perjantai 12. syyskuuta 2014

Teoria keskenjääneistä neuleista

Minulla on teoria, jonka mukaan kesken jääneiden, kaapin perukoille hylättyjen neuleiden määrä on vakio. 
Minulla suhdeluku on noin 5:1, eli jokaista viittä neuletta kohtaan jätän yhden syystä tai toisesta jäähylle. Useimmiten syy löytyy siitä että sävellän ohjetta liikaa tai neulon väärillä langoilla.

Näihin matemaattis-filosofisiin mietelmiin minut siivitti tämä villatakin tekele, joka innostuneen alun jälkeen sai jäähytuomion ja joutui tuumaustauolle.



Tästä villatakin alusta ei tullut edes sitä kuuluisaa tuluskukkaroa, vaan tekele alkoi vaikuttamaan uhkaavasti soputeltalta. Neuleohje oli tämä kaunis Flaming June, josta ajattelin neuloa oman vaaleasävyisen versioni. Lanka oli jonkun verran paksumpaa kuin ohjeessa, mutta mitäs pienistä. Mallitilkkua en myöskään jaksanut ruveta neulomaan, ajattelin että vähän pienemmän koon neulominen ajaa saman asian. No, ei ajanut.

Mutta ei se mitään, jätetään asia hautumaan ja jatketaan kohti uusia projekteja. Puikoilla onkin jo toiveikkaasti uusi yritelmä ja odotukset ovat korkealla.




Brysselissä alkaa olla paikoitellen jo melko syksyiset tunnelmat, vaikka lämpimistä päivistä saakin vielä joskus nauttia. Aamuisin tarvittaisiin jo sitä villatakkia. 



Työmatkalla tänään törmäsin hauskaan citykurpitsaviljelmään. 


Liekö joku paikallinen sissipuutarhuri asialla?

2 kommenttia:

  1. Olen itsekin neulonut joskus Flaming Junen, kiva malli. Sinun takissa kaulus näyttää paljon paremmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ingi! Ikävä kyllä se kaulus taitaa olla ainoa onnistunut asia tässä takissa. Malli on kiva, joten en ehkä hautaa ihan kokonaan ajatusta tämän tekemisestä uudestaan, niillä oikeilla langoilla.

      Poista