lauantai 21. toukokuuta 2016

Kun on alkuun päästy...

...niin antaa mennä vaan...

En tiedä onko teillä muilla ongelmia näiden liukuvärjättyjen lankojen kanssa, mutta minä en malttaisi lopettaa niiden neulomista ollenkaan. Mielestäni näihin liukuvärjättyihin ja itseraidoitettuihin lankoihin pitäisi vähintään laittaa joku "aiheuttaa riippuvuutta" varoitusteksti.

Tästä todisteena vastavalmistunut toinen Nymphalidea-huivi.


Tykästyin viime kerralla kovasti Katian Darling -lankaan. Siinä oli melko pitkät värivaihtelut ja muutenkin se oli mukavan pehmeää ja tiheäkierteistä neulottavaa. Tällä kertaa valitsin erilaisen, punasävyisen väripaletin ja sille kaveriksi yksivärisen harmaan.


Katian sävyt vaihtelevat kirkkaan puna-oranssista tumman harmaaseen ja ovat paikoitellen niin samaa sävyä Lang Yarnsin harmaan kanssa ettei niitä edes kunnolla erota toisistaan. Lopputulemana on neule jossa on kaikki hiilloksen sävyt. Tämä huivi lämmittää siis jo pelkästään sitä katselemalla.


Viime kerralla minulla oli ongelmia pingotuksen kanssa ja tällä kertaa päätinkin tehdä sen huolellisemmin. Minulla ei ole ohjeessa suositeltuja pingotusvaijereita, joten liotin huivia kädenlämpöisessä vedessä puolisen tuntia. Sen jälkeen pingotin huivin nuppineuloilla ison pyyhkeen päälle ohjeen mukaisesti.


Se kannatti, koska tällä kertaa huivin suora reuna jäi lähes suoraksi ja koko huivi asettui muutenkin paremmin mallilleen.
Neuloja on ainakin tyytyväinen.


Speksit:
Malli: Nymphalidea
Langat: Katia Darling  50 g, Lang Yarns Jawoll 50 g, kerä kumpaistakin
Puikot: 4.5 mm






lauantai 14. toukokuuta 2016

Kirjakassi

En tiedä onko viime aikojen helteillä osuutta asiaan, mutta neuleet ovat saaneet olla ihan rauhassa viime viikkoina. Välillä on mennyt useampiakin päiviä etten olen neulonut silmukan silmukkaa.

Neuleiden sijasta kaivoin taas varastokomeron ylähyllyltä esiin sinne jo kauan sitten unohtuneen ompelukoneen.  Tuli näet tarvis ommella kassi.



Joudun pari kertaa viikossa kantamaan pinon kirjoja ranskan tunnille ja tähän asti minulla on ollut käytössä "mikä-milloinkin-on-sattunut-löytymään" –laukku. Yleensä niiden kanssa on ollut kaikenlaisia ongelmia, milloin niissä on liian pitkät tai liian ohuet hihnat jotka painavat ikävästi olkaa tai milloin ne eivät ole muuten vaan kestäneet. Viimeisin mainoslahjana saatu laukku ylitti lopullisesti ärsytyskynnykseni, kun se omituisen liukkaan materiaalin takia ei pysynyt millään olalla ja läpässä olleet tarrakiinnittimet nuhjaantuivat hetkessä siihen kuntoon ettei laukku pysynyt myöskään kiinni.

Niinpä viimeisimmällä Ikean reissulla ostin palan vahvaa kangasta ja näillä Tosimummon selkeillä ompeluohjeilla surautin itselleni uuden kassin.


Ohjetta seurasin vain periaatteellisella tasolla, mitat otin omasta isohkosta kirjakasastani ja olkahihnoista tein pidemmät ja mukavammat. Muuten laukku on kaksinkertainen ja sen voi myöskin kääntää. 
Hyvä idea olisikin ommella sisäpuoli toisenlaisesta kankaasta. 


