Purkaako vai eikö purkaa, kas siinäpä pulma

Neulerintamalla salamasota on siirtynyt viivytystaisteluvaiheeseen. Sain automatkalla aloitetun villatakin ensimmäisen hihan jo lähes valmiiksi kunnes huomasin, että koko takkihan on aivan liian pieni. Hiha kiristää ikävästi eikä takki mene rinnuksista lähimainkaan kiinni. Toki siitä vielä puuttuvat ympärysmittaa lisäävät nappilistat, mutta hiha on kyllä auttamattoman tiukka.  Varmaan tämäkin neulomus pingotettaessa venyy, mutta miten paljon? Haluaisin takista istuvan, en sellaista jonka alle ei mahdu mitään vaatteita, käsiä ei pysty taivuttamaan ja nappilista soi. Millään ei huvittaisi ruveta purku-urakkaan, mutta kai se on pakko. Hiha ainakin on otettava uusiksi.

Vai onko sittenkään? Nyt alkaa sisäinen taistelu siitä neulonko pokkana takin valmiiksi, pingotan, venytän ja mietin sitten sopiiko vaiko ei, vai puranko nyt kiltisti lähestulkoon valmiin hihan ja aloitan alusta. Purkaako vai ei, nämä ovat niitä elämän suuria kysymyksiä.

Huomasin että kun neuleprojektissa tulee vastoinkäymisiä niin minulle tulee aina sama reaktio. Sysään työn vaivihkaa syrjään "odottelemaan" ja rupean tekemään mitä tahansa muuta. Jopa vastenmielisemmätkin tai jo unohtuneet projektit kelpaavat silloin työn alle. Tällä kertaa sain pääteltyä jo kuukausia sitten valmistuneet sormikkaat, joissa oli ikävän paljon langanpäitä odottelemassa päättelyä. 

Taidankin villatakin jäähykauden aikana neuloa sormikkaisiin sopivan myssyn. Täytyykin sukeltaa ravelryn syövereihin etsimään sopivaa mallia…

Hyvää uutta vuotta!

Joulu on nyt juhlittu, pakattu ja viety varastoon. Saturninan sukkatehtaan tuotanto sai hyvän vastaanoton ja kaikki olivat iloisia lahjoistaan. Sukille olikin käyttöä, sillä Pyreneillä oli tähän aikaan vuodesta kylmä, sekä ulkona että varsinkin sisällä.

Espanja tervehti meitä upealla auringolaskulla heti rajan ylityksen jälkeen.

Matkaohjelmaan kuului ystävien kanssa seurustelua, ruokailua, lisää seurustelua ja lisää ruokailua. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Teimme myös muutamia päiväretkiä, mm. rannalle Lloret de Mar -nimiseen paikkaan, joka tähän aikaan vuodesta solveltui ainoastaan kävelyyn tuulenpitävä ja lämmin anorakki päällä.

Kaunista siellä silti oli. Kävelyretken jälkeen piti käydä nauttimassa kupponen kuumaa.

Upeista maisemista sai nauttia myös majapaikassamme. Ikkunasta näkyi majesteellinen Montseny.

Ajomatkalla, omaa ajovuoroa odotellessa, tuli aloitettua uusi neuleprojektikin.

Mutta siitä lisää tuonnempana.

Oikein hyvää uutta vuotta! Toivottavasti ehdit vuoden vaihtuessa syödä kaikki 12 viinirypälettäsi ja kaikki toiveesi toteutuvat. Itse sain suun täyteen viinirypäleitä enkä siinä hötäkässä muistanut toivoa yhtäkään toivetta. Toivon silti että tästä vuodesta tulee hyvä. Lupauksia en myöskään muistanut tehdä, joten yritän vain elellä mahdollisimman terveellisesti ja onnellisesti!
Sitä samaa myös sinulle!

Kerta kiellon päälle

Jos vielä vähän niistä sukista.

Oli pakko neulaista vielä yksi pari pojalleni, jolla perinteiseen "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -tyyliin, ei ollut sopivia villasukkia. Puolustuksekseni sanottakoon, että olin hänelle sukat neulonut viime talvena, mutta kun 13-vuotias poika kasvaa samaa vauhtia kuin Suomen vaihtotaseen alijäämä, niin eihän ne entiset sukat mahtuneet enää alkuunkaan.

Nämä on neulottu mukaellen Novitan perusohjetta koossa 42 siten, että 2 oikein 2 nurin -joustinneuleen sijaan on tehty 3 oikein 1 nurin -neuletta. Lopputulos on hivenen tyylikkäämpi, sanon ma. Lankana edelleen se sama 7 veljestä.

Tänään alkoi joululoma ja ainakin loppuvuoden ajan aion keskittyä enää ja ainoastaan seuraavanlaisiin sukkiin. 

Oikein rauhaisaa ja ihanaa joulua myös sinulle!

Palmu

Kylläpä loksautin leuat oikein kunnolla eilisellä päiväkävelyllä Parc du Cinquantenairen kulmalla. En ole mikään biologian tai maantiedon asiantuntija, mutta olen aina kuvitellut Belgian kuuluvan johonkin hieman pohjoisempaan lauhaan lehtipuuvyöhykkeeseen, jossa on aika normaalit neljä vuodenaikaa, ml. melko kylmä talvi. (Toim. Huom. Tämä on siis ensimmäinen talveni täällä, joten parempaa tietoa ei vielä ole).

