Siedätyshoitoa

Tulipa tartuttua pitkästä aikaa virkkuukoukkuun ja tehtyä kesäkassi.

Minulla sattui olemaan pari rullaa kalastajanlankaa kaapin perukoille unohtuneena. Kevätsiivousinnostuksessa otin ne esille ajatuksena viedä ne kierrätykseen, mutta ajattelin sitten antaa niille vielä viimeisen tilaisuuden.

Minulla on nimittäin paha "kalastajanlanka-allergia". Se on tullut lapsena saadusta liiallisesta altistuksesta tälle langalle. Meillä oli kotona tästä langasta tehtyjä sänkypeittoja, verhoja, pöytäliinoja ja kaikkea muuta mitä nyt virkkaamalla voi tehdä. Molemmat mummoni olivat kovia käsityöihmisiä ja kummankin lempiharrastus oli virkkaus. Lankana oli aina luonnonvaalea kalastajanlanka ja virkkuita tehtiin omalle perheelle, sukulaisille, naapureille ja ystäville. 

Minullakin on näitä sänkypeittoja useampikin kappale varastolaatikossa. Ne ovat ihania muistoja mummeistani, eikä mieleeni tulisi missään tapauksessa antaa niitä pois. Tiedän myös, että niiden tekemiseen on mennyt valtava määrä aikaa ja työtä. Käyttöön asti niitä en ole kuitenkaan ottanut.

 Päätin siis aloittaa pikkuhiljaa siedätyshoidon. Yritin ensin tehdä sänkypeiton ruutua, mutta se tyssäsi "allergiaoireisiin" heti kättelyssä. Kalastajanlanka on kovaa ja karheaa ja varmaankin hyvin kestävää, mutta sänkypeittoon se ei minusta oikein sovi. Kokeilin tehdä suihkukintaita. Niihin se taas olisi saanut olla karheampaa. 

Rantareissulle lähtiessä piti keksiä nopeasti automatkalle sopiva käsityö ja siitä se idea sitten lähti. 

Malli on omasta päästä. Pohja on kiinteillä silmukoilla virkattu soikio ja laukun sivut tehty pylväillä, joita raidoittamaan on tehty muutaman kerroksen välein ristipylväitä. Yläreunassa on muutama vahvistava kerros kiinteitä silmukoita ja hihnat on tehty myös kiinteillä silmukoilla.

Lankana on kaksinkertainen kalastajanlanka ja koukku kokoa 3 mm. 

Siedätyshoito näyttää tehonneen, koska seuraava kassi on jo tulossa. Ehkäpä jonain päivänä otan vielä ne sänkypeitotkin käyttöön.

Aikaan sinikellojen

Sininen on nyt meillä kovassa huudossa.

Aamupäivän inspiraatiossa tekaisin itselleni äitienpäivälahjaksi rannekorun.
Pinterestistä saadun alkuperäisidean pohjalta tein oman värikkäämmän versioni.

Tarvikkeina oli helmiä sinisen sävyissä ja metallilankaa.

Kuvauspaikkana on Brysselin eteläpuolella oleva Hallerbosin metsä, joka peittyy joka kevät parin viikon ajaksi sinisten hyasinttien peittoon, niin että näyttää kuin metsässä olisi sininen matto.
Nyt käydessämme kukat eivät enää olleet täydessä loistossaan, mutta kaunista ja vehreää metsässä oli silti. Ja mikä parasta, turistiryntäys oli ohi.

Sinistä (ja valkoista) kannatamme nyt kovasti myös täällä. Tsemppiä Leijonat!

Kukkasukat

Kukka-aihe jatkuu, mutta nyt palataan taas käsitöiden pariin. Neuloin kukkasukat.

Raidallisesta villatakista jäi lankaa tähteeksi asti, vaikka olin varannut sitä vain 350 g ja aluksi pelkäsin että mahtaako se edes riittääkään. Lankaa meni siis takkiin vain vähän yli 250 g ja jäljelle jäi melkein kokonaiset kerät kumpaakin väriä.

