Deep purple

Olen aina kuvitellut olevani yksinkertaisista ja pelkistetyistä linjoista pitävä ihminen. Jos minulta kysytään lempivärejäni, ovat ne hyvin vaalean vihreä ja sininen, ja mieluiten yhdessä. Siksi joka kerta yllätän itsenikin kun valitsen kerta toisensa jälkeen neulottavaksi mitä kirjavampia ja värikkäämpiä lankoja. Kuten nyt tämän uusimman kanssa.

En voinut vastustaa kiusausta ostaa Lang Yarnsin baby merinoa vaihtuvissa sinisen ja vihreän sävyissä. Okei, mukana oli violettiakin, muttei kovin häiritsevästi. Mielessä pyöri visiot jostain kivasta pikku huivista, kunnes huomasin Ravelrystä ohjeen tähän pieneen raidalliseen villatakkiin. Se oli menoa. Sain takista sellaisen päähänpinttymän, että minun oli melkein siltä istumalta rynnättävä lankakauppaan ostamaan lankaa pääväriä varten. Ja sitten tapahtuikin jotain todella kummallista. Hetkellisessä mielenhäiriössä ostin lankakaupan tädin suosituksesta pääväriksi tummaa violettia. Itse en olisi ikimaailmassa tällaista väriä osannut valita, mutta täytyy kyllä sanoa että tähän se kyllä sopii.

Tämän villatakin raitoja oli niin lumoavaa ja hypnoottista neuloa, että kun pääsin viimeiseen hihaan, rupesin jarruttelemaan tahtia kun en halunnut takin vielä valmistuvan.

Villatakista tuli todella kevyt ja ilmava. Jännäsin alussa vähän lankojen riittävyyttä, mutta sitä kului kaikkinensa vain vajaat 300 g. Baby merinoa meni vain vähän yli 2 kerää ja violettia lankaa hiukan yli 3 kerää. Tämä siitäkin huolimatta, että tein ohjeesta poiketen kaula-aukosta pienemmän, hihoista täysmittaiset ja helmastakin vähän pidemmän.

Sävy sävyyn japaninkirsikkapuun kanssa

Malli: Mon petit gilet rayé

Langat: Lang Yarns Jawoll Superwash Solids (3 kerää à 50 g) ja Lang Yarns Mille Colori Baby (2,5 kerää à 50 g)

Puikot: Resorit 3 mm, muuten 3,5 mm             

Fiilis: värikäs

Ja kaikki te, jotka otsikon perusteella harhauduitte tälle sivulle toiveenanne kuulla jotain tältä bändiltä, olkaa ystävälliset:     

Västäräkistä vähäsen, papukaijasta ei päivääkään

Brysselin sateiden ja Pinterestin aarreaitan innoittamana askartelin joku aika sitten ikkunaan oman sadepilven metallilangasta ja helmistä.

Taka-ajatuksena oli, että jospa se uniensieppaajan tavalla pitäisi sadepilvet loitolla. Ja sehän toimii! Eilen Brysselissä mitattiin tämän kevään lämpöennätys ja mittarissa oli parhaimmillaan 22 astetta.

Ja jos kohta muuttolintuja on bongattu, on kevät saanut muutkin linnut liikkeelle. Tiesitkö, että Bryssel on koti myös tuhansille papukaijoille? En minäkään, kunnes bongasin tällaisia omasta pihakuusesta.

Eräs brysseliläinen eläintarha oli tutkimusmielessä vuonna 1974 vapauttanut muutamia kauluskaijoja luontoon sillä seurauksella, että lintuja on nykyään kaupungissa tuhatmäärin. Tämä vahvistaa teoriaani Belgiasta trooppisena paratiisina. 

Mutta on tässä muutakin tehty kuin harrastettu lintubongausta. 

Raitaneule alkaa olla loppusuoralla ja odottelee enää nappeja. Jokohan viimein saisin villatakin johon olisin tyytyväinen?

Edistystä

Raitaneule on edistynyt ensimmäiseen hihaan saakka.

Kevät on edistynyt onnenpensaan ja kirsikan kukkiin, hiirenkorviin ja magnoliapuun 'millä hetkellä tahansa' aukeaviin nuppuihin asti.

Pääsiäisenvietto on edistynyt aivan mahtavan maukkaaseen sitruunakakkuun asti. Täältä löytyvää ohjetta on tuunattu lisäämällä mukaan vähän tuoretta inkivääriraastetta ja tekemällä kakkuun kuorrute tuorejuustosta, tomusokerista ja sitruunamehusta.

Hyvää Pääsiäistä!

