sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Palmikkohuppari

Teini-ikäisille lapsille ei oikein osaa neuloa mitään, makutottumukset ova kertakaikkiaan niin erilaiset. Eivätkä teinit, meillä ainakaan, ole edes kovin kiinnostuneita käyttämään neuleita, varsinkaan kotitekoisia. 

Niinpä ilahduin kun 16 v poikani toivoi minun neulovan hänelle villapuseron. Hänellä oli siihen ideakin, jonka hän minulle välitti kahden kuvan muodossa.
Puserossa pitäisi olla yläosaa kohti ohenevia palmikkoja kuten kuvan muotinäytöksen miehellä. Lisäksi siinä pitäisi olla huppu kuten toisessa kuvassa. Ja väri saisi mielellään olla tumma.

Yritin käsityösivujen syövereistä etsiä kuvan puserolle ohjetta, mutta en löytänyt mitään sinne päinkään. Selailin erilaisia palmikkomalleja, mutta en tullut niistäkään paljon viisaammaksi. Lopulta sisuunnuin sen verran että päätin että kyllä meikäneuloja nyt yhden villapuseron osaa neuloa ilman ohjettakin.
Päätin neuloa puseron alhaalta ylös jotta saisin erikokoiset palmikot kohdilleen ja jotta minulle jäisi aikaa miettiä ja suunnitella hartiaseudun kavennuksia ja huppua. Silmukkamäärän päättivät langan paksuus, aiemmat kokeilut sekä lopun viimein mutu-tuntuma. 

Ensimmäiset, paksuimmat palmikot onnistuivat hyvin yhdeksällä silmukalla. Seuraavassa osiossa tulikin ensimmäinen tenkkapoo kun palmikkoa piti kaventaa ja sen puolin lisätä tasaisesti nurjien silmukoiden määrää, mikä ei parittomalla silmukkamäärällä oikein hirveän tasaisesti onnistu. Luovalla ratkaisulla sekin lopulta onnistui.
 
Kainaloihin päästyä oli pakon edessä tehtävä päätös kaarrokkeen kavennuksista. Pojan antamassa kuvassa kavennukset on kauniisti piilotettu kaarrokkeeseen ja tämä oli minullakin ohjenuorana ja päämääränä. Vaan kuinkas sitten kävikään? En saanut millään kavennuksia istumaan kolmannen ja kapeimman palmikkokuvion sekaan niin, että jäljestä olisi tullut sellainen kuin halusin. En tajua miten ne ovat sen tuossa muotinäytöksen puserossa tehneet? 

Tässä vaiheessa olin muutenkin jo niin leipääntynyt koko neuleeseen, että päätin tehdä kavennukset miten parhaiten osaan eli raglanina.

Helpotuksen huokaus. Tämän päätöksen ansiosta myös kaula-aukko ja huppu syntyivät helposti kun ei tarvinnut niiden lisäksi enää miettiä minne ne kavennukset oikein laitetaankaan.
Tein huppuun ja kaula-aukkoon vielä leveän joustinneulereunuksen ja päättelin koko komeuden i-cordilla.
Kerrankin kaikki palaset naksahtivat kohdalleen, nimittäin puserosta tuli täydellinen. Se on sopivan kokoinen, sisältää kaikki toivotut ominaisuudet, lämmin, upea. Joustavan neulepinnan ansiosta pusero on päällä kuin äidin antama lämmin halaus. 
Samanlainen se ei kylläkään ole kuin pojan alun perin kaavailema malli, mutta eipä tarvitsekaan.
Langasta voisin sen verran sanoa, että ensimmäinen kerä meni kiroillessa, koska langassa oli sen sata solmua. Ajattelin tämän olleen syy edulliseen hintaan ja pelkäsin että muutkin kerät ovat samanlaisia. Onneksi loppuerä oli priimaa. Muuten lanka oli oikein mukava uusi tuttavuus ja miellyttävä neulottava. 
Tummanharmaa väri tosin ei ollut kaikkein silmäystävällisin vaihtoehto sydäntalven hämärinä päivinä neulottavaksi, varsinkin kun koko ajan piti skarpata palmikonkiertojen kanssa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja mikä parasta, poika on tyytyväinen ja äiti on tyytyväinen.

Pähkinänkuoressa:
Malli: Oma
Lanka: Annell Malmedy (100% villa)
Puikot: 4 mm
Fiilis: Voitin!



9 kommenttia:

  1. Kerrassaan upea! Vetää ihan sanattomaksi.
    Ja hienoa, että poika osasi pukea toiveensa sanoiksi (tai kuviksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Ja kyllä, kuvien perusteella oli kyllä helpompi suunnitella tämä pusero kun tiesi heti mitä halutaan.

      Poista
  2. Todella upea! Ja vielä, että olet tehnyt ilman ohjetta :O Minulla ei kyllä uskallus riittäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Kyllä minullakin meinasi välillä usko loppua, mutta valmiin lopputuloksen näkeminen kiinnosti niin paljon että jaksoin loppuun.

      Poista
  3. Todella hyvin onnistunut! Tekija voi olla tyytyväinen ja omistaja saa katseet kääntymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ingi! Täytyy tosiaan iloita että molemmat olemme tyytyväisiä lopputulokseen, teinien kanssa siitä ei aina ole niin takuuta :-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Nimenomaan säätöä tästä kyllä löytyy :-)

      Poista
  5. Wau! Ompa upea paita! Ja ihan parasta että poika ja äiti olivat molemmat tyytyväisiä lopputulokseen!

    VastaaPoista