lauantai 24. helmikuuta 2018

Arvingen - erään langan kolmas inkarnaatio

Jotkut tätä blogia pitempään seuranneet ovat saattaneet huomata, että minulla on tapana uusiokäyttää lankoja usein. Olen aika kova purkamaan neuleita, joista en pidä tai joita ei ole tullut käytettyä, ja neulomaan langoista jotain ihan muuta.

Esimerkkejä löytyy blogista useampiakin, mutta harvemmin olen mitään lankaa kierrättänyt yhtä paljon kuin tätä hiljattain kolmanteen inkarnaationsa, eli Arvingen-ponchopuseroksi tullutta.
knitted pullover
Asuin kymmenisen vuotta sitten Australiassa muutamia vuosia. Ostin siellä paikallisesta kaupasta ihanaa paksua merino-alpakka-silkki -lankaa ja neuloin itselleni viileitä aamuja varten nopeasti hartioille heitettävän ison huivin. Tämä oli aikana ennen Ravelryä, joten kuva-aineistoa huivista ei jäänyt.

Huivista tuli kuitenkin pikkuisen omituisen muotoinen eikä se istunut hartioille mukavasti, joten muutaman vuoden säilömisen jälkeen otin ja purin sen.  Langoista neuloin Grommet-villatakin, jota tässäkin blogissa ylpeänä esittelin. Takki olikin ihan kiva, mutta malli ei istunut minulle. Hihat olivat himpun verran liian pitkät ja nappilista irvisti ikävästi. Ei tullut takistakaan käyttövaatetta ja purin langat vielä kerran. Lanka oli edelleen hyvässä kunnossa, koska kumpikaan vaate ei ehtinyt olla käytössä juuri ollenkaan.
Tänä talvena löysin Ravelrysta Arvingen-ponchopuseron ohjeen. Se oli niin houkuttelevan ja mukavan näköinen, että tiesin että vihdoin ja viimein näille kierrätyslangoille löytyi se oikea olomuoto ja loppusijoituspaikka.

Ohje oli helppolukuinen, enkä edes yrittänyt miettiä siihen mitään omia virityksiä. Neuloin hihat ensin sillä ajatuksella, että voin sitten loppulangoista neuloa helmaa niin pitkäksi kuin lankaa riittää. Yhden ihan pienen muutoksen tein. Helmaan tulee ohjeen mukaan joustinneuletta, mutta minä tein sen sijaan suosikkini i-cordin kun pelkäsin että joustinneule vetäisi koko puseron pussille.
Ja ai että! Puserosta tuli juuri niin ihana ja lämmin ja mukava kuin odotinkin. Se on tänä talvena ollut todella kovassa käytössä. Niin kovassa, että lanka alkaa sen verran jo nyppyyntyä ettei neljättä inkarnaatiota enää edes voisi edes tulla, koska purkaminen olisi jo mahdotonta. Enkä kyllä enää sitä suunnittelekaan, kyllä tämä on hyvä näin.
Tosin... Sinne lankavarastoon jäi siitä ihan ensimmäisestä huivista kasa sopiviin pituuksiin leikattuja hapsuja, jotka tähän puseroon voisi lisätä. Hmmm.....

Malli: Arvingen
Lanka: Paksu merino-alpakka-silkki sekoite, lankamerkistä ei mitään muistikuvia tai todistusaineistoa
Puikot: 7 mm

torstai 15. helmikuuta 2018

Huovutettu hätätilaratkaisu

Käväisin pari viikkoa sitten viikonloppumatkalla Suomessa. Liekö ollut niin kiire nousta torinalusparkista Kuopion torille lihapiirakalle ja kahville, että astuin liian vauhdikkaasti portaille sillä seurauksella, että näin silmissäni kaikki tähdet ja planeetat ja sain jalkapöytään useamman luun rasitusmurtuman.

Hoidoksi tuli 'chaussure de barouck' -kenkä kuukauden ajaksi. Ja mikäpä siinä, paitsi että kenkä on sandaali ja nyt on helmikuu. Ja helmikuussa voi olla kylmä, jopa Belgiassa.

