Neulekuulumisia Englannista

Joulun välipäiviksi matkustimme Englantiin, nyt kun sen vielä voi helposti tehdä. Ensin autolla Calaisiin ja sieltä Eurotunnelin junalla Englantiin. Lopullinen määränpää oli Dartmouth, jonne oli junan pääteasemalta vielä viiden tunnin ajomatka. Siihen tosin vähän aikaa lisäsi moottoritien rampista erehtyminen ja joulupäivänä auki olevan ruokapaikan etsiskely (turhaan). Onneksi olin varannut ajomatkalle tekemistä ja onneksi vuokraisännällä oli jääkaapissa muutama ylimääräinen pizza.

Jo valmiista töistä otin käyttöön vähän ennen joulua neulomani pipon ja lapaset.

Tänä talvena kaikilla näyttää Brysselissä olevan palmikkopipot joissa on iso tupsu. Minä päätin jatkaa vielä pidemmälle ja neuloin settiin sopivat lapaset.

Sopivaa valmista mallia en taaskaan onnistunut löytämään, kun Ravelryn valikoimat nyt ovat niin kovin suppeat :-) Sen sijaan löysin kivan näköisen kuplivan palmikkomallin, jonka kaavion muokkasin omaan päähän sopivaksi. Samaisesta kaaviosta säädin kaavion myös lapasen selkäpuolelle. Muutoin lapasen malli on ns. perus.

Setti on neulottu uudesta tuttavuudesta, Lang Yarnsin Yak-langasta, joka on 50% jakin villaa ja 50% merinoa. Empiiristen tutkimusten (lue: rannalla haahuilu tuulisena ja kylmänä (+2C) päivänä) mukaan setti on hyvin lämmin. Sen voin taata, että ainakin Brysselin talvessa tällä tarkenee mennen tullen.

Lopuksi vielä paikalliseen tapaan sääraportti. Olen täällä Englannissa pitänyt taas matkapäiväkirjaa, ja sääraportti näytti vielä eilen tältä.

Tänään voin onneksi lisätä päiväkirjaan ihan toisenlaiset värit.

No onkos tullut kesäneule nyt talven keskelle?

Kappas vaan, sehän on kohta joulu ja minulla näyttää täällä blogissa aika pysähtyneen tuonne loppukesään. Vaihdoin syyskuussa uuteen työhön ja se vei nähtävästi niin paljon kapasiteettia ettei siitä enää mitään tänne blogin puolelle irronnut.
Käsitöitä olen kyllä tehnyt entiseen malliin ja se on ollutkin mukavaa hermolepoa kaikkien uusien haasteiden keskellä.

Mutta palataanpa ajassa vähän taaksepäin ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Yhdessä kesälomapostauksessa vilahtaa keskeneräinen kesäneule, jota tikuttelen menemään Alicantessa San Juanin hiekkarannalla muiden lomanviettäjien ihmettelevien katseiden kohteena.

Tästä neuleen alusta syntyi Isabell Kraemerin suunnittelema "...a hint of summer", josta tuli yksi pidetyimmistä puseroistani, sanan kaikissa merkityksissä.

Minä lähdin tekemään tätä puseroa taas lanka edellä, toisin sanoen näin kaupassa ihanan värisiä lankoja jotka oli ihan pakko ostaa. Hyvin pian selvisi että lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa mainittu ja jouduin tekemään aloituksen pariin kertaan ennenkuin koko vaikutti sopivalta. Halusin puseroon vähän väljyyttä mutten mitään telttaakaan.

Ohjeen puserossa on tasaraitoja kahdella eri värillä.  Minä sen sijaan innostuin Ravelryssä näkemistäni muista neuleista enemmän. Niinpä ostin lankaa useammassa värissä ja päätin tehdä epäsymmetrisiä raitoja niin, että puserossa on selkeä valkoinen pohjaväri ja sitten muita väriraitoja miten sattuu.
Hyvä idea, tosin toteutus vaatikin sitten tarkkaa kirjanpitoa jotta etu- ja takapuolen raidoista tuli samanlaiset. Etu- ja takakappaleet nimittäin neulotaan eri matkaa kainaloihin saakka ja yhdistetään sitten pyöröksi. Hihoissa sai myös pitää samanlaista rätninkiä.  Tähän kun vielä lisätään monien langanpäiden päättely niin negatiiviset asiat tulikin tässä aika tyhjentävästi lueteltua.

