ratkaisu olisivat sormikkaat, joista puuttuisi vain viimeisin osa sormista.
Claire-liivistä oli jäänyt reilu kerä sopivan lämpöisen oloista lankaa. Tämä Lang Donegal on niin rouheaa ja eläväpintaista, etten halunnut tehdä kynsikkäisiin mitään pintaneuletta tai muutakaan krumeluuria, vaan neuloin kämmenosuuden pelkällä sileällä neuleella.
Neuloin pitkän resorin ja peukalokiilan, koska minusta kynsikkäät istuvat näin parmemmin. Sormien alkuun asti pärjäsin ilman ohjetta, mutta sen jälkeen tarvittiin vähän osviittaa silmukoiden jakamisesta. Hyvä sormikkaiden perusohje löytyi Novitan sivuilta. Minulla oli vähän vähemmän silmukoita (yhteensä 36), joten säädin ohjetta tämän mukaan. Sormiosuudet päätin neuloa mahdollisimman pitkiksi. Näin lämmitysteho pysyy parhaimpana, mutta tarttumaote kynään ja pensseliin säilyy.
Kynsikkäät on jo käytössä testattu parin viikon takaisessa Hollannin Urban Sketchersin kokoontumisessa Maastrichtissa ja hyvin pysyi kynä kädessä. Kyllä näiden kanssa kelpaa ulkona taiteilla!
Tarkemmin sanottuna:
Malli: Perus (9s/puikko, kiilapeukalo)
Lanka: Lang Yarns Donegal (DK, 100% merino)
Menekki: 50 g 
Puikot: 3.5 mm
Fiilis: Kyllä!