Maastoudu!

Keväinen neuleinto puhkesi täyteen lehteensä Saroyan huivin parissa. Ihanan pehmeästä ja kauniin värisestä Puro-langasta oli mukava ja joutuisa neuloa paksuilla puikoilla. Ohje on helppo ja mukava, ja lehtikuvionkin oppi jossain vaiheessa ulkoa.

Neuleen edistyessä oli myös hauskaa seurata vihreän eri sävyjen vaihtelua lehdillä.

Joskus kuitenkin kannattaisi katsoa asioita myös kauempaa. Nimittäin.

Kauniit vihreän vaihtelut näyttävät kauempaa katsottuna vähän liian kirjavilta ja omituisilta raidoilta.

Lähinnä tästä tulee mieleen sotilaiden maastokuviot.

No, voin lohduttautua sillä että ainakin tämä on lämmin ja tätä oli kiva neuloa. Ja maastoudun hyvin keväämmällä kun luonto alkaa vihertää.

Sitten lopuksi vielä kuva-arvoitus. Mitä seuraava kuva esittää?

Niin, Brysselin taivashan se. Viime päivät on olleet juuri niitä harmaita ja sateisia joista Bryssel on kuuluisa. Mutta en anna sen häiritä, valoisammat päivät ja keväiset säät ovat vääjäämättömästi edessä ja niistä onkin sitten mukavampi nauttia kun on ensin saanut viettää harmaampia aikoja.

Mukavaa viikonloppua!

Neulovat miehet

Talviolympialaisia seuratessa ei ole voinut välttyä törmäämästä uutiseen lumilauta-areenan reunalla neulovasta valmentajasta, joka on siis mies. OK, ymmärrän että siinä tilanteessa miehen neulominen vaikuttaa kyllä kieltämättä aika erikoiselta, mutta onko neulova mies muuten vielä nykyään joku kummajainen? Miten yleisesti miehet neulovat?

Neulooko sinun miehesi?

Minun nimittäin neuloo. Ja on neulonut jo vuosia. Hänellä on se yksi sukkamalli ja yksi kaulurimalli ja yksi pipomalli, mutta niitä hän on neulonutkin urakalla sekä kotiväelle että kaikille ystäville ja tuttaville.

Myönnän että olen itsekin joskus ajatellut että onko tuo nyt kovin miehinen harrastus, istua sohvalla neulomassa. Että eikö miehen pitäisi mielummin olla jossain työpajalla nikkaroimassa huonekaluja tai autotallissa korjaamassa autoa. Mutta kaikki ei sovi kaikille ja omalle miehelleni neulominen on hermolepoa ja rentoutumiskeino siinä missä minullekin.  

Jos sen lumilautamäen reunalla olisi neulonut nainen, niin olisiko se ollut edes uutinen?

Kevättä ilmassa ja puikoilla

Koska nyt ollaan jo melkein helmikuun puolivälissä ja koska talvi on päättänyt tänä vuonna ohittaa Brysselin kokonaan, niin olen päättänyt julistaa oman kevätkauden alkaneeksi.  

Ilmasta pystyy jo haistamaan kevään (se ihana raikkaan ilman ja kostean maan yhdistelmä!) ja aamutkin ovat valoisampia. Puiston reunallakin oli jo keväistä todistusaineistoa.

Neuleosastolla sain Grommet-liivin lähes valmiiksi ja huomasin että lankaa olisi riittänyt vielä hihoihinkin, eli kokonaiseen villatakkiin. Hihat olisi saanut helposti lisättyä liiviinkin, mutta koska en ollut tehnyt liiviin napinreikiä ja koska huomasin kauluksessa oli pieni mutta ärsyttävä virhe (ja koska olen  pilkunviilaaja), niin purin koko tekeleen ja aloitin taas alusta, kolmatta kertaa.

Vartalo-osaan päästyäni laitoin tämän neuleen vähäksi aikaa jäähylle, sillä keväästä intoutuneena halusin tehdä pienen piristävän välineuleen. Löysin nimittäin vaatehuoneen perukoilta muovikassin jossa oli kolme kerää Novitan Puro-lankaa kauniissa metsän väreissä. Se suorastaan kutsui neulomaan itsensä Saroyan-huiviksi, jonka reunaa kiertää keväinen lehtikuvio.

Talvea vietän enää vain hetkellisesti talviolympialaisia katsomalla, mutta muuten on siis kevät. Aurinkoisia kevätpäiviä myös sinulle!

Nämä ajat eivät ole meitä varten

Tämä viikko on ollut niitä, jotka toivoisi voivansa aloittaa ja elää uudestaan, eri tavalla ja paremmalla lopputuloksella.

