Lankalihis hyvällä mallilla ja muita kesälomakuulumisia

Parin viime viikon aikana ovat Alicanten lankakaupat tulleet tutuiksi. Olin itse asiassa aika yllättynyt koko kauppojen olemassaolosta ja olinkin roudannut Belgiasta matkalaukussa pari kerää hätävaraksi kun arvelin ettei täältä mitään löydy. En odottanut että neulominen ja neuleet olisivat kovin pop tällaisessa ikuisen kesän merenrantakaupungissa, mutta näköjään onneksi erehdyin.

Se hätävaralanka on edelleen matkalaukun pohjalla ja paikallisista käsityökaupoista on kyllä löytynyt täydennystä akuuttiin lankatarpeeseen. 

Kovin laajoja valikoimia kaupoissa ei ole, mutta varsinkin puuvillalankoja löytyy tähän aikaan vuodesta joka lähtöön. Ostin itselleni "maistiaisiksi" muutaman kerän espanjalaista Valeria di Roma -lankaa, joka on jo puikoillakin.

Ja jos jaksatte vielä yhden aurinkohatun, niin tässäpä olisi. Näiden kanssa jäi ns. putki päälle. Ne valmistuvat todella nopeasti ja helposti, ja näitä voi koristella mielensä mukaan. 

Tähän viimeisimpään en tehnyt kukkaa, vaan saajan toiveesta vähän isomman lierin. Fiyi-lankaa kului tasan 100 g ja ohjeen pohjana oli edelleen se sama Garnstudion hattu. Muokkasin taas pitsiosuutta vähän ja tein koko lierin kiinteillä silmukoilla, jotta saisin siihen enemmän ryhtiä.

Tästä viimeisimmästä en ehtinyt saada edes kunnollista kuvaa ennen kuin se lähti uudelle omistajalleen.

Seuraava käsityö ei ole näillä näkymin aurinkohattu, vaan jotain ihan muuta.

Tässä vielä tunnelmapala Alicanten illasta. Toivottavasti siellä Suomessakin päästään vihdoin nauttimaan kesän lämmöstä.

Aurinkoinen hellehattu

Koska en osaa olla ilman käsitöitä, ja koska Alicanten kauppojen lankavalikoimista löytyy tähän aikaan vuodesta ainoastaan puuvillalankoja, niillä jatketaan.

Edellisen kirjoituksen aurinkohattu herätti sen verran kiinnostusta, joten päätin virkata samanlaiset parille täällä asuvalle ystävällekin.

Mallin pohjana on edelleen sama Garnstudion virkattu hattu, tosin muuntelin nyt silmukkamääriä ja pitsiosuutta enemmän.

Käyttämäni FIYI-puuvillalanka oli aika paksua, joten tein silmukoita kymmenkunta vähemmän kuin ohjeen pienimmässä koossa. Pitsiosuus on tehty vuorotellen kerros ristipylväitä ja kerros tavallisia pylväitä. Kukka on tehty Lankahelvetin ohjetta mukaellen. Tein terälehtiä enemmän ja niistä isoimpien kohdalla tein tavallisten pylväiden sijasta pitkiä pylväitä, jotta kukkaan tulisi kokoa. Lankaa kului tasan 100 g.

Ja tämä väri. Se on aika kirkas ja räväkkä, mutta aurinkoisella rannalla ihan buenísimo.
Saaja tykkäsi kovasti, ja se on näissä hommissa tärkeintä.

Alicanten auringossa

Terveisiä vaan vielä täältä Alicantesta, joka on upean ihana kesäkaupunki ja lomakohde. Päätimme tänä vuonna viettää kesälomaa täällä ja ainakin säiden puolesta kannatti tulla.

Täällä on ihan minimaalinen määrä kulttuuririentoja ja museoita, joten aikaa jää olennaiseen eli rannalla haahuiluun ja kaupungilla käyskentelyyn. Täydellinen lomanviettopaikka siis.

Varsinkin kaupungin vanhemmalla puolella riittää ihailtavaa.

Kävelyretket kannattaa ajoittaa suosiolla aamuun tai iltaan, koska iltapäivän paahtava aurinko ajaa sisätiloihin siestalle.

