Simpukankerääjä

Neulominen tökkii pahasti edelleen ja jouduin purkamaan sen edellisenkin aloituksen. 

Käsityöinnostuksen olen neuleiden sijaan purkanut koruihin. Tällä kertaa korupajassa valmistui merihenkinen riipus.

Minulla on korillinen erinäisiltä rantalomilta mukaan tarttuneita simpukankuoria ja olen aina miettinyt mitä niistä voisi tehdä. Ongelma on ollut se, etten pidä erityisemmin mistään tyypillisistä simpukankuorilla koristelluista valokuvakehyksistä tai koruista, joihin on liimattu simpukankuoria.

Halusin jotain yksinkertaista ja omille taidoille sopivaa. Ideoita googlaillessa vastaan tuli usein tämä yksinkertainen malli.

Olin jokin aika sitten löytänyt yhden nappimallisen helmikorvakorun. Koska sille ei koskaan löytynyt omistajaa eikä kyse ole aidosta helmestä, päätin käyttää sen omiin projekteihini ja tähän se sopi paremmin kuin hyvin.

Koru oli hyvin helppotekoinen näin vasta-alkajallekin. Simpukankuoreen tarvitsi vain kaivertaa pieni reikä, laittaa korvakoru reiästä läpi, muotoilla piikki pieneksi lenkiksi ja lisätä ketju. Lopputulos on minusta yksinkertainen ja kaunis. Jopa teini-ikäiset lapsenikin kehuivat että se on kuin "kaupasta ostettu". Ja se on paljon se.

Tällainen koru voisi olla myös kiva lahjaidea nyt kun ollaan taas joulun kanssa samalla puolella vuotta.

Chandelier

Viikonloppuna iski inspiraatio askarrella jotain.

Radiosta on viime aikoina kuulunut usein Chandelier-biisi, josta tykkään kovasti. Tykkään myös isoista korvakoruista ja kun mies aina jaksaa muistuttaa että korvikseni muistuttavat kattokruunuja, niin siitä se idea sitten lähti.

Pinterestin aarreaitasta sain vähän osviittaa miten edetä.

Näiden tekemiseen on käytetty kutistemuovia ja krääsäkaupasta ostettuja koruaskartelutarvikkeita.

Kutistemuovia saa askartelukaupoista. Siihen voi tussilla tai värikynillä piirtää ja värittää haluamiaan kuvia. Sen jälkeen kuviot leikataan haluttuihin muotoihin ja  "paistetaan" uunissa 175 asteessa muutaman minuutin ajan. Muovi kutistuu uunissa 7 kertaa pienemmäksi ja 7 kertaa paksummaksi.

Alla kuva uuniin menevästä satsista.

Kuumetessaan muovi rullautuu ensin vaikka minkälaisiin muotoihin uunissa, mutta tasoittuu ja suoristuu kyllä hetken kuluttua.

Ja tämän näköisenä se tuli ulos.

Muoviin kannattaa tehdä rei'ittimellä reiät jo ennen uuniin laittamista.

Nämä korvikset saivat loppusilauksensa tyttäreltä perityistä ylijäämähelmistä.

Kutistemuoviaskarelu on hauska ohjelmanumero myös lasten kanssa. Muovin muodonmuutos uunissa on jännää katseltavaa ja kutistuneista muovihahmoista saa hauskoja avaimenperiä tai pikkukoruja.

Teoria keskenjääneistä neuleista

Minulla on teoria, jonka mukaan kesken jääneiden, kaapin perukoille hylättyjen neuleiden määrä on vakio. 

Minulla suhdeluku on noin 5:1, eli jokaista viittä neuletta kohtaan jätän yhden syystä tai toisesta jäähylle. Useimmiten syy löytyy siitä että sävellän ohjetta liikaa tai neulon väärillä langoilla.

Näihin matemaattis-filosofisiin mietelmiin minut siivitti tämä villatakin tekele, joka innostuneen alun jälkeen sai jäähytuomion ja joutui tuumaustauolle.

Tästä villatakin alusta ei tullut edes sitä kuuluisaa tuluskukkaroa, vaan tekele alkoi vaikuttamaan uhkaavasti soputeltalta. Neuleohje oli tämä kaunis Flaming June, josta ajattelin neuloa oman vaaleasävyisen versioni. Lanka oli jonkun verran paksumpaa kuin ohjeessa, mutta mitäs pienistä. Mallitilkkua en myöskään jaksanut ruveta neulomaan, ajattelin että vähän pienemmän koon neulominen ajaa saman asian. No, ei ajanut.

Mutta ei se mitään, jätetään asia hautumaan ja jatketaan kohti uusia projekteja. Puikoilla onkin jo toiveikkaasti uusi yritelmä ja odotukset ovat korkealla.

Brysselissä alkaa olla paikoitellen jo melko syksyiset tunnelmat, vaikka lämpimistä päivistä saakin vielä joskus nauttia. Aamuisin tarvittaisiin jo sitä villatakkia. 

Työmatkalla tänään törmäsin hauskaan citykurpitsaviljelmään. 

Liekö joku paikallinen sissipuutarhuri asialla?

Viherpeukalo

Viherpeukalon taitoni tulivat kesän aikana todistetuiksi oikein kahteen otteeseen.