En kuitenkaan uskaltanut mitään kovin pitkävartisia sukkia ruveta suunnittelemaan, joten päädyin tällaiseen lyhyeen malliin.

Kuten joku on saattanut huomatakin, olen kovin ihastunut vaihtuvan värisillä langoilla neulomiseen (onko tälle langalle joku suomenkielinen termi olemassa?).

Halusin siis mukaan tätäkin lankaa, mutta tällä kertaa jossain muussa muodossa kuin raitoina. Kukkakuvio löytyi Garnstudion "Irish Dream" –mallista ja loput on neulottu mummon perinteisellä sukkaohjeella.

Kivat kesäsukat näistä tuli. Tämän Lang Yarnsin Jawoll -langan sisällä tulee pieni erillinen rulla vahvikelankaa nimenomaan sukissa käytettäviksi, mutta en sitä muistanut näihin laittaa. Harvemmin saan muutenkaan villasukkia kulutettua puhki, joten eivätköhän nämäkin kestä. 

Ja jos eivät kestä niin siitähän saa hyvän tilaisuuden tehdä uudet.

Lasipalatsi belgialaiseen tyyliin

Nyt ei ole käsityöosastolta uutta kerrottavaa, joten kerronpa jotain Belgiasta.

Silläkin uhalla, että saatte kohta yliannostuksen kukkakuvia ja keväisiä maisemia, aion viedä teidät pienelle kiertokäynnille Belgian kuninkaallisille kasvihuoneille. Ne nimittäin avataan yleisölle vain kerran vuodessa pariksi kolmeksi viikoksi ja tämä ihmehän piti käydä katsomassa. 

Kasvihuoneista puhuminen on kyllä näiden rakennusten kohdalla aikamoista vähättelyä, kysymyksessä on nimittäin valtava lasista ja teräksestä rakennettu kompleksi, jossa on kupolikattoja ja kauniisti kaareutuvia teräsrakenteita. Kaiken keskellä on jättimäinen lasipalatsi, joka tunnetaan nimellä rautakirkko ja jonka ilmeisesti alun perin piti tullakin kirkolliseen käyttöön.

Isommat lasipalatsit on yhdistetty toisiinsa käytävillä ja tuntui että kasvihuoneet ja käytävät jatkuvat ja jatkuvat loputtomiin. Virallisilla nettisivuilla puhutaankin maastossa polveilevasta lasikaupungista, ja ihmekö tuo, sillä kasvihuoneiden pinta-ala on yhteensä 2,5 hehtaaria. Kokonainen iltapäivä näillä puutarhoilla vierähtikin ja kännykän mittarin mukaan kävelymatkaakin tuli yhteensä 2,5 km.

Ja entäs ne kasvit! Joidenkin kupolien alla oli sademetsiä täysikasvuisine palmuineen. Jotkut lasikäytävät taas olivat kukkien ympäröimiä tunneleita.

En uskalla ajatella miten paljon tällaisen kolossin lämmityskulut voivat talvella olla, saati muut ylläpitokustannukset.

                                                                                                                                                                                                                                           

Jos joskus haluaa tuntea olevansa satukirjassa niin kannattaa ottaa tämä nähtävyys matkaohjelmaan (sikäli mikäli matka ajoittuu tuohon erittäin rajalliseen aukioloaikaan).

Deep purple

Olen aina kuvitellut olevani yksinkertaisista ja pelkistetyistä linjoista pitävä ihminen. Jos minulta kysytään lempivärejäni, ovat ne hyvin vaalean vihreä ja sininen, ja mieluiten yhdessä. Siksi joka kerta yllätän itsenikin kun valitsen kerta toisensa jälkeen neulottavaksi mitä kirjavampia ja värikkäämpiä lankoja. Kuten nyt tämän uusimman kanssa.