Alkuviikosta tuli takapakkia erään suunnitelman kanssa, josta olin pitkään haaveillut. Sitä seurasi hetkellinen epätoivon syövereihin ja murheen alhoon vaipuminen. Sen seurauksena  myös elimistön puolustuskyky romahti ja loppuviikolla sain oikein kunnon flunssan. 

Sitä, ja alkuviikon pettymystä olen nyt pari päivää sängyn pohjalla potenut, mutta eiköhän tästä(kin) ojasta vielä nousta. 

Lääkkeeksi olen itselleni määrännyt lämpimän juotavan ja särkylääkkeiden lisäksi hyvien kirjojen lukemista, hyvien tv-sarjojen katsomista, lepäämistä, flappy birdin pelaamista, laiskottelua, neulomista ja uusien suunnitelmien tekemistä. Kaikki tämä viltin alta, kotisohvalta käsin tehtynä. 

Näihin tunnelmiin sopii hyvin tämä:

Recycle or die!

Tämä vuosi on alkanut neuleiden osalta kierrätysteemalla. Jossain vaiheessa tietyt vaatekaappiin unohdetut, käyttämättä jääneet neuleet rupesivat ärsyttämään niin paljon että vaatekeräykseen viemisen sijaan päätin miettiä langoille uusiokäyttöä. 

Purkaminen on kuitenkin hirveän tylsää hommaa, varsinkin jos on ommellut kappaleet oikein perusteellisesti yhteen tai päätellyt langanpäät niin hyvin ettei neuletta meinaa saada purettua millään. Alkusysäyksen tälle purkuprojektille antoikin viime syksynä tapahtunut muutto pienempään asumukseen. Tilaa säilytellä vanhoja vaatteita on vähemmän ja toleranssi nurkissa pyöriville turhakkeille aika matala.

Tämä uusin neuleprojektini, 'Grommet Eyelet Ridge Cardi Vest' -liivi, oli entisessä elämässään iso kolmion muotoinen hartiahuivi. Siitä tuli alun perin hiukan väärän mallinen, kolmion pohja oli liian lyhyt ja sivut liian pitkät, eikä se ikinä pysynyt kunnolla harteilla.  Niinpä se muutaman käyttökerran jälkeen jäi vaivihkaa pois käytöstä ja siirrettiin vaatekaapin perukoille. Lanka oli kuitenkin ihanan pehmeää ja laadukasta (ja aika kallistakin) merinovilla-alpakka-silkki –sekoitusta, joten en raaskinut sitä antaa poiskaan.

Ravelryn ohjeita selatessani löysin tämän ilmeisesti lähes samanlaisesta langasta samankokoisilla puikoilla (no. 7) tehdyn liivin johon heti tykästyin. Liivi neulotaan alhaalta ylöspäin pyörönä. Langanmenekkikin oli passeli omalle rajalliselle määrälle tuntematonta (lue: vyötteet hävitetty vuosia sitten) kierrätyslankaani. Bingo! Täydellinen ohje langalleni! Mutta kuinkas sitten kävikään? Luotuani ohjeessa mainitun silmukkamäärän kokoon M ja neulottuani muutaman ensimmäisen kierroksen rupesi vaikuttamaan siltä, että tulossa on teltta. Mikä siis neuvoksi?

Mallineuletilkkua en tietenkään vieläkään viitsinyt ruveta neulomaan. Kun aina sanotaan että ongelmia pitäisi katsoa uudesta perspektiivistä niin rupesin miettimään ohjetta toisinpäin. Koska neuleen koko on paljon helpompi hahmottaa ja suunnitella ylhäältä alaspäin neulottaessa, niin aloitin saman ohjeen lopusta alkuun, eli kaula-aukosta alaspäin. 

Kun ohjeessa sanotaan että päättele lopuksi x määrä silmukoita, niin minä luon saman verran. Kun ohje pyytää kaventamaan, minä lisään. Vähän pienemmillä silmukkamäärillä, mutta muuten ohjeen mukaan. Olen nyt päässyt hihansuihin saakka ja hyvin pyyhkii. Tällä metodilla pystyn myös paremmin kontrolloimaan langan riittävyyttä, kunhan pääsen vartalo-osaa neulomaan. Katsotaan mitä tästä seuraa. Don't miss the next episode!

Brysselissä odotellaan edelleen talvea. Sää on ollut muutaman sateisemman viikon jälkeen taas aurinkoinen ja ihanan raikas. Pakkasta on ollut omien empiiristen havaintojeni mukaan koko talvena kahtena aamuna. 

Vaikka ulkona odotellaan lunta niin ikkunalaudalla, pienessä kasvihuoneessa on jo kevään merkit ilmassa. Ruotsalaisesta huonekalujätistä ostamani lihansyöjäkasvi on kasvanut ja kukoistanut, vaikka internetissä varoiteltiin sen olevan hyvinkin vaikeahoitoinen ja kotioloissa kasvatettaessa jotakuinkin tuhoon tuomittu. 
Samaisessa kasvihuoneessa olevat "helpot" yrttiruukut eivät sen sijaan ole menestyneet ollenkaan. Oregano kasvatti pari pikkuriikkistä ohutta tainta jotka ovat olleet samankokoisia jo useamman kuukauden ja salviakin kuivui viikossa karahkaksi. Korianteri ei kestänyt senkään vertaa.