Ensimmäisenä aamuna sovelsin kerrospukeutumista ja laitoin useamman kerroksen sukkia, ml. villasukat, mutta kylmä viima kävi niistä ikävästi läpi.
Niinpä otin viikonloppuprojektiksi huovutettujen tossujen neulomisen. Tein tällaisia tossuja urakalla pari vuotta sitten ja kotoa löytyi sopivasti muutama keränen Dropsin Eskimoa. Olisin tehnyt kaikista mieluiten kenkään sopivat huomaamattomat mustat tossut, mutta kotoa löytyvä värivalikoima oli hyvin rajoitettu eikä riittänyt edes yksivärisiin. Päädyin armeijan vihreän ja harmaan rauhalliseen yhdistelmään.
Sopiva ohje oli myös kysymysmerkki. Olen tehnyt tossuja erilaisista langoista ja jokainen on huopunut eri tavoin. Yleensä tykkään improvisoida itse, mutta nyt oli pakko pelata varman päälle ja luottaa Garnstudion omaan ohjeeseen. Ja onneksi luotin, nimittäin tossuista tuli juuri sopivan kokoiset. Omilla ohjeilla nimittäin se, mitä kokoa pesukoneesta löytyy, on melkoista arpapeliä.

Sen verran ohjeesta poikkesin, että tein koko tossun sileällä neuleella. Ja koska jouduin tekemään tossut kahdella värillä, yritin tehdä värien vaihtumiskohdasta sellaisen että se näyttäisi suunnitellulta design-elementiltä, eikä pakon edessä hutaistulta kehitelmältä.
Nyt ei enää varpaita palella, ja muutenkin tossu tuo mukavuutta tähän kenkään, josta eroon pääsemistä en malta odottaa.
Tossuista sen sijaan tuli niin mukavat, että niiden käytöstä en aio luopua ollenkaan.

Malli:  Huovutetut Drops tohvelit 
Lanka: Drops Eskimo, menekki n. 1.5 kerää kumpaakin väriä, yhteensä n. 150 g
Puikot: 6 mm

perjantai 9. helmikuuta 2018

Nelson

Kuten hyvin tiedämme, teini-ikäisille lapsille on todella vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, neuloa mitään vaatteita. Tämä on ollut tilanne tässäkin taloudessa viime vuosina. Viime talvena silloin 16 v poikani heitti minulle neulehaasteen, josta sukeutui villapusero jota jopa käytettiin aika paljon.
Ja ilmeisesti myös tykättiin, koskapa hän tänä talvena toivoi uutta.

Tällä kertaa ajattelin päästä vähemmällä säätämisellä, joten suosittelin itse mallia. Ehdotus hyväksyttiin sillä ehdolla että alkuperäisen ohjeen palmikkoraita piti muuttaa erilaiseksi. Tähänkin löytyi hyvässä yhteisymmärryksessä sopiva malli.
Näillä eväillä syntyi neulehuppari Nelson. Lankana oli Dropsin Karisma, jonka kanssa yhteistyö pelasi myös hyvin.

Ohjeessa oli muutama jännitysmomentti. Ensinnäkin neulominen aloitettiin olkapäistä.
Ensimmäisenä neulottiin pienet olkapoletit ja näistä poimittiin silmukat etu- ja takakappaleisiin. Kappaleet yhdistettiin kainalossa ja loppuvartalo neulottiin pyörönä. Hihojen neulominen aloitettiin myös olalta ja ne "kasvatettiin" hiha-aukkoon sopiviksi lyhennetyillä kierroksilla.
Hienot niistä tulivatkin, ja oikein huolitellun oloiset. Hihan keskellä jatkettiin olkapäältä alkanutta palmikkoraitaa. En ole ennen tällä tyylillä hihaa tehnyt, mutta taidanpa ottaa ohjelmistoon.

Lopuksi koko komeuteen neulottiin korkea kaulus, jossa jatkettiin palmikkoraitaa ja jonka reunaan tehtiin vielä nauhakuja. Nyöri neulottiin i-cordina. Vaikeinta koko neuleessa oli minulle tuo nauhakujan taitteen ompeleminen siististi ja niin ettei joku kohta vetäisi yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Muutaman purkukerran ja ärräpään tämäkin vaihe vaati ennen kuin päätin että lopputulos on ihan tarpeeksi hyvä.
Poika oli tyytyväinen ja saattaapa vielä tilata jonkun neuleen tulevaisuudessakin.
Äiti oli tyytyväinen, eniten siihen että poika oli tyytyväinen.

Malli: Nelson (Interweave Knits, Fall 2017), vaihtoehtoisen palmikon kaavio löytyy täältä
Lanka: Drops Karisma Superwash, menekki 600 g
Puikot: 4.5 mm