Ja vaikka luulisi, että paahtavan kuumassa rantakaupungissa ei neulomista tai virkkausta jakseta harrastaa, niin bongasinpa kaupungilla tällaisen näyn. Calvo Sotelon puistossa oli vähän aikaa sitten vietetty Knitting in public -päivää.

Koska missasin tämän tapahtuman, aion viettää ikiomaa "Crochet in public" -päivääni rannalla mukana kolme kovaa K:ta eli kamera, kirja ja käsityö. Työn alla on taas uusi hellehattu, josta lisää ensi kerralla.

Kukkahattutäti

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon jumiin jääneistä neuleista. Niistä, joista päiväkausien tikuttamisenkin jälkeen aina puuttuu muutama sentti.
Nyt voin ilokseni todeta, että on olemassa myös toinen ääripää, eli todella joutuisasti valmistuvat käsityöt.

Jäin viikko sitten kesälomalle ja varasin, lomakäsitöitä ja viime aikojen hidasta tahtia ajatellen, puuvillalankaa edellisen postauksen puseroon ja kerän johonkin toiseen pieneen projektiin. Ajattelin, että kyllä näiden kanssa vielä muutama viikko menee. Nyt kun viikko on kulunut, molemmat käsityöt ovat valmistuneet ja olen jo joutunut kiertelemään kaupungilla lankakauppoja metsästämässä.

Uusin valmistunut työ on virkattu hellehattu.

Hattu on virkattu lähes täysin Garnstudion mallin mukaan, tosin en ollut turhan tarkka lisäyksistä ja kokonaissilmukkamääräkin taitaa olla vähän pienempi kuin pienimmässä koossa.

Koska hattu oli aika perusmallia,  virkkasin siihen piristykseksi ison kukan. Ohje löytyi Lankahelvetistä.

Hattu on aivan täydellinen rannalla käyskentelyyn. Kapea lieri suojaa tarpeeksi auringolta ja hattuosan reikärivit pitävät huolen tuuletuksesta.

Malli: 99-23 Hat
Lanka: Bendigo Woollen Mills Cotton 8 ply
Koukku: 3 mm
Menekki: n. 100 g

Hellehattu saavutti niin suuren suosion, että seuraava on jo tulossa. Kaverille kans.

Mirabell, a miracle

Pitkästä aikaa. Bloggaamiseen tuli pieni tauko kun en enää kertakaikkiaan kehdannut esitellä samoja keskeneräisiä projekteja.

Mutta nytpä on vihdoin mitä esitellä, ikuisuusprojekti Mirabell nimittäin otti ja valmistui!

Ja kyllä sitä neulottiinkin! Vaikkei kysymyksessä olekaan mikään suuren suuri vaatekapple, niin valmista ei meinannut tulla millään.

Valmiista neuleesta tuli hieno ja upea. Ainoa pieni miinus on se, että se istuu hyvin ihannevartalolleni vaan ei lomatilassa olevalle reaali-itselleni. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi - perheen teini piti tästä mallista ja halusi sen itselleen.  Ja hänelle se sopiikin paremmin kuin hyvin.

Eli pähkinänkuoressa:
Malli: Mirabel
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm pyöröt
Lanka: Regia Cotton Summer Trend
Langan menekki: n. 150 g

Tämä viimeisin kuva on otettu lomapaikastamme Alicantesta, jossa on  k u u m a. Jopa vilpoisa Mirabell on täällä liikaa.

Lämmin sää houkuttelee virkkaamaan kesäasusteita.

Seuraava projekti onkin jo vireillä. Jos lanka näyttää tutulle, niin en yhtään ihmettele. Olen sillä aloittanut ja täälläkin esitellyt joitakin jo alkujaan tuhoon tuomittuja projekteja.

Mutta näissä hommissa tekeminen on tärkeämpää kuin päämäärä, joten jatketaan harjoituksia.

