lauantai 18. kesäkuuta 2016

Ompelin!

Ompelukärpänen puraisi.
Tai oikeastaan se meni niin, että mies sanoi että ompeluverstaani olohuoneen nurkassa vie aika paljon tilaa ja että voisinko mitenkään yrittää saada valmista aikaan.

Ensimmäisenä valmistui bägi.


Kaipasin kevyttä kesälaukkua ja osallistuin joku aika sitten Hipun järjestämään blogiarvontaan, jossa voittona oli tällainen bägi. Kun onni ei siinä potkaissut niin rohkaisin mieleni ja päätin ommella laukun itse. Blogissa on tähän aivan loistavan selkeät kaavat ja ohjeet.  


En oikein luottanut omiin ompelutaitoihini, joten en uskaltanut investoida mihinkään kalliisiin kankaisiin. Ostin ne siis edullisesti Ikeasta. Kankaiden ja vetoketjun hinnaksi tuli yhteensä noin 10 euroa.

En löytänyt mistään metallisia hihnanpidikkeitä, joilla hihnan pituutta olisi voinut säätää, joten ompelin hihnan suoraan alavaran ja yläreunan väliin.


Vaikka ohjeet olivat todella selvät niin välillä homma näytti melko sekavalta. Vuorin kiinnitys ei ollut mikään maailman helpoin nakki.


Lopulta väkertäminen palkittiin ja lopputulos oli oikein professionaali.


Tein vuorin ohuemmasta kankaasta, enkä viitsinyt laittaa sille erikseen tukikangasta. Nähtäväksi jää miten se kestää käytössä. Mutta mikäpä tässä elämässä on ikuista? 


Eikä tässä kaikki. 
Samaisen ukaasin saattelemana viimeistelin myös kesäisen kotelomekon. 


Jos tämä aiheuttaa tämän blogin lukijalle déjà vu -tunteen, niin eipä ihme. Olen nimittäin ommellut ihan samanlaisen mekon pari vuotta sitten, mutta onnistuin kutistamaan sen pesussa niin ettei se enää mahdu päälle. Belgialaisella suklaalla voi tietysti myös olla osuutta asiaan. 


Olohuoneen ompeluverstas on nyt laitettu kesäteloille ja kesä saa jatkua muiden käsitöiden parissa. Niistä sitten seuraavaksi! 
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kesä tuli keikkuen

Brysselin kevät on ollut tänä vuonna tavallistakin keikkuvampi eikä täällä oikein vieläkään uskalla kunnolla puhua kesästä.


Vettä on tullut viime viikot kuin saavista kaatamalla ja vaikkei täällä ole ihan yhtä pahoja tulvia ollut kuin Etelä-Belgiassa tai Pariisissa (paitsi yhtenä päivänä) niin se ei johdu veden puutteesta vaan siitä, ettei tässä kaupungin tuntumassa ole mitään kovin isoa jokea tai järveä. 

Joka tapauksessa viime viikonloppuna täällä ei enää tarvinnut kateellisena lukea Suomen helteistä, vaan lämpömittarin lukemat kipusivat täälläkin hellerajan tuntumaan. Ja silloin kun tällainen ihme tapahtuu, niin hetkestä pitää ottaa kiinni. Minäkin pakkasin laukkuun uusimman virkkausprojektin, termoksen (miten sitä kahvia pitää helteelläkin vain juoda) ja ranskan kirjat (kokeet taas tulossa), ja siirryin vihreille niityille läheiseen puistoon nauttimaan päivästä.


En ole virkannut paljon mitään sitten viime kesän, jolloin tehtailin urakalla aurinkohattuja. Tällä kertaa ajattelin tehdä jotain ihan muuta ja käyttää siihen vuosikausia lankalaatikossa muhineen puuvillalankaerän, jolle en ole monista yrityksistä huolimatta löytänyt hyvää mallia. 


Tätä on ollut kiva virkata, mutta tiheyden kanssa on ollut kaikenlaista hässäkkää. Voisi luulla, että virkkuuksesta saisi helposti sopivan kokoisen kun sitä on niin helppo sovittaakin pudottamatta puikoilta puolta silmukoista, mutta ei. Tämän pienen ongelmanpoikasen takia minulla on käynnissä poikkitieteellinen tutkimus miten saisin ihan vähän kutistettua tästä langasta virkattua tuotosta. Tästä näyttäisi nimittäin tulevan ihan vähän liian iso.
Ei näet millään huvittaisi ruveta purkamaan useamman päivän urakkaa, koko kun olisi täydellinen ihan pienellä fiksauksella. Tai ehkäpä ongelma poistuu ihan luonnostaan kesälomalla Suomen makoisien ruokien ja kesämökin grillimakkaroiden äärellä.


Palataan asiaan. Sitä ennen nautitaan ihanan vihreästä ja vehreästä viikonlopusta ja toivotaan että sitä vettä tulisi edes vähän vähemmän.