Yhden banaanikärpäsen tämä on saanut veden lisäksi ravinnokseen ja ilmeisesti siitä tyytyväisenä se kasvatti valtavan pitkän kukkavarren ja avasi pienet valkoiset kukat. Jännittävää seurata mitä seuraavaksi tapahtuu. Jotenkin tulee niin tämä mieleen.

Favorite cardigan

No niin, valmista tuli!

Mallina oli  'Favorite cardigan' Wendy Bernardin kirjasta 'Custom knits'. Olen ostanut kirjan jo monta vuotta sitten, mutta en ole tähän mennessä päässyt kuvien ihastelua pidemmälle.

Lankana oli kierrätettyä Patons Classic Woolia, joka on aiemmin palvellut Bluebell Boatneck –puserona. Ko. pusero ei ollut meikäläisen vartalotyypille sopiva (käyttöön olisi tarvittu vyötärö), joten se joutui muutaman vuoden vaatekaapissa marinoinnin jälkeen lähes käyttämättömänä purkuun.

Tämä takki neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Yhtäkään saumaa ei tässä tarvinnut ommella, mikä helpotti työtä ja neulojan hermoja suuresti. En ole mitenkään hyvä neulottujen kappaleiden yhteen ompelemisessa ja muutenkin kappaleet pingotettaessa ja viimeistään ommellessa venyvät ja vanuvat eri kokoisiksi. Varsinkin hihan paikalleen sovittaminen on joka kerta yhtä tuskaa. Nyt ei tarvinnut tuskailla ja sen takia valmistakin tuli suitsait sukkelaan. 

Alkuperäinen ohje oli tehty avarammalla kaula-aukolla ja lyhyemmillä hihoilla ja vartalo-osalla, mutta muokkasin ohjetta vähän oman oloisemmaksi ja tein täyspitkät hihat ja helman.

Toivoin tästä villatakista helppoa ja mukavaa vapaa-ajan asustetta, joka ei Belgian säätä kavahda, ja vähän siltä näyttää että sitä sain mitä tilasin. Uskoisin että kyllä tästä vielä ihan käyttövaate tulee. 

Voi olla että ensi viikolla tarvitaankin jo lämmikettä, nimittäin jos sääennustukset paikkansa pitävät, niin  tänne Brysseliin saattaisi olla luvassa jopa lunta. Se olisikin piristävää viime viikkojen jälkeen, jolloin työmatkan näkymä on useimmiten ollut tämä:

Toinen hiha toden sanoo

Brysselissä on joulukuusisesonki parhaimmillaan. Jalkakäytävillä ei oikein mahdu kävelemään vaan saa puikkelehtia joulukuusien välissä.

Puistossa lehtipuhaltimet ja tuuli ovat puhaltaneet syksyn lehdet pois ja viime päivien sateet huuhdelleet loput. Maisema näyttää kovin talviselta ja paljaalta.

Villatakkiprojekti on edennyt kolmanteen hihaansa. Otin sitten puikot kauniiseen käteen ja purin ensimmäisen yritelmän pois. Neuloin uuden hihan loivemmilla ja vähemmillä kavennuksilla ja voilà! Käsi mahtuu hihaan ja sitä voi jopa taivuttaa!

Jännitysmomentiksi jää mahtuuko nappilistan laittamaan kiinni mutta jotain jännitystähän elämässä pitää olla. Enää en rupea purkuhommiin ennenkuin on viimeinen pakko.

Neuleseurana villatakkia tehdessä minulla on ollut tv-sarja Breaking Bad. Se näyttää olleen aika suosittu ja ymmärrän kyllä hyvin suosion salaisuuden. Olen itsekin jäänyt siihen jo koukkuun vaikka menossa on vasta ensimmäinen tuotantokausi. 

Tykkään usein neuloessa katsella tv-ohjelmia tai elokuvia ja olen antanut monille neuleillekin työnimen kulloinkin katsotun ohjelman mukaan. Niinpä minulla on esim. Komisario Montalbano -villatakki ja useampi pari Formula 1 -sukkia. Lukemaan en ole vielä oppinut neuloessa vaikka olen yrittänytkin harjoitella. Siinä joutuu keskittymään liikaa kumpaankin tehtävään eikä se onnistu kuin e-kirjojen kanssa. Videot ovat armeliaampia ja niitä voi seurata puolella silmällä putoamatta heti kärryiltä.

Täytyykin tästä lähteä Walter H. Whiten seuraan, palataan!