Soutamista ja huopaamista

Kesälomaan on enää pari viikkoa ja se alkaa tuntua. Näille viimeisille viikoille on kasautunut niin paljon hoidettavia asioita, ettei intoa eikä tarmoa ole riittänyt käsitöihin ollenkaan. Mistään ei ole tullut yhtään sen valmiimpaa, päinvastoin. Afrikankukkia on edelleen sama määrä ja samassa postauksessa mainitun puuvillaisen puseroneuleen alun purin pois kun siitä näytti olevan tulossa koko XXXXXXXXXL. Tämä oli sikäli aika jännä asia, koska tällä kertaa neuloin puseron ohjeessa suositelluilla puikoilla ja lankatyypillä, ja jopa neuletiheys täsmäsi! Tämä vahvisti käsitystäni, että neuletiheyden mittaaminen on henkimaailman asia ja ihan turhaa ja neulojien kiusaksi kehitetty ylimääräinen riesa.

Rue Gérard, Etterbeek

Koska kuitenkin pidän ohjeesta, aloitin uuden, mutta eri langalla ja toiveikkaalla mutu-tuntumalla sopivasta koosta.

Tämäkin lanka on muutamaan kertaan aloitettu ja pois purettu puuvillalanka, mutta jospa tämä kolmastoista kerta toden sanoo ja nyt onnistuu.

Cinquantenaire, Etterbeek

Jos tästä soutamisesta ja huopaamisesta nyt jotain hyvää puolta haluaa hakea, niin voin sanoa, ettei minulla kulu paljoakaan rahaa uusiin lankoihin, koska kierrätän jatkuvasti entisiä. Aloitan neuleita yleensä useampia kertoja ennen kuin olen niihin tyytyväinen. Ja silti, jos valmis neule ei ole paljoa käytössä niin annan sille herkästi purkutuomion. Nytkin minulla on kassillinen aiempaa tuotantoa odottamassa purkamista ja lankojen uusiokäyttöä. Ainoat neuleet, jotka yleensä säästyvät, ovat kovassa käytössä olevat sukat. Samoin mohairlangoista neulotut työt, joita ei edes pysty purkamaan. Ehkäpä juuri tämän ominaisuuden takia luontaisesti vähän karttelen niitä.

Mitä sinä teet epäonnistuneille neuleille? Puratko vai laitatko sellaisenaan kiertoon?

Parc Josaphat, Schaerbeek

Koska käsityöosastolta on näyttää vain eioota, laitoin kuvitukseksi paikallisia kesänäkymiä. Jos kohta neulominen on ollut soutamista ja huopaamista viime aikoina niin sitä on ollut myöskin Brysselin kesä. On tullut ihanainen kotimaa monesti mieleen kun satunnaisen hellepäivän jälkeen on säätila vääjäämättä palannut takaisin koleisiin lukemiin.

Mutta jospa se kesä vielä tästä. Ja jospa ne neuleetkin tästä.

Parc Josaphat, Schaerbeek

Afrikankukkia suoraan Saharan autiomaasta

Olen viime kuukausina lukenut afrikankukkakäsitöistä varmaan kymmenistä eri blogeista. Olen kaukaa ihaillut muiden tekemiä käsitöitä sängynpeitteistä virtahepoihin, mutta en ole itse jaksanut innostua värikkäistä virkkuutöistä.

Luulin olevani tälle villitykselle täysin immuuni kunnes keksin, että pakkoko niiden kukkien on olla niin värikkäitä.

Syntyi hillityn vaalea afrikankukka suoraan Saharan autiomaasta.

Lankana on edelleen se komeron perältä löytynyt loppumaton kalastajanlanka sekä vuosia sitten ostettu valkoinen puuvillavirkkuulanka, josta piti aikoinaan tulla (ehkä) pitsiverho. En jaksa edes muistaa enää. Helppo ohje kukkiin löytyy täältä.

Palasten virkkaaminen on mukavaa ja aika joutuisaakin, mutta se lankojen päätteleminen! Ja se palojen yhdisteleminen! Nostan hattua kaikille, jotka ovat saaneet kokonaisen sänkypeitteen pääteltyä ja yhdisteltyä. Minulta ei yksi elämä sellaiseen riittäisi, hermoista puhumattakaan.

En ole vielä ihan varma mitä näistä tulee, mutta muutama idea on mielessä. Katsotaan kumpi kestää pitempään, lanka vai kärsivällisyys.

Ja on tässä työn alla muutakin.

Suosikkisarjaa seuratessa lähti alkuun myös kesäinen puuvillaneule. Tunnistatkos miehen?