En voinut vastustaa kiusausta ostaa Lang Yarnsin baby merinoa vaihtuvissa sinisen ja vihreän sävyissä. Okei, mukana oli violettiakin, muttei kovin häiritsevästi. Mielessä pyöri visiot jostain kivasta pikku huivista, kunnes huomasin Ravelrystä ohjeen tähän pieneen raidalliseen villatakkiin. Se oli menoa. Sain takista sellaisen päähänpinttymän, että minun oli melkein siltä istumalta rynnättävä lankakauppaan ostamaan lankaa pääväriä varten. Ja sitten tapahtuikin jotain todella kummallista. Hetkellisessä mielenhäiriössä ostin lankakaupan tädin suosituksesta pääväriksi tummaa violettia. Itse en olisi ikimaailmassa tällaista väriä osannut valita, mutta täytyy kyllä sanoa että tähän se kyllä sopii.

Tämän villatakin raitoja oli niin lumoavaa ja hypnoottista neuloa, että kun pääsin viimeiseen hihaan, rupesin jarruttelemaan tahtia kun en halunnut takin vielä valmistuvan.

Villatakista tuli todella kevyt ja ilmava. Jännäsin alussa vähän lankojen riittävyyttä, mutta sitä kului kaikkinensa vain vajaat 300 g. Baby merinoa meni vain vähän yli 2 kerää ja violettia lankaa hiukan yli 3 kerää. Tämä siitäkin huolimatta, että tein ohjeesta poiketen kaula-aukosta pienemmän, hihoista täysmittaiset ja helmastakin vähän pidemmän.

Sävy sävyyn japaninkirsikkapuun kanssa

Malli: Mon petit gilet rayé

Langat: Lang Yarns Jawoll Superwash Solids (3 kerää à 50 g) ja Lang Yarns Mille Colori Baby (2,5 kerää à 50 g)

Puikot: Resorit 3 mm, muuten 3,5 mm             

Fiilis: värikäs

Ja kaikki te, jotka otsikon perusteella harhauduitte tälle sivulle toiveenanne kuulla jotain tältä bändiltä, olkaa ystävälliset:     

Västäräkistä vähäsen, papukaijasta ei päivääkään

Brysselin sateiden ja Pinterestin aarreaitan innoittamana askartelin joku aika sitten ikkunaan oman sadepilven metallilangasta ja helmistä.

Taka-ajatuksena oli, että jospa se uniensieppaajan tavalla pitäisi sadepilvet loitolla. Ja sehän toimii! Eilen Brysselissä mitattiin tämän kevään lämpöennätys ja mittarissa oli parhaimmillaan 22 astetta.

Ja jos kohta muuttolintuja on bongattu, on kevät saanut muutkin linnut liikkeelle. Tiesitkö, että Bryssel on koti myös tuhansille papukaijoille? En minäkään, kunnes bongasin tällaisia omasta pihakuusesta.

Eräs brysseliläinen eläintarha oli tutkimusmielessä vuonna 1974 vapauttanut muutamia kauluskaijoja luontoon sillä seurauksella, että lintuja on nykyään kaupungissa tuhatmäärin. Tämä vahvistaa teoriaani Belgiasta trooppisena paratiisina. 

Mutta on tässä muutakin tehty kuin harrastettu lintubongausta. 

Raitaneule alkaa olla loppusuoralla ja odottelee enää nappeja. Jokohan viimein saisin villatakin johon olisin tyytyväinen?

Edistystä

Raitaneule on edistynyt ensimmäiseen hihaan saakka.

Kevät on edistynyt onnenpensaan ja kirsikan kukkiin, hiirenkorviin ja magnoliapuun 'millä hetkellä tahansa' aukeaviin nuppuihin asti.

Pääsiäisenvietto on edistynyt aivan mahtavan maukkaaseen sitruunakakkuun asti. Täältä löytyvää ohjetta on tuunattu lisäämällä mukaan vähän tuoretta inkivääriraastetta ja tekemällä kakkuun kuorrute tuorejuustosta, tomusokerista ja sitruunamehusta.

Hyvää Pääsiäistä!