Muutoin ohje oli selkeä ja langat oikein mukavia neuloa. Päättelin pääntien, hihat ja helman icordilla, joka antaa aina mukavan viimeistellyn lookin. Neule pääsi suoraan puikoilta käyttöön ja olikin kovassa käytössä koko loppukesän. Sen verran voin vielä jälkikommenttina todeta, että  nyt kun puseroa on käytetty ja pesty useampaan kertaan niin hienoista nyppyyntymistä on havaittavissa. Lanka on kuitenkin sen verran rouheaa, ettei sitä kovin helposti huomaa. Ja hei, kohtahan siirrytään jo kevätpuolelle ja voi aloittaa taas uudet kesäneuleet.

Lyhyesti
Malli: Isabell Kraemer "...a hint of summer"
Lanka: DMC Natura Linen väreissä valkoinen, harmaa, pinkki ja punainen, menekki valkoista 2 kerää, muita värejä reilu 1 kerä
Puikot: 3 mm

Lopuksi vielä vähän lisää kesätunnelmia eli auringonnousu Alicantessa.

Elena

Osallistuin kevätkesällä mysteeri-KAL –neulontaan, ensimmäistä kertaa eläissäni. En muista mikä sai minut juuri tästä innostumaan, näitä mysteerineulontojahan on Ravelry pullollaan. Ehkä ilmaisohje ja tieto siitä, että tulossa on huivi, jonka neulomiseen riittäisi vain yksi 100 gramman kerä lankaa.

Eräällä viikonloppuretkellä Liègeen ostin paikallisesta lankakaupasta huiviin tarvittavan erän pellavalankaa syvän vihreässä sävyssä ja toisen samanlaisen satsin vaaleampana. Taka-ajatuksena oli, että jos ohje on tosi kiva, neulon vielä toisenkin.

Ohje julkaistiin kolmessa erässä. Ensimmäinen osa oli helppo ja nopea, toinen ja kolmas lähinnä samojen mallikertojen toistoa. Ohje oli helppo ja sopisi hyvin aloittelijoidenkin repertuaariin. Malli on yksinkertaisen tyylikäs. 

En tiedä teinkö jotain väärin, tai ehkäpä syy oli lankavalinnassani, mutta minulla ei 100 g lankaa riittänyt lähellekään tämän projektin loppuun viemistä. Onneksi olin kuitenkin ostanut lankaa reilusti, tosin väriä jouduin vaihtamaan kesken kaiken. Ja onni onnettomuudessa, tämä sattumus nimittäin teki tästä huivista paljon paremman, sillä ainakin omasta mielestäni huivi on kaksivärisenä paljon kauniimpi.

Ainoa asia josta en erityisemmin tässä mallissa pitänyt, on se, että huivista tuli  aika pitkä ja kapea liuhake. Olen itse enemmänkin isojen huivien ystävä ja käytän niitä melkeinpä yksinomaan lämmitysmielessä, en niinkään pelkästään asusteena. Niinpä vein myös tämän huivin kesälomatuliaiseksi ystävälle Espanjaan, jossa talvella ei huivin lämpimyys ole se kaikkein oleellisin asia.

Ohje: Elena

Lanka: Nm 12/3 (80% Wool 20% Linen), super wash 

Puikot: 4.5 mm

Riikinkukon pyrstö

Loma alkaa olla kohta takanapäin, joten nyt on hyvä aika esitellä yksi täkäläiselle ystävälle neulomani tuliainen.

Neuloin alkukesällä tämän Peacock's Tale -huivin, joka sai innoituksen aiemmin keväällä ostamani langan upeista sinisen ja vihreän sävyistä.

Tämä maksullinen ohje oli kiehtovaa neulottavaa. Ohje oli jaettu useampaan alaosioon joista sai sitten neuloa mieleisensä määrän eri kaavioita. Vaikka huivista tuli tosi kaunis näinkin, olisin halunnut tehdä reunapitsiosuudesta vähän leveämmän. Lanka loppui kuitenkin loppumetreillä ja jouduin päättelemään huivin vähän ennen kuin olisin halunnut. Tämän huivin kohdalla voi tosiaan puhua metreistä, sillä huivista tuli lopulta pingotuksen jälkeen valtaisan iso.

Huivi ennen pingotusta kun se vielä mahtui yhteen kuvaan

Huivi oli tosiaan mukavaa neulottavaa, lanka sen sijaan ei niinkään.  Kuvittelin, että tämä lanka olisi tavallista liukuvärjättyä peruslankaa, mutta siinä olikin neljä täysin irrallista säiettä ilman kierrettä. Isoin haaste näiden irtosäikeiden kanssa olikin pitää ne sotkeutumatta toisiinsa ja langankireys tasaisena. Ihailemani liukuvärjäys oli myös toteutettu ärsyttävällä tavalla, yksi langan säikeistä oli vaihdettu vuorollaan eri väriseksi ja liitetty jatkoksi solmulla.