Joka tapauksessa, mikäs muu se kadunkulmauksessa olla möllötti kuin palmu! Ei mikään muovista tehty valepalmu, vaan aito ja oikea. Tästä ihmetyksestä piti sitten ottaa oikein valokuvakin.

Ja kun johonkin asiaan oikein rupeaa kiinnittämään huomiota, niin niitähän alkaakin sitten näkyä joka paikassa. Eipä tarvinnut monta sataa metriä kävellä, kun samaisen puiston toisella kulmalla tuli vastaan oikein palmuplantaasi.

Ilmeisesti nämä pärjäävät kylmemmässäkin koskapa ovat mitä ilmeisemmin (koosta päätellen) jo useamman vuoden viihtyneet Brysselin trooppisessa ilmastossa. Jos palmu täällä talven pärjää niin enköhän minäkin.

What does the fox say?

Jotta tästä ei ihan kokonaan sukkablogia tulisi niin nyt olisi muutakin esiteltävää, vihdoinkin.

Tyttärestä tuli Ylviksen videon jälkeen kettufani ja tähän saumaan päätin iskeä joululahjaprojektissa. Tällainen siitä sitten tuli:

Ohjeen löytäminen oli ns. kiven takana. Jostain syystä kaikki linkit viittasivat Muumurun nettisivulle, josta ohje oli jo poistettu. Nykyään se löytyy heidän Facebook sivultaan täältä.
Ohje on hyvin yksinkertainen ja nopea neuloa. Neuloin itse ketun naaman kahdella värillä ja huolittelin korvien reunat virkkaamalla kerroksen oranssilla langalla. Tuli hieno!

Mutta palatakseni vielä hetkeksi sukkiin (anteeksi!) niin tässä on tämän joulun sukkasatoa:

Kaikki on neulottu Novitan 7 veljeksestä ja kaikki menevät samaan perhepiiriin lahjaksi. Yhdet sukat on vielä puikoilla, sen jälkeen sukkaosasto suljetaan toistaiseksi.

Brysselin talvi ei ota tullakseen, mutta en tiedä olenko asianlaitaan nyt niin kovin pettynyt. En kaipaa lunta enkä jäätä, mutta maassa maatuvista syksyn lehdistä olisi kiva jo päästä. Viime päivät on olleet suorastaan keväisen aurinkoisia ja kirpeitä, täydellisiä puistossa käyskentelyyn.

Lisää sukkia

Sukkatehtailu jatkuu.

Eilen suosikkileffaani Tuntematonta Sotilasta katsoessani neuloin loppuun nämä Novitan pintaneulesukat seiskaveikasta. Sukista tuli tuon pintaneuleen ansiosta todella joustavat ja jotenkin "kuohkeat". Luulen, että sukat ovat myös todella lämpimät. Uskon, että lahjan saajakin arvostaa tätä ominaisuutta sillä hän asuu Espanjan Pyreneillä vuoristotalossa, jossa ei keskuslämmitystä tunneta.

Eilen vietin vapaapäivää töistä ja siivosin kodin oikein juurta jaksaen. Siitä olikin mukava rauhoittua itsenäisyyspäivän viettoon ja samalla julistaa myös joulukausi alkaneeksi. Ihme kyllä onnistuimme paikallistamaan joulukoristeet muuton jäljiltä suhteellisen vaivattomasti ja nyt on kodissa ihana ja rauhoittava joulutunnelma.

Muutenhan täällä Brysselissä on ollut hieman vaikea virittäytyä joulutunnelmaan, koska sää on ollut kaikkea muuta kuin jouluinen tai edes talvinen. Vai mitä sanotte talvimaisemasta:

Luisteleminen on tällä lammella joka tapauksessa kielletty. Ja vaikkei olisi, niin en silti suosittelisi kokeilemaan.

Sukkaa pukkaa

Saturninan sukkatehtaasta päivää.

On taas se aika vuodesta, jolloin havahdutaan siihen että joulu on jo ovella eikä yhtään lahjaa ole valmiina. Sitten aletaan puikot sauhuten neulomaan sukkia ja muita pienempiä neuleita ilman sen kummempia suunnitelmia kuin että nopeasti on saatava valmista.

Voin nyt esitellä ensimmäisen parin melkein valmiita lahjasukkia täällä, koska olen täysin saletti siitä, ettei lahjan saaja lue tätä blogia. Eihän tätä lue vielä kukaan muukaan.

Joten, ta-daa, tässä hyö ovat:

Ohje löytyi täältä. Itse olen sitä muokannut 13-vuotiaan jalkaan sopivammaksi siten, että puikoilla on yhteensä 45 silmukkaa ja palmikkoa on pienempi pätkä. Toivotaan että arvio osui oikeaan.

Samaan aikaan kun muu maailma valittaa lumisateista ja myrskyistä, Brysselissä oli tänään kaunis ja aurinkoinen päivä, tuntui kuin olisi ollut jo hippunen kevättä ilmassa.