Kahden vaiheilla

Raparperiviljelmä on lähtenyt hyvälle alulle ikkunalaudalla. On kiinnostavaa nähdä missä vaiheessa hennoista taimista rupeaa tulemaan raparperin näköisiä. Muutkin yrtit ja kukat ovat hyvässä kasvussa lukuun ottamatta minttua, joka päätti jättää tällä kertaa väliin. Täytyy laittaa tilalle jotain yhteistyöhalukkaampaa.

Minullekin kevään tulo on antanut niin paljon lisäenergiaa, että puikoilla on nyt peräti kaksi uutta neuletta.

Ensimmäinen on viileä ja vaalea puuvillaneule.

Lankavarastoja tutkaillessa tuli vastaan tämä kesäinen puuvillalanka. Viime kerran villatakkipettymyksestä toipuneena nimittäin päätin, että jatkossa lankojen luonnonkuitupitoisuus pitää olla isompi kuin 0%. Jännitysmomenttina tässä on se, että lankaa on vain 200 g ja sen valmistus on lopetettu. Tässä vaiheessa, kun neuleesta on yli puolet tehty, tilanne näyttää aika optimistiselta.

Toinen neule on värikäs ja vauhdikas raitaneule. Lankoina tässä on väriä vaihtava baby merino ja yksivärinen violetti sukkalanka, enimmäkseen merinoa sekin. Vaihtelevan värisiä raitoja on suorastaan hypnoottista neuloa ja vaarana tässä onkin, että koko muu maailma vaipuu unholaan kun tätä ryhtyy neulomaan. Tähänkin neuleeseen lankaa on varattu aika naftisti, joten jännää tulee olemaan kun neuleen loppupuolelle päästään. Violetti lanka oli minulle vähän outo värivalinta, vaikka itse langat ostinkin, koska en yleensä tällaista väripalettia pahemmin harrasta. Valinta perustui lankakaupan tädin suositukseen, itse olin valkkaamassa lankojen pariksi valkoista, mikä vasta oudolta olisi näyttänytkin.

Jännitystä on siis luvassa, ja eiköhän näillä eväillä yhdestä pääsiäislomasta selvitä. 

Työmatkan varrella oli aamulla ihastuttava pääsiäisyllätys, kun joku oli koristellut kadun varrella olevan puun pääsiäismunilla.

Armande

Juuri kun sateinen ja kolea lopputalvi räjähti aurinkoiseksi kevääksi, valmistui Armande-villatakki.

Vaikka takki on aika perusmalli, tuli siinä kokeiltua muutamaa uutta neuletekniikkaakin. En ollut aikaisemmin neulonut taskuja, ainakaan tällä tavalla suoraan neuleeseen kiinni. Myös kädentiestä aloitetut ja lyhennetyillä kerroksilla neulotut hihat olivat minulle uusi juttu. Ja taisinpa vielä kokeilla olkapääsaumoissa "kolmella puikolla päättelyä" myös ensimmäistä kertaa.

Seurasin tällä kertaa kuuliaisesti ohjetta ja poikkesin siitä ainoastaan siten, että aloitin takin koossa M ja vyötäröltä ylöspäin jatkoin koossa L. Tämä johtuen ihan omasta yläpainotteisesta vartalotyypistäni.

Neule oli muuten helppo, mutta ohje oli minusta paikoitellen aika pitkästi ja sekavasti kirjoitettu. Joidenkin kohtien neulominen oli selostettu melkeinpä silmukka silmukalta ja kerros kerrokselta, silloinkin kun neuleessa ei tapahtunut mitään kovin uutta tai erikoista. Kuten Heidikin asian ilmaisi, yksinkertaisemmin kirjoittamalla ja tiivistämällä saisi mielestäni tästä ohjeesta paljon paremman.

Pieniä kauneusvirheitä on siellä sun täällä, ja ensimmäisen hihan aloitus näyttää ihan ekaluokkalaisen huithapelin harjoitustyöltä (kaikella kunnioituksella ekaluokkalaisia huithapeleita kohtaan). Mutta mitäpä pienistä.

Tämän takin voisin neuloa toisenkin kerran, mutta lanka tulee kyllä silloin olemaan eri. Käytin tässä nimittäin kierrätyslankaa, joka ei ole villaa nähnytkään ja jolla olin aiemmin huonolla menestyksellä yrittänyt Flaming June -mallia. Joskus tämä "kun halvalla saa" menetelmä ei vaan toimi. Mutta  tulipa ainakin tämä malli nyt testineulottua, joten seuraavalla kerralla osaa välttää sudenkuopat.

