Hunky dory!

Terveisiä pääsiäislomalta! Sitä vietin perheen kanssa tuolla oudolla saarella, jossa kaikki on vähän väärinpäin. Autoilla ajetaan väärällä puolella tietä ja busseissa on kaksi kerrosta. Ihmiset puhuvat tuttua kieltä höystettynä oudoilla ilmauksilla kuten 'bee's knees' ja 'hunky dory'.

Turistinähtävyydet piti tietysti kiertää läpi.

Jännitystä matkalta ei myöskään puuttunut. Bobbyt nappasivat verekseltään kiinni Buckinghamin palatsin lammessa uineen miehen.

Sää ei uintikuvista huolimatta erityisemmin suosinut, mutta kuka nyt Englantiin hyvän sään perässä matkustaakaan. Pääasia että hauskaa oli ja että sain nähdä viisi matkakohdettani:
1) Big Ben
2) Bobby
3) 2-kerroksinen bussi
4) Punainen puhelinkoppi, ja
5) Buckinghamin palatsi.

Jaa että lankakaupat? Käsityöt?? Mitä ne nyt taas olikaan???

Dither

Niinpä siinä sitten kävi, että tarvittiin useampi jakso Top Gearia ja Voice UK:n finaali että saatiin tämä sukkapari valmiiksi

Täytyy kyllä sanoa että olen oikein tyytyväinen sekä sukkiin että itseeni kun sain vuosia kestäneen kirjoneuleboikotin lopetettua.  Edelliskerrasta onkin aikaa ja se sukanalku lojuu edelleen lankakorin pohjalla loppusijoituspaikkaa odottamassa.

Sukkien ohje on Dither ja se on saatavilla Ravelrystä. Malli on oikein armelias kirjoneuleita aloitteleville; vain kaksi väriä kerrallaan puikoilla eikä pitkiä langanjuoksutuksia. Tätä voi neuloa vaikka telkkaria katsoessa ja mallikerta on armelias pikku virheille. Näitäkään sukkia ei kannata liian tarkkaan katsoa.

Ohjeessa mainitaan että nämä voi neuloa mihin tahansa perussukkaohjeeseen. Niinpä päädyin tekemään nämä tutulla ja turvallisella Novitan perussukkaohjeella, koskapa lankakin oli kaapista löytynyttä 7 veljestä.  Ja koska vanhoja lankavarastoja tyhjensin niin värit valitsivat itse itsensä.

Näistä tuli sen verran kivat että taidanpa tehdä toisenkin parin toisella värityksellä. Mutta en ihan vielä. Välillä pitää taas jatkaa tätä uusinta ikuisuusprojektia. Brysselin sää on muuttunut sen verran kesäiseksi että ehkäpä se antaa taas uutta potkua kesäneuleeseen.

Työmatkan varrelta

Tälläkään viikolla en voi kehuskella valmistuneilla käsitöillä. Puseron tekele on saanut rauhassa pölyttyä olohuoneen nurkassa ja sukalta puuttuu toinen pari.

Koska ei nyt ole käsityöpuolella esiteltävää, niin esittelenpä teille näkymiä Brysselistä työmatkan varrelta.

Heti kotioven ulkopuolella kukkii parhaillaan tällainen upea  'Japanese sour cherry' -kirsikkapuu.

Asun Schaerbeekissa ja tällä alueella on on aloitettu muutama vuosi sitten taideprojekti jossa katukiviä on korvattu erilaisilla keramiikkalaatoilla. Linkin takaa niitä voi katsella lähemmin ja paremmin.

Matkan varrella on "Kuivuneen kukan kahvila", jonka kaikki näyteikkunan kukat ovat pystyyn kuolleita. Ajattelin ensin koko kahvilan olevan hylätty, mutta ei, kyllä se ihan toiminnassa on. 

Luulisi tuollaisten kasvien karkottavan asiakkaat. Minä en ainakaan ensimmäisenä tänne menisi kahville.

Katutasolla olevissa ikkunoissa voi nähdä yleensä kukkia, kissoja ja koiria. Joillakin on järeämmät vahdit.

Tähän aikaan vuodesta ovat puistot kirjaimellisesti kukkeimmillaan.

Matkalla ylitän aukion, jolla on tämä suihkulähde. Sen nimi on "Fontaine Boca la Luna", mutta mitä se esittää? Minulle siitä tulee mieleen öljynporaustorni.

Lupaan että tämä on viimeinen kuva kukkivista puista, mutta kun nämä ovat niin upeita. Ja niitä on täällä niin paljon.

Kaunista keväistä viikonloppua sinne missä ikinä tätä luetkin!

Työn alla

Kevät keikkuen tulevi ja neuleprojektit samoin.

Terapianeule on edelleen niin alkutekijöissään ja edistyy niin h-i-t-a-a-s-t-i, että kelpaisi vastaukseksi siihen lasten arvoitukseen "mikä on hitauden huippu?"

Saa nähdä saako tämän täksi kesäksi päälle, vai siirtyneekö seuraavan suven puolelle.

Koska tuon silkkineuleen tekeminen on niiiiin hidasta niin otin puikoille myös toisen vähän vaihtelevamman työn, johon sain inspiraation eräästä suosikkiblogistani. Jännityksellä odotan lopputulosta itsekin.

En olekaan kirjoneuletta neulonut miesmuistiin. Syy kirjoneuleiden epäsuosioon on muistikuvat koko ajan sotkussa olevista langoista, hirveästä päättelyurakasta ja kirraavasta ja joustamattomasta neuleesta. Tätä on kuitenkin ollut yllättävän hauska neuloa, vaikka silmät kierossa onkin joskus saanut kaaviota seurata.