Hyviä puolia olivat sen sijaan kertakaikkisen upeat värit ja puuvillan ihana pehmoisuus ilman raskasta painoa. Huivista tuli langan ansiosta myös kauniisti laskeutuva.

Kaiken kaikkiaan lopputulos oli kuitenkin upea huivi ja ystäväni ihastui siihen ikihyväksi.

Malli: Peacock's Tale
Lanka: Plassard Ravinala (50 % puuvilla, 50 % akryyli, 150 g/600 m)
Puikot: 5 mm

PS. Vaikka tuota lankaa tuossa vähän moitiskelin, niin arvatkaapa vain meninkö taas lomalla ostamaan vastaavanlaisen kerän liukuvärjättyä lankaa, eri merkissä ja eri väreissä kylläkin, mutta samalla idealla :-)

Lomakuulumisia

Kesäloma on nyt nautittu puoleen väliin, kaksi viikkoa on takana ja saman verran edessä.
Tänä vuonna lomapaikka on entinen kotikaupunkimme Alicante, ja vaikka Suomen kesän valoa kaipaankin, ei sääuutisten perusteella Alicanten valinta lomakohteeksi kaduta yhtään.

Jos haluat kerätä katseita rannalla, neulo!

Käsitöitä on tehty myös rennolla lomaotteella. Ensitöikseni kävin suosikkipaikassani Más que Lanas -lankakaupassa Alicanten keskustassa ja hankin pussillisen ihania pellavalankoja. Niistä on tulossa, mikäpäs muukaan kuin kesäpusero.

Iltaisin, kun päivän porotus on vähän viilentynyt, olen neulonut pari settiä kotitossuja täkäläisten ystävieni lapsille. Ensimmäiset tossut tein tutulla Nola's slippers -ohjeella.

Lankana espanjalaisen Lanas Stop -merkin Top Merinoa, joka on merino-akryyli -sekoitetta. En voinut vastustaa suosikkivärieni sinisen ja vihreän kutsua enkä kaupan supertarjoushintaa.

Uusia puikkoja en halunnut ostaa, koska kotona niitä on jo ennestään valtava arsenaali, joten käytin mukana tuomiani 4 mm:n puikkoja, jotka ovat hivenen liian pienet tälle langalle. Toisaalta sain näistä omalla löysällä käsialallani mukavan napakat.

Toisissa tossuissa käytin Non-felted Slippers -ohjetta, johon kovasti tykästyin.

Tämän toisen parin pohjan ja reunuksen neuloin Katian Alaska-langasta, joka on täysin aitoa akryylia. Tuon Top Merinon värivaihtelut olivat niin pitkiä, että pienistä tossuista tuli aivan eriväriset, mutta haitannooko tuo mitään.

Vaikka näissä kolmenkymmenen asteen helteissä ei kotitossuja pahemmin tarvita, niin uskon että näille löytyy talvella käyttöä. Espanjalaisissa taloissa kun lämmitys on vähän mitä on ja kivilattiat ovat yleensä jääkylmiä.

Kumpienkin tossujen ohje on saatavana ilmaiseksi Ravelrystä, ja näyttääpä noiden toisten tossujen ohje olevan saatavilla myöskin suomeksi.

Lopuksi vielä tunnelmapala Playa de San Juanin illasta.

Rentoja kesäpäiviä myös sinulle!

Kukkatakki

Belgiassa on valtava helleaalto. Koko viikon lämpötilat ovat huitoneet 30 asteen tuntumassa. Kun tähän lisätään korkea ilmankosteus, on turkkilainen sauna valmis. Näissä olosuhteissa on innokkaimmankaan käsityöihmisen vaikea löytää inspiraatiota neulomiseen.

Joten palataanpa vielä kevääseen ja viileämpiin säihin. Silloin Garnstudion malleja selatessani katseeni osui villatakkiin, jossa oli selässä yksi iso kukka. Se oli menoa se. Harvoin innostun mistään mallista niin kovasti, että se on heti saatava puikoille, mutta tämä oli sellainen.

