sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Palmikkohuppari

Teini-ikäisille lapsille ei oikein osaa neuloa mitään, makutottumukset ova kertakaikkiaan niin erilaiset. Eivätkä teinit, meillä ainakaan, ole edes kovin kiinnostuneita käyttämään neuleita, varsinkaan kotitekoisia. 

Niinpä ilahduin kun 16 v poikani toivoi minun neulovan hänelle villapuseron. Hänellä oli siihen ideakin, jonka hän minulle välitti kahden kuvan muodossa.
Puserossa pitäisi olla yläosaa kohti ohenevia palmikkoja kuten kuvan muotinäytöksen miehellä. Lisäksi siinä pitäisi olla huppu kuten toisessa kuvassa. Ja väri saisi mielellään olla tumma.

Yritin käsityösivujen syövereistä etsiä kuvan puserolle ohjetta, mutta en löytänyt mitään sinne päinkään. Selailin erilaisia palmikkomalleja, mutta en tullut niistäkään paljon viisaammaksi. Lopulta sisuunnuin sen verran että päätin että kyllä meikäneuloja nyt yhden villapuseron osaa neuloa ilman ohjettakin.
Päätin neuloa puseron alhaalta ylös jotta saisin erikokoiset palmikot kohdilleen ja jotta minulle jäisi aikaa miettiä ja suunnitella hartiaseudun kavennuksia ja huppua. Silmukkamäärän päättivät langan paksuus, aiemmat kokeilut sekä lopun viimein mutu-tuntuma. 

Ensimmäiset, paksuimmat palmikot onnistuivat hyvin yhdeksällä silmukalla. Seuraavassa osiossa tulikin ensimmäinen tenkkapoo kun palmikkoa piti kaventaa ja sen puolin lisätä tasaisesti nurjien silmukoiden määrää, mikä ei parittomalla silmukkamäärällä oikein hirveän tasaisesti onnistu. Luovalla ratkaisulla sekin lopulta onnistui.
 
Kainaloihin päästyä oli pakon edessä tehtävä päätös kaarrokkeen kavennuksista. Pojan antamassa kuvassa kavennukset on kauniisti piilotettu kaarrokkeeseen ja tämä oli minullakin ohjenuorana ja päämääränä. Vaan kuinkas sitten kävikään? En saanut millään kavennuksia istumaan kolmannen ja kapeimman palmikkokuvion sekaan niin, että jäljestä olisi tullut sellainen kuin halusin. En tajua miten ne ovat sen tuossa muotinäytöksen puserossa tehneet? 

Tässä vaiheessa olin muutenkin jo niin leipääntynyt koko neuleeseen, että päätin tehdä kavennukset miten parhaiten osaan eli raglanina.

Helpotuksen huokaus. Tämän päätöksen ansiosta myös kaula-aukko ja huppu syntyivät helposti kun ei tarvinnut niiden lisäksi enää miettiä minne ne kavennukset oikein laitetaankaan.
Tein huppuun ja kaula-aukkoon vielä leveän joustinneulereunuksen ja päättelin koko komeuden i-cordilla.
Kerrankin kaikki palaset naksahtivat kohdalleen, nimittäin puserosta tuli täydellinen. Se on sopivan kokoinen, sisältää kaikki toivotut ominaisuudet, lämmin, upea. Joustavan neulepinnan ansiosta pusero on päällä kuin äidin antama lämmin halaus. 
Samanlainen se ei kylläkään ole kuin pojan alun perin kaavailema malli, mutta eipä tarvitsekaan.
Langasta voisin sen verran sanoa, että ensimmäinen kerä meni kiroillessa, koska langassa oli sen sata solmua. Ajattelin tämän olleen syy edulliseen hintaan ja pelkäsin että muutkin kerät ovat samanlaisia. Onneksi loppuerä oli priimaa. Muuten lanka oli oikein mukava uusi tuttavuus ja miellyttävä neulottava. 
Tummanharmaa väri tosin ei ollut kaikkein silmäystävällisin vaihtoehto sydäntalven hämärinä päivinä neulottavaksi, varsinkin kun koko ajan piti skarpata palmikonkiertojen kanssa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja mikä parasta, poika on tyytyväinen ja äiti on tyytyväinen.

Pähkinänkuoressa:
Malli: Oma
Lanka: Annell Malmedy (100% villa)
Puikot: 4 mm
Fiilis: Voitin!



perjantai 6. tammikuuta 2017

Katutaiteilijan kynsikkäät

Olen aina tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta ja liityin viime syksynä Belgian Urban Sketchers -ryhmään. Ideana tällä ryhmällä on tavata aika ajoin eri puolilla Belgiaa ja joskus muuallakin, ja piirtää tai maalata näkymiä ja ihmisiä paikan päällä. Ryhmän motto on "We show the world, one drawing at a time".
Kun vielä tarkeni ilman käsineitä (Kuva: Marc Van Liefferinge)
Liityin ryhmään syksyllä ja huomasin aika pian, että ulkosalla ei ole kovin mukava taiteilla jos käsiä paleltaa. Piirrustussessioita häiritsee aika paljon jos sormet ovat niin jäässä etteivät toimi kunnolla. Tarvittiin siis kädenlämmittimet.

Kämmekkäitä minulla on entuudestaan monia pareja, mutta halusin tehdä uudet ja mahdollisimman lämpimät juuri tätä tarkoitusta varten. Arvelin, että paras ratkaisu olisivat sormikkaat, joista puuttuisi vain viimeisin osa sormista.
Claire-liivistä oli jäänyt reilu kerä sopivan lämpöisen oloista lankaa. Tämä Lang Donegal on niin rouheaa ja eläväpintaista, etten halunnut tehdä kynsikkäisiin mitään pintaneuletta tai muutakaan krumeluuria, vaan neuloin kämmenosuuden pelkällä sileällä neuleella.
Neuloin pitkän resorin ja peukalokiilan, koska minusta kynsikkäät istuvat näin parmemmin. Sormien alkuun asti pärjäsin ilman ohjetta, mutta sen jälkeen tarvittiin vähän osviittaa silmukoiden jakamisesta. Hyvä sormikkaiden perusohje löytyi Novitan sivuilta. Minulla oli vähän vähemmän silmukoita (yhteensä 36), joten säädin ohjetta tämän mukaan. Sormiosuudet päätin neuloa mahdollisimman pitkiksi. Näin lämmitysteho pysyy parhaimpana, mutta tarttumaote kynään ja pensseliin säilyy.
Kynsikkäät on jo käytössä testattu parin viikon takaisessa Hollannin Urban Sketchersin kokoontumisessa Maastrichtissa ja hyvin pysyi kynä kädessä. Kyllä näiden kanssa kelpaa ulkona taiteilla!
Tarkemmin sanottuna:
Malli: Perus (9s/puikko, kiilapeukalo)
Lanka: Lang Yarns Donegal (DK, 100% merino)
Menekki: 50 g 
Puikot: 3.5 mm
Fiilis: Kyllä!