Ennen Suomen matkaa jätin parvekkeelle muutamia kukkaruukkuja saattohoitoon. Yrtit olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja ajattelin syksyllä ottaa ruukut uusiokäyttöön. Yhteen ruukkuun olin laittanut muutamia sitruunan siemeniä ja unohtanut ne sinne. Yllätys yllätys, heinäkuun aikana siemenet olivat itäneet ja nyt ikkunalla kasvaa pieni sitruunapuun alku. Tai alkuja, tässä näyttäisi olevan useampikin verso alulla.

Toimistollakin oli odottamassa iloisia huonekasviuutisia. Monta vuotta koomassa ollut kaktus oli alkanut loman aikana puskea poikasta.

Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että kasvit menestyvät parhaiten kun en ole niitä hoitamassa.

Liberté!

Kolme viikkoa sitten aloitettu ranskan intensiivikurssi on vienyt mehut niin, ettei iltaisin ole jaksanut eväänsä heilauttaa. Eilen oli sitten kauan odotettu (ja pelätty) kurssin lopputentti ja nyt alkoi vapaus! Vive la liberté!

Tuskin maltan odottaa mihin hömppäkirjaan seuraavaksi kynteni isken ja mitä tv-sarjaa aion antaumuksella seurata.

Käsityö on jollain lailla sinnitellyt mukana ranskan tehtävien oheistoimintona, vaikka siihenkään en ole jaksanut kovin paljon viime päivinä panostaa. Työ on kumminkin pikkuhiljaa edennyt yläosaan asti. Saa nähdä mitä tästä tulee, eletään vielä jännityksessä.

Tällä neuleella alkaisi kyllä olla jo kiire koska Brysselin elokuu on ollut niin kolea ja sateinen ettei paremmasta väliä.

Jouduin jo kaivelemaan vaatekaapista takin, jota yleensä käytän vasta myöhään syksyllä. Tuntuu välillä kuin kesästä olisi varastettu yksi kuukausi pois.

Mutta täytyy ajatella asian positiivista puolta. Syysviileiden alkaessa alkaa myös neuleiden kulta-aika, joten eikun puikot taas sauhuamaan.

Syyskauden avajaiset

Nyt kun kesäloma on ohi, tuntuu jo kuin ilmassa olisi vähän syksyn tuntua. Brysselissä elokuu lasketaan vielä kesäksi ja monilla on lomakausi nyt parhaimmillaan. Näin suomalaisena elokuu tuntuu kuitenkin jo syksyn alulta ja paikallinen sää vain vahvistaa tunnetta.

Minulla tämä syyskauden alkaminen ilmenee sillä tavalla, että alan hirveästi suunnitella uusia käsitöitä, harrastuksia ja kaikenlaisia rientoja. Tähän mennessä olen aloittanut intensiivisen ranskan kielikurssin, ilmoittautunut yhteen juoksutapahtumaan syyskuussa, tilannut erinäisen määrän neuleohjeita (jotka olisi kaikki saatava puikoille heti), suunnitellut liittyväni kuoroon, plarannut innolla paikallisen taidekoulun kurssivalikoimia ja päättänyt liityä Brysselin Stitch & Bitch -kerhoon, joka näyttää tapailevan aktiivisesti.

Intoa ja inspiraatiota siis piisaa. Vähän toisin on kärsivällisyyden kanssa, nyt kun pitäisi malttaa odotella syyskuun puolelle päästäkseen monia harrastuksia aloittamaan. Pahoin pelkään että siihen mennessä lista mahdollisesti pidentynyt entisestään. Mutta tämä suunnitteluvaihe tässä taitaakin ihan parasta olla.

Niin, ja puikoilla on nyt jotain tämän näköistä

Clapotis

Clapotis valmistui juuri sopivasti kun Brysselin aamut ovat alkaneet muuttua vähän kirpeämmiksi ja pientä lämmikettä tarvitaan kävelymatkoilla.

Lankana on käytetty Suomesta tuotua Novitan Bambua, joka osoittautui ihanan pehmeäksi ja mukavaksi tuttavuudeksi. Neulomistuntuma oli hyvä ja lopputulos kaunis ja tasainen. Ravelryn tietopankin mukaan tätä lankaa on käytetty enimmäkseen vauvojen pukineisiin ja tiskirätteihin, mutta minusta tämä taipuu kyllä muuhunkin.

Lankaa tähän neuleeseen meni neljä kerää (à 50 grammaa) ja huivin lopullinen koko oli 
pingotuksen jälkeen 65 cm x 135 cm. Olisin mielelläni tehnyt tästä vielä himpun verran pidemmän, mutta kyllä tälläkin pärjää.

Nyt on sitten kirpeiden aamujen ansiosta neuleinto taas ruvennut viriämään ja mielessä pyörii kaikenlaisia suunnitelmia. Lankaa vain tuntuu olevan vaikea löytää tästä kaupungista. Kunnon lankakauppoja on vain pari-kolme ja ne kaikki tietenkin näin elokuussa kesälomilla. Lankakaupoilla pitäisi olla samanlainen päivystys kuin apteekeilla niin että kun neuloosi iskee, niin apu on lähellä.

Pahoittelut vielä tavallistakin kökömmistä kuvista. Hovikuvaaja on matkoilla ja selfien ottaminen ison huivin kanssa on aika mahdotonta. Pitäisi olla puoli metriä pitemmät käsivarret että saisi koko komeuden esille.  Värit näyttävät olevan myös mitä sattuu. Oikeasti huivi on hivenen turkoosiin vetävä vaalea sininen. Yritän laittaa paremman kuvan hovikuvaajan palattua.