Langat tilaukseen saman tien. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä takista luonnonvaalea, mutta lankakaupan rajoitetusta värivalikoimasta johtuen päädyin vaaleanpunaiseen. Väripalettini näyttää muutenkin olevan siirtymävaiheessa tummista vihreistä ja sinisistä vaaleampiin sävyihin, mutta vaaleanpunainen oli itsellenikin pienoinen yllätys.

Garnstudion ohjeen kaavio oli selkeä. Jakku aloitetaan selästä keskeltä ja neulotaan pyörönä. Jakun selkä on siis ympyrä, johon neulotaan loppuvaiheessa lyhennetyin kierroksin etureunat. Hihat neulotaan viimeisinä. Minulla oli ongelmia silmukkamäärien ja/tai mahdollisesti ohjeen tekstin ymmärtämisen kanssa. Suunnittelin tekeväni L-koon, mutta jossain vaiheessa huomasin tekeväni S/M-kokoa. Minulla on melko löysä käsiala, joten tämä koko vaikutti jokseenkin passelilta ja annoin asian olla.

Hihat neuloin magic loopilla yhtä aikaa. Vaikka välillä tuntui, etteivät ne koskaan valmistu, niin silti suosittelen tätä tekniikkaa. Pieni ongelmanpoikanen tuli hihojen istuttamisen kanssa. Ommellusta saumasta tuli nimittäin niin joustamaton etteivät hauikset mahtuneet sisään vaikka en pahemmin käy edes punttisalilla. Ratkaisin (kirjaimellisesti) ongelman purkamalla ompelukset ja virkkaamalla hihat paikoilleen.

Jakku oli oikein mukava neulottava aina siihen asti kun siirryttiin neulomaan viimeisiä kierroksia ympyrään ja kerroksen pituus oli monta sataa silmukkaa. Jakkua ei myöskään oikein pystynyt sovittamaan tässä vaiheessa, joten koon puolesta tämä oli mysteerineule parhaimmillaan.

Lopputulos oli lopulta ihan ookoo. Vähän pitempi tämä jakku olisi saanut olla, mutta saa nyt kelvata. Ihan kelpo kesätakki tästä tuli ja käyttöönkin se on jo päässyt.

Ohje: Andromeda 
Lanka: Drops Alpaca, menekki 325 g eli 6.5 kerää
Puikot: 3 mm

Virkkuukoukku on kesän merkki

Kesäloma lähestyy vauhdilla ja lomasuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. Niihin kuuluu tällä hetkellä rannalla haahuilu, meren katseleminen, rannalla lukeminen sekä käsityöt (ne, joita voi rannalla tehdä).

Tunnelmaa nostattaakseni kaivoin virkkuukoukun esille. Tämä näyttää olevan minulle jonkinlainen kesärituaali. Virkkaan yleensä melko harvoin ja nämä harvat kerrat painottuvat aina kesään.

Ensimmäisenä tein itselleni aurinkohatun.

Vastaavanlaisia hattuja olen virkannut ennenkin, kesällä 2014 tein niitä oikein urakalla.

Tein tämänkin samalla, hyväksi todetulla mallilla, tosin joka kerta muokkaan sitä aina vähäsen ja jokaisesta hatusta tuleekin aina vähän erilainen.  Tällä kertaa virkkasin vuorotellen kerroksen pylväitä ja kerroksen kiinteitä silmukoita.  Lieristä tuli tällä tyylillä paljon napakampi. Lankakin vaikutti asiaan, se oli Garnstudion Bomull-Liniä, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi pellavaa ja siksi paljon jämäkämpää kuin pelkkä puuvillalanka. Keskelle tein pari kerrosta ristipylväitä. Virkkuukoukku oli kokoa 4 mm, joten tulosta syntyi sukkelaan.

Olin ostanut tätä lankaa kuusi kerää, joista hattuun kului kaksi (100 g). Lopuista neljästä tein yhteen sopivan laukun.

Laukkukin on tehty vanhalla, hyväksi todetulla mallilla. Se on lähestulkoon samanlainen kuin tuo edellinen, lukuun ottamatta paria parannusta. Tein tähän kapeamman pohjakappaleen. Näin se ei rupea ikävästi lörpöttämään kantamusten kanssa. Lisäksi tein tähän vain yhden, vähän leveämmän ja vähän lyhyemmän kantohihnan.  Edellisessä laukussa, kevyilläkin kantamuksilla kantohihnat venyivät pituutta niin paljon ettei laukkua oikein pystynyt enää mukavasti käyttämään. Tämä hihna saa mielellään vaikka vähän venyäkin.

Tuli oikein kesäinen olo! Nyt ei enää puutu kuin se kesäloma!