Mittausten mukaan korkeutta tuli 35 cm ja leveyttä saman verran (+saumavarat). Pohja on tasainen ja sen leveys on 10 cm. Olkahihnojen pituus on 70 cm.


Kun ompelukonekaan ei tällä kertaa suuremmalti hangoitellut vastaan niin aikaa tähän projektiin meni kaikkineen vain parisen tuntia. Hintaa kassille tuli alle 5 euroa jos ei työaikaa lasketa mukaan.



Laukusta tuli erittäin hyvä ja tukeva ja se saikin jo kehuja, joissa oli viittauksia pohjoismaiseen tyyliin, marimekkoon jne. Ensi viikolla testataan miten kassi toimii käytännössä, tämän viikon tunneilta se unohtui heti kirjoineen päivineen kotiin.

Tässä vielä kassi toiselta puolelta.



keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Perhosen siipi

Olen ollut huomaavinani, että nyt keväällä on monissa blogeissa neulottu urakalla erilaisia huiveja. Minä en ole oikein koskaan oppinut niitä käyttämään ja niinpä minun huivihistoriani on melko lyhyt; muutama kauluri ja pari huivia.  Nyt kuitenkin kaikkia näitä ihania huiveja katsellessa rupesi omia sormia syyhyttämään neuloa itselleni kokeeksi kiva keväthuivi.



Mallia ei tarvinnut kauaakaan miettiä kun ravelryn syövereistä lennähti perhosen lailla ulos tämä Nymphalidea. Huivi on siis nimetty erään perhoslajin mukaan ja se muistuttaakin kovasti perhosen siipeä. Helpolta vaikuttava ohje ilman liiallista pitsihömpötystä - siispä ihan täsmäohje minulle, joten tuumasta toimeen.

Joku aika sitten valmistuneesta Still Lightista oli jäänyt sopivasti tähteeksi kerä tummansinistä Dropsin Alpacaa ja sille hain kässäkaupasta kaveriksi kerän Katia Darlingia lempiväreissäni sini-vihreä-turkoosi -sekamelskassa. Olen hehkuttanut tätä monta kertaa ennenkin, mutta näiden liukuvärjättyjen lankojen neulominen on niin hypnoottista touhua, että jos ei perhe välillä muistuttaisi muunkin elämän olemassaolosta niin varmaan unohtuisin ihan kokonaan kotiin neulomaan ja havahtuisin vasta kun lanka loppuu. Ja se täytyy kyllä sanoa että tässä mallissa tuo liukuvärjätty lanka todella pääsee oikeuksiinsa.


Ohje oli tosiaan mukavan helppo ja leppoisa neulottava. Alkuosien jälkeen neulotaan kahta toistettavaa osiota, jotka oppii nopeasti ulkoa. Huivin koko kasvaa joka kerroksella ja sen voi tehdä niin isoksi kuin itse haluaa. Itse päätin neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää. Ja kyllähän sitä riitti ihan hyvän kokoiseen huiviin.

Ravelryssä oli varoiteltu pingotuksesta. Monet valittivat että reunat jäävät helposti liian kireiksi ja suosittelivat käyttämään isompia puikkoja. Minä neuloin koko huivin vähän ohjeessa suositeltuja puikkoja suuremmilla 4.5 millisillä puikoilla eikä reunojen kanssa ollut mitään ongelmia. Ongelma tuli vastaan vasta siinä vaiheessa kun huomasin etten ollut lukenut kunnolla pingotusohjeita. Huivin yläreunan pitäisi valmiina olla melko suora (eikä kolmio kuten minulla), joten joudun vielä ottamaan pingotusvaiheen uusiksi.

Minusta onnistuneen käsityön merkki on se, että ei ensin haluaisi koko käsityön loppuvan ja sitten haluaisi heti tehdä saman uudestaan. 
Minulla on seuraava jo tulossa.