Sukat olisi tästä tulosessa. Ei näistäkään mitään superjoustavia näytä tulevan, vaikka kuinka novitan sukkaohjeen mittoja sommittelin isommaksi, mutta katotaan.

Brysselin kevät on myös keikkunut hyytävän tihkusateen ja porottavan auringonpaisteen välillä.  Yöt ja aamut ovat olleet melkeinpä kylmempiä kuin keskitalvella. Mutta kaunista täällä on; puut on hiirenkorvilla ja kaikki kukkii.  

Viikonlopuksi on odotettavissa aurinkoista ja lämmintä. Nyt voi taas näyttää kieltä niille jotka varoittelivat Belgian kamalasta säästä :-)

Sä oot silkkii

Vanhojen lankojen kierrätysbuumi jatkuu edelleen, ja tällä kertaa komeron kätköistä löytyi iänikuinen, takavuosina colourmartista tilattu silkkilanka, josta olen ammoisina aikoina neulonut clapotis-huivin. Huivin jälkeen lankaa jäi reilusti jäljelle, enkä keksinyt sille enää käyttöä. Yritin pari kolme kertaa aloitella siitä jotain, mutta mikään ei oikein iskenyt eikä onnistunut.

Vika ei ole langassa; se on aivan ihanan pehmeää ja siinä on kaunis himmeä kiilto. Väri on "moss green", jota ei saa millään kameralla toistettua koskaan oikein. Jos osaat kuvitella melko vaalean, hieman omenanvihreään taittuvan värin niin olet lähellä. Langan ainoa huono puoli on se, että se on melko löyhäkierteistä ja sen takia  aika työlästä neuloa. Langan ohuuskaan ei välttämättä ole tässä mielessä plussaa. Mutta jos jaksaa nähdä vaivaa, niin lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Selailin ravelrystä mitä muut ovat tästä ja samanlaisista langoista neuloneet ja palasin aina tähän malliin. Kaunis ja yksinkertainen. Helppo toteuttaa ja mikä tärkeintä, malli on armelias vyötärölle.

Tämän työn valmistumista tosin saanee odotella, sillä en aio ottaa tästä mitään stressiä. Päinvastoin, lanka on niin kaunista ja pehmeää, että sitä on ihan pakko jäädä välillä ihan vain silittelemään ja katselemaan ja  ihailemaan. Olenkin ristinyt tämän jo zen-terapianeuleeksi. Vaikkei tästä tulisi ikinä valmista niin ainakin voin sanoa, että tätä on ollut ilo katsella ja hypistellä.  Koska koko neulomisinnon ideahan taitaa juurikin olla itse neulomisprosessi eikä se valmistuva tuotos. Vai mitä mieltä olette? Harva valmis neule on niin tärkeä kuin se kesken oleva tekele.

Näiden syvällisten neulomusmietteiden vallassa toivotan teillekin oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! Itse aion viettää sitä Pride and Prejudicen uusintakatselukierroksen ja terapianeuleeni parissa. Maanantaina olen varmasti kuin uusi ihminen!

PS. Anteeksi otsikon aiheuttama korvamato

Viikonloppuna

Brysseliin tuli viikonloppuna kesä. Juuri valmistunut villatakkikin oli liikaa lämpimässä säässä. 
Puistossa olivat puut ja pensaat jo kukassa.

Kauniin puistopäivän päätteeksi oli mukava tulla kotiin kahville ja appelsiinimuffinseille. Kuorrute taas on täältä. 

Leivointainspiraation takana on mies, joka oli vahingossa ostanut kotiin suolatonta voita. Joskus virheostoksesta on enemmän iloa kuin siitä varsinaisesta tuotteesta, joka olisi pitänyt ostaa.

Tällä viikolla kesä jatkuu, nautitaan siitä.

Grommet

Joskus käy tuluskukkarossakin niin päin että aloittaa pienen neuleliivin ja sitten huomaakin että lankaahan jäi reilusti yli ja päättääkin tehdä villatakin. 

Löysin ravelryn kautta kauniin Grommet Eyelet Ridge Cardi Vest -liivin ohjeen ja neuloinkin sen viittä vaille valmiiksi kun huomasin että lankaa jäi aika lailla yli. En ollut varma miten paljon hihoihin tarvittaisiin, mutta päätin ottaa riskin ja kokeilla riittääkö. Koska kuitenkin sen verran olin ohjetta seurannut etten ollut tehnyt nappilistaan napinreikiä niin päätin purkaa koko tekeleen ja aloittaa alusta. Story of my life…

Neuloin takin ohjeesta poiketen ylhäältä alaspäin eli luin ohjetta väärinpäin. Tämä oli hyvää aivojumppaa koska itse neule oli melko yksinkertainen. Lisäsin neuleeseen täyspitkät hihat ja nätit napit ja hyvä tuli. 

Ja  lankaa jäi vieläkin jäljelle! Miten ihmeen paljon sitä on voinut yhteen villahuiviin kulua? Tämä lankahan palveli aikaisemmin isona villahuivina, jonka takavuosina neuloin mutta en sitten tykännyt käyttää, joten laitoin langat kierrätykseen.

Tällainen valoilmiö on nyt bongattu Brysselin taivaalta useimpina päivinä parin viime viikon ajan.

Viikonlopuksi on luvattu säätiedotuksessa lähes kesäisiä olosuhteita, sunnuntaille +19 astetta, joten täytyy ruveta tekemään suunnitelmia ettei tällainen ihanuus mene hukkaan.

Pahoittelen kuvien laatua ja varsinkin väriä (takki on oikeasti siniharmaa), mutta valoilmiö ei vielä ihan riitä sisäkuvaukseen. Yritän saada takista parempia kuvia jos vain olosuhteet/säät/kuvaaja sallivat.