Strategiset tiedot:

Malli: Armande

Lanka: Apilou (mutta tätä en suosittele, eikä sitä taida muualta (onneksi) saadakaan kuin Belgiasta)

Menekki: mahdollisesti 400-500 g

Puikot: 4 mm pyöröt

Tilauksessa oli siis kevyt ja vaalea kevääseen sopiva villatakki, jossa on kaulukset, ja sellaisen sainkin. Käyttöön tulee kaikesta huolimatta.

Kevään värit

Olin niin ilahtunut Lankahelvetin blogiarvonnassa saamastani voitosta, että kun paketti tuli, pistin kaiken muun syrjään ja kävin lankojen kimppuun. Värithän tässä Teeteen Salla -langassa ovat aivan upeat ja aivan kuin minulle täsmäsuunnitellut: Vihreää, sinistä ja violettiin taipuvaa harmaata. 

Minulle oli alusta asti selvää, että langoista tulee sukat. Voittopaketin mukana tuli pieni sukkaohjekirjanenkin, mutta minulla oli ihan omat visiot jo mielessä. Ohjekirjasta poimin kuitenkin sopivat silmukkamäärät.  Mietin ensin jotain pintaneuletta, mutta päädyin ihan tavalliseen sileään neuleeseen koska halusin vain nauttia näistä ihanan värisistä raidoista. Positiivinen yllätys oli, etteivät raidat olleet tasakokoisia, vaan kaikki vähän eri paksuisia ja erilaisia.

Halusin tehdä näistä sukista pitkät ja mietin ensin langan riittävyyttä, mutta sehän tuntui riittävän loputtomiin. Näihin kahteen täyspitkään sukkaan kului vain vähän reilut 2 kerää lankaa. Omista varastoista löytyi omenanvihreää seiskaveikkaa, joilla neuloin piristykseksi resorit, kantapäät ja sukkien kärjet.

En ollut aikaisemmin kokeillut tätä lankaa, mutta ensikohtaamisemme oli oikein miellyttävä. Lanka oli oikein pehmeää ja mukavaa neulottavaa ja siltä ne tuntuvat myös jaloissakin valmiina lopputuotteena. Näistä tuli tosi pirteät ja raikkaat ja keväisen väriset. Nämä pääsivät heti lempparineulelistalle ja käytänkin näitä nykyään koko ajan.

Kevään värejä odotellaan myös toisaallakin. Yrttiviljelmät on laitettu alulle ja ensimmäisiä elonmerkkejä odotellaan. Löysin kaupasta raparperin siemeniä ja ajattelin kokeilla miten sen ruukkukasvatus onnistuu. Olen suuri raparperifani ja pidän siitä sekä piirakassa että rehevänä kasvina. Katsotaan miten käy.

Se kovan onnen villatakkikin valmistui jokunen aika sitten, mutta vaatii vielä vähän jatkokäsittelyä ollakseen tarpeeksi edustuskelpoinen kuvattavaksi. Palataan siihen asiaan tuonnempana.

Kukkia ja perhosia

Kun aurinko jo paistaa enemmän eikä millään malta odottaa niitä ensimmäisiä perhosia, on pakko ryhtyä suoraan toimintaan ja tehdä perhonen itse.

Tämä perhonen syntyi metallilangasta muutamassa minuutissa netistä löydetyn idean pohjalta.

Kevätkukkia on myös bongattu ja pihalla kasvava japaninkirsikkapuu availee jo vähän kukkaloistoaan.

Näistä inspiroituneena syntyivät korvikset.

Miten lapsellisen innostuneeksi sitä voikin ihminen tulla keväästä?

Ja on tässä muutakin innostuksen aihetta ollut. Minua potkaisi taas onni blogiarvonnassa. Lankahelvetti vietti merkkipäiviään ja hirveän ison osallistujamäärän joukosta voitin mahtavan palkinnon.      

                                                                                                                                                                                                       

Paketissa on 3 kerää Teeteen Salla-sukkalankaa lempiväreissäni, sukkaohjekirja, bambupuikot ja kässäkassi jossa tämän kaiken voi kätevästi säilyttää. Aivan mahtava palkinto! Sormet jo syyhyävät päästä neulomaan näistä jotain kivaa. Olen monista blogeista lukenut tästä langasta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun näen sitä oikein livenä. Kiitos vielä kerran Lankahelvetin Hennalle! Ja täältä voi taas myöhemmin lukea mitä näistä valmistuikaan.

Koska tämä on jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä kun voitan arvonnassa niin nyt täytyy varmaan tänä viikonloppuna mennä tekemään lotto. Eikös sitä sanota, että ei kahta ilman kolmatta…